Tahto vs. lupaus

Uuden Vuoden-lupaukset. Alkusyksyn lupaukset aloittaa uusi liikuntaharrastus (jotta laihdun, ym.). Kesällä olen timmissä kunnossa-lupaukset, jne.

En ole koskaan oikein uskonut kausiluonteisiin lupauksiin. Lupauksiin, jotka kohdistuvat liikuntaan, laihduttamiseen (tai mihin tahansa).

Usein lupaukset tuottavat lyhytaikaista toimintaa. Alku on intopiukka-kamaa, tekee yhdellä kerralla liikaa, josta kroppa/lihakset kipeytyy, vaikea jatkaa, alkuinnostus kerkiää laantumaan, jos sitten ensi viikolla, jos sitten ensi kuussa, ensi vuonna, voi kun joskus.

Toista on tahdon kanssa.

Oma tyylini on se, että kun innostun jostain, teen siitä jokapäiväistä rutiinia. En tee lupausta aloittaa jotain, vaan tahdon tehdä jotain saavuttaakseni jotain. Tahdon sen osaksi rutiinia. Ja teen sen ilolla. Niin kuin olisin aina sitä tehnyt. Tällä tavalla homma saattaa jatkua monta vuotta. Kunnes tulee jotain muuta mukavaa, joka syrjäyttää edellisen tominnan. Vaihteluhan virkistää.

Aina ei huvita. Aina ei viitsi. Mutta ei aina tarvitse olla mukavuusalueellakaan. Ja kun tulee hetki, että tänään en ehtinyt/jaksanut, teen se huomenna. Tiedän tekeväni sen tällä viikolla joka tapauksessa. Yleensä juuri sen vastentahtoisimman teon jälkeen tulee paras fiilis ja saan kunnon kiksit. Tyyliin vitsit, mä tein sen ! Ei olis yhtään huvittanut, mutta mä tein sen ! 

Ja sehän motivoi eteenpäin. Koska mä tahdon !

Mielestäni en ole koskaan ollut mitenkään notkea. Mutta kun vain venyttelee, kyllä se kroppa tässäkin iässä venyy ja vanuu. Kolmisen vuotta sitten pääsin noin 5 sentin vajaaksi spagaatista. Tai mitä se nyt on vajaa, kun katsoo kuvaa. En koskaan aiemmin ole edes siihen saakka päässyt. Enkä sen jälkeen. Vaikka venyttelen säännöllisesti, en ole pitänyt niin tärkeänä päästä spagaan, sillä tiedän olevani muutoin notkea(hko ainakin). Ja tiedän, että jos vain tahdon, pääsen kyllä kunnon spagaan.


Melkein spagaatti.

Mitä siis haluan kertoa ?

Parin päivän päästä vanha vuosi vaihtuu uuteen. Ja koittaa lupausten kulta-aikahetki. Lupaus itselleen voi olla aika heppoinen. Mutta löytyykö tahtoa enemmän ? Onko tahto suurempi voima, kuin lupaus ?

Näin keski-ikäisten puolesta ja heidän harrastajajumppauttajana voin rohkaista, että liikunnan voi aloittaa koska tahansa, missä iässä tahansa. Koskaan ei ole myöhäistä. Ja kun sen aloittaa, siitä voi tehdä rutiinia, kuten syöminen ja nukkuminen. Osaksi elämää. Liikuntalajeja on valtava määrä, josta valita omansa, joten ei voi sanoa, että ei ole löytänyt lajia, josta pitää. Jokapäiväinen, vähintään puolen tunnin mittainen kävelylenkki on jo liikuntaa. Saa raitista ilmaa, ja kunto kohenee. Mikäli aloittaa kahden kilometrin pätkästä puoleen tuntiin, ei mene kauaa, kun puolessa tunnissa menee jo kolme kilsaa. Ja niin edelleen. Ainoa, mitä vaaditaan, on tahto. Tai lupaus. Jokapäiväiseksi.

Mikäli et usko, kokeile. Ja kerro mullekin, miten kävi. 

Kommentit







Follow

Yhteistyössä Mass.fi

Yhteistyössä Bonusway


Hanki lisää myyntiä tulospohjaisesti TradeTrackerin avulla !