torstai 23. maaliskuuta 2017

Kynä, joka taipuu lampuksi ja näppäinsormeksi




Vitsit mikä kynä ! Kynä, joka taipuu lampuksi ja näppäinsormeksi ! Saimme molemmat tällaisen kynän jo jokin aika sitten.

Mulla on käytössäni pieni tabletti. Ja mulla on mielestäni tarpeeksi pienet sormet. Silti näillä mun sormillani en meinaa saada tablettia käyttäessäni suljettua netin välilehtiä. Ei, vaikka miten yrittäisi painaa välilehden ruksin kohdalta. Mun sormet on yksinkertaisesti liian isot.

Mieheni armaani sitten naureskeli aikansa mun touhuille ja ohimennen huomautti, että "käytä tätä kynää" näyttäen saamaamme kynää. No hitto, ajattelin, olenpa tyhmä. Mulla on juuri tähän tarkoitukseen oleva kynä, enkä käytä sitä. Ei muuta kuin etsimään se toinen kynä jostain jemma nimisestä paikasta.

Kynässä nimittäin on kosketusnäyttöä varten oleva pää, joka toimii sormena. Ja kappas, kun käytin kynän sormea, johan alkoi välilehdet sulkeutumaan ja kirjoitusvirheetkin vähenivät kummasti. Saman kynän kosketuspäällä sujuu kännykänkin näpytykset sujuvasti.



Kosketuspää

Lisäksi kynässä on valopää. Kynä toimii myös taskulamppuna. Ou jees. Kurkkuni oli älyttömän kipeä alkuviikosta, joten tarkastin, ettei ole valkeita laikkuja siellä ja milläpä muulla saisi valoa nieluun, kuin tällä hienolla, upealla kynällä, jossa oli lamppu. Hyvin näkyi kurkkuun, ei ollut valkeita laikkuja, kurkku oli vain punainen.




Valopää

Valopäässä valo



Tietysti kynä toimii myös kynänä, siinä on musta muste.


Mustepää

Ei siis hullumpi kynä. Kun vain muistaisi pitää sitä mukanaan ja se pysyisi tallessa häviämättä mihinkään.


******

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Nastat jalkaan ja eiku menoksi


Tunnustan, olen joskus hiukan epäillyt liukuesteiden vaikutusta talviliukkaille keleille. En enää.





Äitini oli heittämässä vaatteitaan pois. Oli kerinnyt mokoma jo pari mustaa jätesäkkiä viemään pois, mutta ehdin pariin muuhun säkkiin kurkkaamaan. 

Niistä löytyi mm. liukuesteet, nastat kenkiin. Ensin en edes tunnistanut, mitä ihmeen värkkejä ne olivat, joten mua informoitiin niiden olevan liukuesteet kenkiin. No mähän innostuin kuin hullu puurosta ja päätin omia ne itselleni. Ajattelin, että nyt voisin kyllä kokeilla nastoja ja todeta, onko niistä mihinkään.







Itsekin inhoan liukastelua, mutta mulla on ollut melko hyvät talvisaappaat pohjineen, että olen voinut niiden pitoon luottaa melko satavarmasti. Yleensä talvikenkien ostovaiheessa kokeilen pohjan materiaalia, millainen se on, sillä melko hyvin jo tunnistan, millainen pohjamateriaali pitää, millainen ei. Noin niinku alustavasti ainakin. Sillä muovi-/kumiseoksia, joista pohjat nykyään kaiketi tehdään (???), on monenlaisia. Jotkut kenkien pohjat on liukkaat jo pelkällä myymälän lattialla tai matolla ja toisista huomaa heti, että on pitävää materiaalia. Tosin itse kokeilen ihan käsin, onko materiaali millaista.

Mutta on kelejä, jolloin hyvätkään pohjat eivät riitä, vaan on köpötettävä mummotyyliin ja silti voi lentää rähmälleen.

Toisekseen mua on jo muutaman vuoden kiinnostanut talvihölkällä käynti, mutta en sitä ole tehnyt, kun en luota lenkkareideni pohjiin, ne voivat olla liukasherkät. Enkä ole saanut ostettua kunnollisia nastalenkkareita, joita olen kuullut monen, monen, monen kehuvan ja joita olen suunnitellut hankkivani. 

Eräänä kauniina päivänä päätin mennä kävelylenkille. Laitoin lenkkarit jalkaan ja venytin lenkkareihin liukuesteet, nastat. Keli oli erittäin talvinen, maassa oli lunta, jäätynyttä vettä eli jäätä ja lumen alla oli jäätä, jota ei nähnyt lumen alta. Juuri sellainen keli, jossa nastat olisivat paikallaan.


Aloitin kävelemällä varovaisesti. Oli jännä kävellä nastat alla. Nastat tuntuivat lievästi jalkapohjan alla, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Enemmän mietitytti, miten nastat mahtavat pitää mut pystyssä.

Melko pian huomasin nastojen purevan hyvin lumeen ja jäähän sekä niiden sekoitukseen. Pystyin kävelemään melko reippaastikin ja aloin luottamaan nastojen pitoon. Siispä hölkkää kehiin ja - voi autuus ! Oli niin mahtavaa päästä lönkyttelemään luottaen pitoon - talvella ! Toki juostessa nastat tuntuivat selvemmin, koska painoa tuli enemmän jalan päälle, mutta mua ei yhäkään häirinnyt se tuntemus. Nastat tuntuivat tasaisesti koko jalkapohjaan, kun oikein tunnusteli tuntemuksia. Sitä paitsi taisin tunnustella huomattavan paljon ja herkistellen nastojen tuntumista, koska ne olivat ensimmäistä kertaa alla.

Siitä lenkistä tuli todella hyvä mieli kaiken kaikkiaan: pääsin talviaikaan hölköttelemään pelkäämättä liukastumista. Olin erittäin tyytyväinen nastojen toimivuuteen ja tuumasin, että ei ihme, että äitini niitä on hehkutellut.




Mieheni kokeili liukuesteitä myös. Hän oli pari päivää aiemmin omalla kävelylenkillään liukastunut selälleen, johon hänen siitä mulle kertoessaan ihmettelin, miksi hän ei laittanut nastoja, kun ne kerran olivat vapaina. Siispä tämän kertaisella lenkillään hänkin kokeili nastoja ja kotiin tullessaan kehui niiden pitoa vuolaasti. Hän ei juurikaan tuntenut mitään jalkojensa alla olevankaan. Ja kaipa se on niin, että lenkkareissa voi olla ohuemmat tai taipuisammat pohjat verrattuna vaikkapa talvikenkiin, jolloin tuntemus nastoista voi olla herkempi.

Kenkien päälle laitettavia liukuesteitä on eri kokoisia, meillä nyt olevat, äidiltäni saadut, ovat ilmeisesti kokoa 36-41, koska ne sopivat mun ja mieheni kenkiin. Mun kengän koko on 38 ja mieheni 40-41.

Liukuesteita on olemassa erimallisia ja hintakin vaihtelee mallien mukaan. Äkkiseltään kun googlailin, huomasin, että tämä meillä oleva malli on esimerkiksi XXL-kaupassa 9,90 euroa ja Stadiumissa 19,90 euroa. Pieniä eroja näiden mallien välillä oli, joten mahtaako hintaero johtua näistä pienistä eroista, jotka olivat näennäisesti melko mitättömät: toisessa nastojen juuret olivat keltaiset, toisessa vihreät ja pientä eroa muotoilussa, mutta muuten näyttivät melkoisen samanlaisilta. Yhtään en tiedä, mistä nämä meillä nyt olevat liukuesteet on hankittu, näyttäisi olevan XXL:n mallien kanssa samanlaiset.

Liukuesteiden pukeminen kenkien päälle voi olla hankalaa. Esimerkiksi syy, miksi äitini oli heivaamassa liukuesteet pois, oli se, että hän ei nivelrikkoisin sormin ja käsivoimien ollessa heikot saanut niitä enää venytettyä kenkien päälle. Mutta me kun olemme vielä voimissamme, jaksamme ne kyllä venyttää kenkien päälle.

Kaiken kaikkiaan liukuesteet olivat todella hyvät käytössä, ne pitivät haastavammallakin kelillä pystyssä ja niihin pystyi luottamaan hölkätessäkin. 


******

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Rusketusta purkista


Käytän itseruskettavia tuotteita harrastuksemme puitteissa. Kivijalkakauppojen hyllyissä on melko minimaalisesti itseruskettavia tuotteita talviaikaan. Isommissa marketeissa niitä onneksi on, vaikkakin suppealla valikoimalla. Keväisin ja kesäaikaan niitä löytyy monipuolisemmin.

Itseruskettaviin olen tutustunut jo joskus 1980-luvulla ollessani teini, joten niiden käyttö ei ole uutta minulle. On vain kulunut muutama kymmenen vuotta, kun en ole juurikaan itseruskettavia käyttänyt. Ennen kuin nyt harrastuksemme puitteissa. Toki joskus kesähäihin mennessäni olen saattanut laittaa etenkin jalkoihin itseruskettavaa.



Ylhäällä vasemmalla suihkutettava aine,
ylh. oikealla uudella ulkonäöllä varustettu voide,
alhaalla aiemmin ostettu ja jo lähes käytetty voide.

Pari viikkoa sitten jälleen kerran oli edessä itseruskettavan laitto. Edelliseltä kerralta purkkiin oli jäänyt sen verran vähän voidetta, jotta sitä olisi riittänyt koko keholle. Lisäksi voide, jota yleensä olen käyttänyt, on osoittautunut todella pistävän ja pahanhajuiseksi, että en halua sitä enää käyttää. Joko mun hajuaisti on muuttunut vuodessa tai sitten voiteen tuotekoostumusta on muutettu, pahempaan suuntaan. Ainahan itseruskettavat ovat haisseet kamalalta, mutta noin pistävä haju on jo mahdottomuus.

Jo pari vuotta sitten mieheni manasi hajua sivellessään sitä mun selkään, enkä silloin itse hajuun kiinnittänyt huomiota. Mutta seuraavan kerran muutamaa kuukautta myöhemmin huomasin voiteen pistävän hajun. Taisi olla eri aikaan ostettu purkkikin käytössä. Sivelin voidetta ihooni illalla ja nukkumaan mennessäni haju oli yhä niin pistävä, että en pystynyt kunnolla nukkumaan, kun pistävä haju tunki sieraimiini häiriten nukkumistani. En sitten tiedä, oliko ihoni pH niin hapan tai jotain, että se reagoi voiteen kanssa aiheuttaen niinkin pistävän ja pahanhajuisen tuoksun. Yleensä kuorin ihoni pariinkin kertaan peräkkäisinä iltoina ennen itseruskettavan voiteen levittämisiltaa, jotta iho olisi mahdollisimman puhdas, sileä, vastaanottavainen itseruskettavalle vaikutukselle.

Mutta jostain kumman syystä voide on alkanut haisemaan jo ennen kuin sitä on levittänyt iholle, eli on ollut pistävää hajua jo pullon suusta haistellessa. Päätin hommata toisenlaisen itseruskettavan tuotteen pahanhajuisen tuotteen sijaan. Sinänsä ikävää, sillä tästä voiteesta tuli hyvä sävy mun iholle, ei ollut liian keltainen, eikä punertava, vaan juuri hyvänsävyinen, vahva rusketus.

Tulipa kuitenkin ostettua tuttua pahanhajuista voidetta, kun tarjonta oli niin vähäinen Citymarketissa. Kyseessä on Garnierin Ambre Solairen itseruskettava voide (150 ml) (10,90 euroa), kuvassa ylhäällä oikealla. Myymälässä oli pari muutakin tuotetta, joista uskalsin ottaa yhden tuotteen testattavakseni. Nimittäin suihkutettavan tuotteen. Sekin oli Garnierin Ambre Solaire (150 ml) (13,90 euroa), kuvassa ylhäällä vasemmalla.


Tällä kertaa se tuttu voidemainen tuote, kuvassa ylhäällä oikealla, oli aivan eri hajuinen. Ei ollut pistävää hajua, vaan melko neutraali haju. Outoa sinänsä, sillä tuote oli se sama, mitä aiemminkin olin käyttänyt. Vain purkin kuosi oli hiukan erinäköinen, muutoin oli kyse samasta tuotteesta. Tätä voidetta levittelin kuitenkin käsivarsiin ja jalkoihin. Eikä ollut ongelmia nukkumisen kanssa, kun ei ollut pistävää hajua.

Selkään päätin kokeilla uutta, suihkutettavaa tuotetta, kuvassa ylhäällä vasemmalla. Ei muuta kuin mies apuun. Kylläpä suihke tuntuikin kylmältä paljaalle, puhtaalle iholle, hrrrr. Mutta olipas suihkutus nopea ja helppo käyttää. Ei tarvinnut käsin levitellä ja tasoitella ainetta sen enempää iholla, eikä voidetta tarvinnut pestä pahemmin käsistä poiskaan. 

Suihkutusaine myös kuivui nopeammin iholle verrattuna voiteeseen. Suihkutetta saa laitettua huomattavasti tasaisemmin iholle ja kuivuessaan ja vaikuttaessaan väri tulee esiin tasaisesti. Voidemaisen aineen on annettava kuivua kunnolla, ainakin tunnin, ennen kuin viitsii laittaa mitään päälle. Vaikka jossain sanotaankin, että vähintään 20 minuuttia annettava kuivua ennen vaatteiden laittamista päälle. Ei toimi mulla ainakaan. Annan voiteen iemytyä kunnolla, sillä ei voi olla varma, etteikö ainetta tarttuisi vaatteisiin aiheuttaen erivärisiä laikkukohtia iholle, jolloin niin sanottu rusketus ei olekaan tasainen.

Suihkutettavasta tuotteesta sain kyllä uuden kaverin itselleni. Sitä on niin helppo käyttää, se kuivuu nopeasti ja väristä tulee kertalaakista tasainen. Suutin on sellainen, että ainetta voi suihkuttaa lähes missä kulmassa tahansa iholle. Onhan se hiukan kalliimpi tuote voiteeseen verrattuna, vaikka ei suurta eroa hinnassa olekaan, mutta kyllä se helppous ja mukavuus ajaa edelle tässä kohtaa.

Olen kuullut parista tuotteesta, joita voisin kokeilla. Hinnat ovat hiukan eri luokkaa edellä mainittuihin tuotteisiin verrattuna.


Ensimmäinen iteruskettava, josta olen kuullut ja joka kiinnostaa, on Curasanon Self-Tanning Spray (200 ml). Hinta on melko suolainen ollen 39,90 euroa. Sitä myy mm. Body Action-nettikauppa (www.bodyaction.fi). Se levitetään levityskintaalla (glove for tanning spray, hinta 9,90 euroa), joka on hankittava erikseen, mutta senkin saa tilattua samasta nettikaupasta. Kintaita on erikseen vartalolle ja kasvoille. Noh, kasvoille en laita itseruskettavaa. Sen hoidan yleensä värivoiteen sävyllä ja loppuviimeeksi aurinkopuuterilla.

Curasanon Self-Tanning Spray

Curasanon kinnas



Toinen itseruskettava, joka kiinnostaa, on Vita Liberatan pHenomenal Mousse Dark (125 ml), jota myy mm. Sisters Beauty (www.sistersbeauty.fi). Tuotteesta löytyy Vita Liberatan sivuilla lisätietoa. Hinta on 45,00 euroa ja sekin levitetään parhaimman lopputuloksen saamiseksi kintaalla, joka on ostettava erikseen (hinta 6,00 euroa). Tämä tuote on mousse eli vaahto, jonka sanotaan levittyvän helposti ja tasaisesti. Rusketuksen luvataan kestävän 2-3 viikkoa.


Vita Liberatan pHenomenal Mousse Dark

Vielä on kolmas itseruskettava tuote, jota voisin kokeilla. Tätä kolmatta myy mm. Sokokset, ainakin netissä. Tuote on NKD SKN Tinted Tan Mousse itseruskettava mousse, sävy Dark (200 ml) (hinta 16,90 euroa). Tuotteen sanotaan olevan hajuton ja että se on valmistettu 100 % luonnollisesta DHA:sta, se ei sisällä hajusteita, parabeeneja eikä alkoholia. Kuulostaa hyvältä. Ja kintaallahan tätäkin on levitettävä parhaimman lopputuloksen saamiseksi.


NKD SKN Tinted Tan Mousse



Vaihtoehtoja on, hintahaitarikin melkoinen. Monesti olen myös miettinyt suihkurusketuksen hankkimista.  Kaikkeen sitä joutuukin harrastuksensa eteen tekemään.



******

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Keski-ikäinen alanvaihtaja valmistui


Tänään on kulunut tasan yksi kuukausi, kun valmistuin. Aloitin joulukuussa 2015 alanvaihto-opintoni, ja nyt se on siis tehty. Opiskeltu uusi ammatti.




Sainko uuden alani töitä ?

En vielä, mutta siihen olin valmistautunut. Olin kuullut, että noin puoli vuotta oli sellainen aika, kun ei välttämättä saa heti töitä uudelta alaltaan. Mutta olin päättänyt, että en silti aio jäädä laakereilleni lepäämään, vaan olen valmis tekemään lähes mitä tahansa töitä, ennen kuin tärppää uudelta alalta.

Uudelta alalta aion hankkia työpaikan. Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu kuitenkin edetä alalla ellei nyt ihan asiantuntijahommiin, niin hiukan edemmäs perustyöstä. Tätä olen ajatellut koko koulun ajan ja itse asiassa opettajamme loppukeskusteluissa sanoi samaa. Hän sanoi, että minun ei tällä minun taustallani kannata jäädä tekemään pelkkää perustyötä, vaan hakeutua johonkin, jossa voisin hyödyntää kaikkinensa, jo aiemmin, hankkimaani taustaani koulutuksineen ja työkokemuksineen. Mahtava oli kuulla, että joku ajatteli samalla tavalla kanssani.



Missä näitä ei-niin-perustyö-työpaikkoja onkin, niiden löytyminen on se juttu, mikä täytyy selvittää. Niitä työpaikkoja ei ole täällä päin niin paljon, kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, emmekä ole aikoneet muuttaa nykyiseltä asuinpaikkakunnaltamme.

Noh, aikaa mulla on selvittää tätä asiaa, sillä olen saanut kesätyöpaikan huhtikuusta syyskuulle. Tänä aikana on aikaa etsiä edes se työpaikka, josta lähteä etenemään valitsemallani uudella alalla.

Opettajan kanssa keskustellessamme tuli ilmi, että hän piti minua huippuoppilaana, mikä olikin yllättävää kuultavaa. Itse en kokenut olevani mitenkään huippu, yritin vain opiskella niin hyvin, kuin mahdollista. Kieltämättä motivaatio oli korkealla ja kova. Aikaisemmissa opinnoissani olen aina ollut keskinkertainen, en mikään pinko, mutta en myöskään se heikoin. 

Päättäjäispäivänä muutama opiskelukaveri sanoi samansuuntaista, mitä opettaja oli sanonut, pitivät minua erittäin hyvänä oppilaana. Huh, onneksi en tajunnut sitä opiskeluaikana. Kuten sanoin, en itse kokenut olevani yhtään sen parempi missään suhteessa muihin, vaan tein vain omaa juttuani, sillä halu opiskella uusi ammatti oli suuri ja lisäksi kun itse maksoin koulutuksen, ei sitä halunut rahojen menevän hukkaan.


Koulun käytävä muisto vain.

Mutta nyt siis olen valmistunut. Olen keski-ikäinen alanvaihtaja. Vielä kun saisin oman alan töitä, voisin alkaa suunnittelemaan vielä tarkemmin tulevaisuuden työpaikkaani. Sillä nykyisen hallituksen mukaisesti joudun tällä hetkellä työskentelemään vähintään 65 vuoden ja 4 kuukauden ikään saakka, pahimmassa tapauksessa saan jäädä eläkkeelle vasta, kun ikäni on 67 vuotta 5 kuukautta.


*******

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kuka muu muka täyttää tänä vuonna 50 vuotta



Tänä samaisena vuonna, kun Suomi täyttää 100 vuotta, minä täytän 50. Eli olen vuonna 1967 syntynyt.

Tässä iässä, kuitenkin vielä ollen 49 vuotias, alkaa väistämättä miettimään omaa terveyttä ja hyvinvointiaan. Omaa hyvinvointiaan tulee väistämättä mietittyä eri tavalla, kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten 40 vuoden iässä, saatika 3-kymppisenä.





Tässä iässä alkaa huomaamaan vaivoja, joita ei ole voinut kuvitellakaan mahdollisiksi itsellään.

Viimeisen vuoden aikana nilkat ovat olleet joka aamu sängystä noustessa erittäin jäykät. Kävely ollut könkkäämistä ainakin ensimmäiset 30 askelta, ennen kuin ne alkavat lämmetä ja toimia normaalisti. Myös ranteet ja niska ovat paikkoja, jotka ovat jäykät, kipeät, suoraan sanottuna omituiset. 

Mitähän sairauksia tässä tulee itselle eteen ? Varsinkin, jos suvussa on nivelrikkoa, kihtiä, kilpirauhasongelmia ja omasta takaa todettu jo astmaa ja allergiaa.

Puhumattakaan hormonitoiminnan ja muista aineenvaihdunnan muutoksista. Kuumat aallot ovat vaivanneet jo muutaman vuoden. Niiden kanssa eläminen on ollut, kauniisti sanottuna, haastavaa. 

Puhumattakaan muutoksista, jotka ilmiintyvät selvästi ulkonäön kautta: 
  • Hiukset harventuvat, ohenevat, harmaantuvat.
  • Kiloja alkaa kertymään niin, ettei huomaakaan.
  • Eräänä päivänä huomaan, että vaatteet eivät yksinkertaisesti enää mahdu päälle. Alusvaatteet tuntuvat pieniltä, puserot/paidat tuntuvat kokoa liian pieniltä, housut kiristävät joka paikasta. Ovatko vaatteet kutistuneet pesussa ?
  • Ryppyjä ja juonteita tulee kasvoihin lisää ja entisetkin syvenevät.
  • Persus roikkuu.
  • Allit roikkuu.
  • Silmäpussit suurenee ja roikkuu.
  • Iho kuivuu ja rapistuu.

Ja silti koen olevani nuori. Kuin mikäkin kaksikymppinen. Olin kahdenkymmenen 1980-luvulla. Aina kun puhutaan kasarista, tulee mieleen omat muistot niiltä ajoilta. Ne muistot, mitkä tulevat mieleen, ovat niin selkeitä, ettei voi ymmärtääkään, että niistä ajoista on kulunut jo 30 vuotta. Mihin hittoon ne vuodet on oikein menneet ?

Puhumattakaan ysäristä. Silloin olin kolmenkympin kieppeillä. Muistan erinomaisen hyvin sinkkuajat, joita silloin elin. Oli työpaikka, asuin vuokra-asunnossa, sinkkuna vietin melkoisesti aikaani viikonloppuisin ravintoloissa. Näistäkin ajoista on kulunut reilu 20 vuotta. Ja taas, mihin hittoon ne vuodet on oikein menneet ?

Jotain on kuitenkin matkan varrella muuttunut.

Kieltämättä elämää jo hiukan nähneenä ei ole enää niin epävarma. Uskaltaa olla oma itsensä. Uskaltaa sanoa oikeasti sen mitä ajattelee. Ja mikäli todellakin huomaa, että nyt ei ole oikea paikka sanoa mielipidettään, osaa olla hiljaa.

Itsensä hyväksyminen sellaisena, kuin on, on tullut tilalle.

Lisäksi tämä temperamenttini mun on hiukan myös laantunut iän myötä, mikä mielestäni on erinomaisen hyvä asia. Nyt ainakin silloin tällöin maltan hiukan pidätellä, ennen kuin räjähdän. Valmentajamme sanoi muutama vuosi sitten, että en ole tyypillinen suomalainen temperamenttini takia. Tämän hän totesi naureskellen...enkä tänäkään päivänä tiedä, mitä juuri sillä hetkellä olin tehnyt ansaitakseni tuon komemntin...heh heh... enkä viitsi edes kysyä...

Koska kuitenkin olen keski-ikäinen ja tänä vuonna täytän 50 vuotta, pidänkin suurena asiana sitä, että pysyn liikkeellä. En jämähdä paikalleni. Harrastan liikuntaa, oli se sitten mitä lajia tahansa. Liikkeellä pysyessä niveliin ei keräänny karstaa, ja jos kerääntyy yön aikana, ne poistuvat liikkumaan päästessä vielä aamun aikana. Ei siis tarvitse koko päivää könkätä jäykin nilkoin. Vaikkakin pitkään paikallaan istuminen tuo saman vaivan uudelleen esiin, hetkeksi.


Aineenvaihduntaa kannattaa pitää liikkeellä juomalla paljon vettä. Aineenvaihduntaa ei kannata pitää säästöliekillä ollen syömättä. Päinvastoin, kannattaa syödä säännöllisin väliajoin. Salaisuus onkin siinä, mitä syö. Eli kasviksia, hedelmiä ja marjoja kehiin, jotain näistä joka aterialle. Sekä hyviä rasvoja.

Kaipa se vain näin on. Nyt on huomannut, että kaikki nämä toimivat: liikkuu, syö järkevästi ja juo vettä. Pysyy paremmin vaivat, kolotukset sun muut ikävät asiat vähintään hallinnassa.

Mutta voinen olla oikeassa ajatellessani, että en todellakaan ole ainoa vuonna 2017 50 vuotta täyttävä ja vuonna 1967 syntynyt keski-ikäinen. Meitä on monta. Me alamme olemaan suurta ikäluokkaa.

Joten, sano HEP, jos olet kanssani samanikäinen.



******

Pilateskauppa, välineet ja vaatteet

Foamroller