maanantai 28. joulukuuta 2015

PPM eli piukean peban metsästys, osa 1: aloitus varovasti, pikku hiljaa


Tässä iässä ei ole helppoa saavuttaa kiinteää ja pyöreää takamusta. Vielä 3-kymppisenä se onnistui aika vaivattomastikin, mutta nyt saa tehdä kunnolla töitä, jotta sen saa. Voin kyllä kertoa, että ruokavaliolla on suuri vaikutus saadakseen tässä iässää näkyviä tuloksia aikaiseksi, koskee se sitten mitä tahansa kropan osaa, mutta keskityn tässä postauksessa nyt tekemiseen.

Luonnostaan perimältäni omaan pakarat, jotka leviävät sivuille ja roikkuvat alaspäin. Lisäksi satulalaukut, kuten (pt-)siskoni sanoo, on herkät ilmeentymään reisien ulkosivuille. Olen aiemminkin kertonut omaavani päärynävartalomallin (päärynä I, päärynä II): hartialinja kapea, lantion seutu leveä. Joku voi sanoa sitä A-malliksikin. Toisaalta, vyötärö tältä tädiltä löytyy, vaikka muutoin ollaankin sitten epäsuhtaista laatua hartia- ja lantiolinjan osalta.

No se pakaran muoto ei ole pelkästään se, mitä haluaisin. Haluan myös voimaa ja kestävyyttä jalkoihin. Kun tekee yhtä, ei voi unohtaa toista. Tarkoitan, että kun treenaa pakaroita, siinä sivussa tulee tulosta myös reisiin. Pakostakin. Ja sehän ei ole huono asia !

Olen rutiinityyppi. Jämähdän äkkiä omiin rutiineihin, myös treenien osalta, ellei joku muu ole mielikuvituksekkaampi ja esitä toisenlaisia/uusia liikkeitä. Onneksi on sisko, joka pt-taustaisena tietää näistä asioita. Ja häneltähän kysyin neuvoa. Joita sainkin, uusia, ja vanhojakin liikkeitä, joten:


Täältä pesee ja alkaa piukean peban metsästys !

Mun peruskuntoni on aika hyvä ikäisekseni. Ainakin niin luulen. Johtuu lajistani, jota treenailen. Sitä kuntoa on kuitenkin nyt koeteltu flunssan takia aika paljon. Asiaa ei varmasti ole auttanut pari kuukautta sitten todettu anemia sekä astmaoireet, jotka pahentuivat anemian vuoksi ja takia tai jotain. Lisäksi tietynasteinen stressi oman työni vuoksi sekä läheiseni henkilökohtaisen ongelman vuoksi ovat vaikuttaneet unenlaatuuni. En ole saanut nukuttua öitäni hyvin, olen heräillyt parin komen tunnin välein, eikä rikkonainen unirytmi  ole hyväksi. Kunnon lepo hyvinä yöunina vaikuttaa mm. treeneistä palautumiseen ja niin kuin jokainen tietää, jaksamiseen arkena ja sunnuntaina.

Omat lajitreenini voisin jo aloittaa, sillee varovaisesti. Sitä ennen olen kuitenkin silotellut sitä tietä tekemällä kävelylenkkejä. Tahtoo sanoa, että olen aloittanut peruskunnon lisäämisen kävelylenkeillä. Eri pituisia ja tehoisia lenkkejä erilaisissa maastoissa. Välillä kävelen hitaammin, välillä nopeammin. Ei tartte aina olla Ferrari.




Aloitus näinkin rauhallisesti on vain hyväksi. Mikäli aloittaa kunnon ollessa huono, ei äkkiseltään rehkiminen täystehoilla ole hyväksi. Ensinnäkin keho ei pysy vauhdissa mukana, vaan sanoo äkkiä stopin. Stoppi voi ilmeentyä vaikkapa huonovointisuutena tai kävelyn jälkeisenä tärinänä ja heikotuksena. Lisäksi lihakset saattavat kipeytyä seuraaviksi päiviksi niin paljon, että normaalit arkitoimet teettävät tuskaa, eikä pysty kunnolla liikkumaan. Ja mikäli siihen ei ole tottunut, ei se ainakaan motivoi jatkamaan. Mikäli on vaikea liikkua nivelreuman tai muun syyn takia, tee kävelyä oman jaksamisen suhteen. Tarkoitus ei ole saada kroppaa, tai kropan osaa, enemmän rikki.

Kävelylenkit siis kehiin. Vähintään 20 minuuttia, mutta jos menee tunti, sitä parempi. Itse teen 25-50 minuutin kävelylenkkejä. Mun kävelylenkeilläni on vaihtelevuutta, on mäkiä ylös- ja alaspäin, on metsäpolkua ja metsässä ylämäkiä, joissa voi tehdä intervallitreenejä.

Flunssan jälkeen todellakin olin aika heikossa hapessa, niin sanoakseni. Otin rauhallisesti, lähdin 20 minuutin lenkeistä, en yrittänytkään intervalleja ja ylämäetkin kävelin rauhallisesti. Se riittää alkuun.

Jos jotakuta kiinnostaa tietää mun joulukuun lenkit, jotka olen kirjannut oikein ylöskin (kaikkia en ole kirjannut), ohessa osviittaa:



Ei homma tämän kummempi tarvitse olla aloittaakseen tekemään jotain hyvää itselleen.

Lisäksi itse ainakin hyödynnän niin sanotun hyötyliikunnan kannalta tehtävät seikat.  Kävelen portaat ylös, en mene hissillä. Jos käytän tasarullaportaita, kävelen niitä pitkin menosuuntaan, vaikka rulla veisikin eteenpäin (ylös tai alas).  Tavallisia rullaportaita käyttäessäni pyrin nekin kävelemään, vaikka rullat pyörisivätkin. Ja niin edelleen.

Voin myös kertoa, että mua ei aina todellakaan kiinnosta lähteä millekään kävelylenkille saatika millekään lenkille. Todellakin haluan joskus vain lösähtää sohvaperunaksi, etenkin työpäivien jälkeen.

Mutta. Kun vain lähtee, iloksi se muuttuu. Varsinkin siinä kohtaa, kun tulee takaisin kotiin lenkin jälkeen. Se fiilis siitä, että lenkin teki, on aivan mahtava. Sitä mahtavuutta lisää tehty ulkoilu, koska ulkoilma raikastaa kaiken, niin ajatukset, kuin kehon. Ulkoilu on parasta lääkettä lähes kaikkeen !


tiistai 22. joulukuuta 2015

Kaksi yötä jouluun - ja kuulumisia


Enpä ole ehtinyt pariin viikkoon edes miettiä tätä blogiraasuani mun. Muutenkin marraskuun ja joulukuun ajan olen ollut todella vähäisissä tekemisissä blogini suhteen. Enkä aio tässä puolustella sen enempiä saamattomuuttani blogin suhteen. Yksinkertaisesti mielestäni jokaiselle tulee silloin tällöin aikoja, kun yksinkertaisesti rahkeet - oli ne sitten ajanpuutteesta tai muusta seikoista johtuvia - eivät riitä blogin päivittämiseen. Tätä mieltä siis olen minä, mutta voi ja saa olla muutakin mieltä.

Omassa elämässäni tapahtui marraskuun lopulla aika iso muutos työelämän suhteen. Jotta se muutos meni eteenpäin, oli tehtävä ylimääräisiä tunteja normaalin työajan lisäksi. Laitetaan siihen syssyyn harkat, niin hyvä kun kerkesin kotona nukkumaan. Viikonloput meni siskon ollessa meillä tyttöjensä kera, siskon muuton auttamisessa sekä mieheni kummitädin hautajaisissa. Ja taisi olla pari muutakin juttua siinä jossain välissä. 

Sitten mieheni sairastui flunssaan, joka olikin aika raju flunssa. Mieheni sairastamat flunssat on yleensä tyyliä kaksi päivää aivastamista ja niistämistä ja se siitä. Nyt hänen flunssansa otti viikon plus toipumisaika. Ja kun hän siitä selvisi, minä sairastuin siihen flunssaan itsenäisyyspäivänä. Ja todellakin oli raju flunssa. Vieläkin hiukan siitä toivun, mitä nyt astma sitä pidentää, mutta nyt on jo ihmismäinen olo. Meidän sairastamat flunssat sotkivat kahden joulukuun viikonlopun suunnitelmamme aivan täysin. Harmittaa, mutta ei voi mitään.

Omat lajitreenimmekin saatika muut harkat/kuntoilut on ollut tauolla kaiken tämän aikana. Niihinkin pitäisi alkaa orietoitumaan. Ja sitä myöten myös PPM alkaa. Ai mikä PPM ? No tietysti piukean pepun metsästys. Se on kangastellut koko ajan mielen taustalla, mutta kun ei ole kyennyt, niin ei ole kyennyt. Viimeistään heti joulun jälkeen aloitetaan kuntoilu/treenit, mikäli ei ole lisää flunssia puhjennut.

Tykkään antaa lahjoja, on ne sitten syntymäpäivälahjoja, joululahjoja tai tuliaislahjoja.

Tuliaislahja tuttavaperheelle.

Joululahjat odottavat saajiansa.

Mutta on sanottava, että kun mieheni saa etenkin alaisiltaan jouluna jouluisen korin, lämmittää se mieltä aivan erityisesti. Ei pelkästään saajan ominaisuudessa, vaan varsinkin siksi, kun tietää, mitä sen ajatuksen takana on. Ja voin aivan täydestä sydämestäni siihen ajatukseen yhtyä. 




Joka tapauksessa, nyt on enää kaksi yötä jouluun. Joulupaketit odottavat saajaansa. Myös jouluruoat on tehty ja odottavat syöjäänsä. Minä odotan rauhoittumista.

*****

maanantai 14. joulukuuta 2015

Sainpa ostettua toisetkin housut !


Haa ! Sainpas ostettua toisetkin housut itselleni. Vieläpä tämän vuoden puolella. Olenhan voivotellut housujen puutetta. Nykyään Object-nimellä, ennen Selected, olevasta kaupasta olemme saaneet miehelleni ostettua viimoiset pari vuotta vaatteita, jotka istuvat hyvin hänelle ja ovat mieluisia ja ovat trendin mukaisiakin olematta silti liian nuorekkaita. Samaisessa kaupassa myydään myös naisten vetimiä. Tällä kertaa olimme ostamassa miehelleni mustaa pukua. Sellaista hänen sovittaessa, itse löysin aletangosta itselleni housut.

Housut olivat aletangossa -20 %-lappusen kera. Kappas, housumerkkinä oli jo tutuksi tullut Pieces. Samanmerkkiset ostin jo reilu kuukausi sitten VILAsta. Nämä housut olivat ruskeasävyiset ja aletangossa oli kokoja kaksi kappaletta, xs/s sekä s/m. Nappasin molemmat koot ja menin sovituskoppiin. Ai että kun s/m-koko oli mukava. Mutta päässäni pyöri edelliskertainen kokemus, että ei saa tuntua liian mukavilta. Niinpä sitten pienempi koko päälle. Ihan niin kuuma ei tullut, kuin VILAn kopissa aiemmin, tosin eipä vetoketjukaan ollut takana vaan vetoketju ja nappi oli normaalisti edessä näissä housuissa. Täytyy sanoa, että nämä housut suorastaan sujahtivat päälle verrattuna mustiin VILAsta ostamiini housuihin. Toki nämäkin housut ovat erittäin kapeaa mallia, mutta silti.




Nyt kun olen käyttänyt näitä Objectista ostamiani Pieces-housuja, on sanottava näiden eduksi, että venyvät paremmin käytössä verrattuna aiemmin ostamiini mustiin Pieces-housuihini.

Hinta ei näille housille ollut paha. Alkuperäinen hinta oli 34,95 €, josta sai 20 % alen. Eli hinnaksi jäi vain 27,96 €.

Muuten, pesin mustat Pieces-housut ja pesin ne 60-asteisessa muiden mustien vaatekappaleiden kanssa. Otin tietoisen riskin, että housut saattaisivat kutistua niin paljon, etteivät enää mene millään jalkaani. Yllätys oli suuri ja positiviinen, kun ne sujahtivatkin todella hyvin jalkaani. Eivät siis olleet kutistuneet, vaan joustivat huomattavasti paremmin, kuin aivan juuri ostettuina.


tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuukausi alkoi nyt





Kaipa se on myönnettävä, että jonkin asteinen jouluihminen olen.

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä ja enää 24 päivää jouluaattoon. 

Nykyään sitä ei enää niinkään odota joululahjoja, kuinka monta pakettia sai, mitä paket(e)ista kuoriutui, vaan ennemminkin odotan rauhoittumista, levollisuutta ja joulupöytään asettumista ajan kanssa.

Rauhoittumista koen jo jouluruokien valmistelujen yhteydessä. Riittävän ajoissa kun alkaa, jouluruokien valmistaminen tuo oman rauhan ja levollisuuden. Joululaulut raikaa taustalla ja vastapaistettujen piparien tuoksu valtaa koko kodin.

Keli ulkona voi olla pimeä ja synkännäköinen sateineen ja tuulineen, mutta joulun odotus tuo iloa ja mieltä kihelmöi odotuksesta, että kohta, kohta saa rauhoittua. 

Joululaulut ja kyntteliköt kuuluvat niin itse jouluun, kuin joulunalusaikaankin. Päivien pimeyttä valaisee kyntteliköt, vaikka joka ikkunalla. 





*****

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jouluaaton illallismenu


On se aika vuodesta, jolloin alan suunnittelemaan joulun menuuta. Pyrin ajoittamaan sen aina marraskuun puolen välin paikkeille. Joskus se on hiukan ennen marraskuun puoliväliä, joskus hiukan jälkeen puolen välin. Mutta aina se on marraskuun aikana. Paitsi viime vuonna.

Jouluruokien ja -aaton ruokailun suunnittelu alkaa selailemalla Syystunnelmia ja JOULUN ODOTUSTA-kirjaa sekä reseptikirjaa, johon olen koonnut reseptejä, jotka koskevat nimenomaan näitä juhlapyhäpäiviä, kuten joulua, pääsiäistä, vappuakin, muita teemaruokia, kuten tapas. 


Suunnittelu alkaa.

Kirjasta suorastaan rakastan Saariston Joulu-osiota. Johtunee siitä, että asun saariston pääkaupungissa.

Saariston joulu

Jouluaaton ruokatarjoilu menee yleensä aina saman kaavan mukaan.

Ensin tarjoillaan kalaa eri muodoissa. Keitettyjen perunoiden kera tarjolla on vaikkapa sinappisilakkaa, sillivatia ja graavilohta. Eräänä jouluna meillä oli graavattua siikaa. Graavattu siikaa oli meillä myös hääruokailussa, joten se ei ole mikään kummajainen meille.


Silliä ja silakkaa

Lohi

Jotenkin tykkään pateista. Olen tehnyt Raidallista pateeta (punajuuri-porkkana) sekä Porkkana-feta-pateeta. Pateet sopivat erinomaisesti myös kalapöytään ja kylminä tykkään niitä syödä vaikkapa saaristolaisleivän päällä. Pateissakin maku vain paranee, kun on antanut olla pari päivää ennen tarjoilua makustumassa.

Patéet

Jo kalojen kanssa tarjoillaan rosolliakin. Sen teen aina itse alusta saakka. Juurekset kuorin ja keitän, paloittelen pieniksi kuutioiksi ja asetan tarjoiluastiaan. Tämän teen yleensä aatonaattona tai vielä päivää aikaisemmin. 




Moni sekoittaa kaikki rosolliainekset sekaisin, mutta minun tapani on tarjota aineet erikseen. Jos joku ei pidä sillistä tai sipulista, voi ne helposti jättää lautaseltaan pois, kun asetan ne alla olevan kuvan mukaisesti eritellyiksi. Tosin aineksien välissä olevat paperit siistin nätimmiksi, ennen kuin asetan tarjoiluastian joulupöytään.

Vuoden 2014 rosolli.

Meillä jouluruokailu menee pitkän kaavan mukaan ajallisestikin. Rauhassa syödään. Tällä tavalla jaksaa syödä lisää.

Seuraavaksi siirrytään liharuokien pariin. Joka joulu kinkku on se must. On se sitten uunikinkku tai palvikinkku. Ja kinkun kanssa aina itsetehtyä sinappia. Joskus laitetaan myös kalkkunaa.


Kalkkunaa ja kinkkua

Sinappia

Kinkun kanssa maistuu tietysti peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikko. Laatikot pyrin valmistamaan hyvissä ajoin marraskuun puolella pakkaseen odottamaan varsinaista kypsennystä. Toisin sanoen, teen laatikot valmiiksi siten, että ne tarvitsee enää laittaa uuniin kypsenemään jouluaattona. Tosin tässä on se ikävä puoli, että laatikot maustuvat yleensä seuraavilla lämmityskerroilla, joten  oikeastaan vasta joulupäivästä lähtien ne pääsevät oikeuksiinsa makujensa puolesta. Kaikki laatikot teen gluteenittomina sekä laktoosittomina.

Joulun perinteiset laatikot

Eräänä jouluna tein muiden joululaatikoiden lisäksi kasvisruukun. Eräänlainen laatikoiden  korvike sille, joka ei tykkää perinteisistä joululaatikoista (porkkana, lanttu, peruna).

Kasvisruukku


Tähän saakka kun ollaan päästy, on aika hetki huilata syömingien suhteen.

Jälkiruoaksi teen aina jotain hyvää. Monena jouluna olen tehnyt puolukkajäädykkeen. Ainakin niinä jouluina, kun ollaan saatu syksyllä puolukoita metsästä. Tänä vuonna on ollut mahtava puolukkasato, joten puolukkajäädyke voisi olla hyvä vaihtoehto jälleen kerran. Viime vuonna puolukoita ei meillä ollutkaan.

Eräänä jouluna tein suklaamoussea. Alusta asti itse vatkattuna ja puleerattuna.


Toinen jälkkäri on sitten kahvi/tee avecin kera. Sekä tietysti itsetehdyt piparit ja/tai pullat ja muut kahvikakut.

Nyt enää kauppaan ostamaan ainekset ja laatikoiden tekoon !


torstai 19. marraskuuta 2015

Kliseisesti: täällä ollaan !


Mulla olisi niiiiin paljon sanottavaa, mutta niiiin vähän aikaa, jotta ehtisin postauksia kirjoittelemaan. Eikä joulun alusaika, niin ihanaa aikaa kun se onkin, tuo helpotusta.

Siispä ilmoitan tähän hätään, että täällä ollaan.

Laitanpa viime viikonlopun kuvia, joissa mulla on pipo päässä. Olen saanut tämän pipon veljeltäni. Jokainen voi ja saa olla piposta mitä mieltä tahansa, mutta pipon malli on yllättävän kiva. Myös päähän aseteltuna.




Pipo päässä marraskuussa.

Tykkään hurrrrjan paljon ulkoilla näillä marraskuun päivinä. Eikä mua haittaa pimeyskään. Mutta silti tulee oltua nyt liian vähän ulkona. Kun tulee ulkoa sisälle, on kuin uusi ihminen, kaikki maaliman murheet vaikuttavat hitusen pienemmiltä.

Ja kun on harrastus, joka todellakin vaatii keskittymistä, ei treenien aikana ehdi lainkaan miettiä murheita ja muita stressitekijöitä. Kun tietää treenanneensa mahdollisimman hyvin ja treeni kulkenutkin kuin juna, on hyvä lähteä kotiin naama punaisena ja tukka räjähtäneenä.




On muuten ihme juttu, etten ymmärrä ottaa itsestäni kuvia siten, että kamera (=känny) ottaa kuvaa suuntautuneena ylhäältä alaspäin.

Ei.

Kun se pitää tietysti ottaa alhaalta ylös, jolloin taatusti näkyy kaikki pussit silmien alla sekä juonteet korostuvat, kaksoisleukakin mulla näkyy olevan ja niin edelleen.





torstai 12. marraskuuta 2015

Sienestämään - FSF-instant



I Love Me-messuiltahan ostin hurrrrrjan edukkaasti instant-sienijuomapaketteja (no okei, 6 pkt). Kun sai kaupan päälle vaikka ja mitä. Innostun aina niin mahdottomasti, kun saan hyvää edukkaasti, ja tässä asiassa tiedän, että hukkaan ei rahat mene ja hyöty on valtava.

Sienijuomista olen hiukan jo aiemminkin postannut.


ILM-messuostokset

Messuostosten sienijuomat värisuorana.

Instant-sienijuomia olen käyttänyt jo parin vuoden ajan. Muutaman kuukauden taukokin ehti jo tulemaan näiden käytössä keväästä syksyn messuihin saakka, mutta tauko on näissä asioissa aina hyvä juttu. Nämä sienet ovat ns. lääkinnällisiä sieniä, adaptogeenisia, joten jatkuva käyttö voi heikentää niiden tehoa kehon tottuessa aineisiin. Tietynlainen kausiluonteisuus siis kannattaa tai sitten ottaa niitä silloin, kun on tarve. Tai jos käyttää päivittäin ja suuriakin annoksia, voi ja kannattaa pitää jossain vaiheessa taukoa. Vaikkapa 3 viikkoa käyttöä ja 1 viikko ilman. Tällä laskentakaavalla olen nyt parin viikon ajan käyttänyt kaikkia ostamiani sienijuomia.

Miten sitten käytän sienijuomia ?

Jokapäiväisessä käytössä tällä hetkellä punainen Cordy Ceps, vihreä Chaga, oranssihko Lion´s Mane ja sininen Reishi. Yhdessä pakkauksessa on aina 20 annospussia, yksi annos on yksi pussi. Annospussi sekoitetaan kuumaan veteen, sekoitetaan, juoma valmis. Sienijauheen voi toki sekoittaa myös kylmään veteen. Yhtä lailla mehun, kahvin tai teen joukkoon. Kuumaan veteen jauhe sekoittuu paremmin, ei jää mahdollisia paakkuja. Ja tarpeen tullen annoksia voi ottaa vaikkapa kaksi kerrallaan.



Drinksuja annospusseina

Normaalina arkipäivänä töissä käytän joko yhdessä tai yksinään vihreää Chagaa ja mahdollisesti lisäksi oranssihkoa Lion´s Manea. Vihreä Chaga on lähinnä immuniteetin vahvistamiseen. Se sisältää mm. pakurikääpää, sopii hyvin myös kahvin korvikkeeksi. En sitten tiedä, ovatko FSF:n Funguysit muuttaneet tuotteen makua, mutta ennen chaga maistui makealta juomalta, nyt siinä ei näytä tuoteselosteenkaan mukaan olevan minkäänlaista makeuttajaa.  Tai sitten muistan väärin. Oransssihko Lion´s Mane on tuote paikallaan, kun on tarve keskittyä tärkeään asiaan tai jossa vaaditaan kunnon aivotyötä. Stimuloi aivojen käyttöä, näin arkisesti sanottuna. Yhdessä Chaga ja Lion´s Mane on makea juotava.


Chaga ja Lion´s Mane arkena töissä.

Cordy Ceps ei sisällä kofeiinia tai muita piristeitä. Silti sillä saa tasaisen ja pitkäkestoisen energian vaikkapa työpäivään. Astmaatikot ja muut hengitysteiden vaikeuksista kärsivät (minäminäminä) voivat hyötyä tästä aineesta, sillä cordy ceps auttaa hapenottokykyyn, etenkin sisäänhengityksen yhteydessä. Cordy ceps lisää verenkiertoa ja siten auttaa kuona-aineiden poistumisesta kehosta. Eli urheilusuorituksesta palatumiseenkin tämä on oiva tuote. Maku on aikalailla aniksen lakritsaista.

Itselläni kun astma vaivaa ja siten hengitys välillä (useinmiten) vinkuu, on lähes pakko käyttää jotain auttavaa tuotetta treeneissä. Ja on suotavaakin. Etenkin kun varsinainen avaava kiekko (Ventoline) on loppunut, eikä ole sanut hankituksi uutta. Cordy Ceps auttaa siis hapenottokykyyn ja ylipäätänsä hengittämiseen juoksulenkin tai muiden (etenkin) aerobisten treenien yhteydessä.


Cordyceps-energiaa


Sininen Reishi on mainio stressin lievittäjä ja mielenrauhoittaja. Reishin sanotaan auttavan stressiin ja unen laatuun. Se tasapainottaa ja rentouttaa ylikierroksilla olevaa kehoa ja auttaa laskemaan stressitekijöitä. Maku on lakritsainen, joka koostuu mintusta, tähtianiksesta, lakritsinjuuresta ja steviasta. Mikäli yksi pussi ei riitä, ota kaksi. Uni on syvää ja pitkää. Kun herään, olo on syvää, nukkuneen unta, herääminen ei silti tuota vaikeuksia. Myös unet saattavat olla tavallista mielenkiintoisempia. Tätä ottaa jo miehenikin iltaisin, kun harkat jylläävät vielä kehossa, eikä uni meinaa tulla. Kannattaa siis, ottaa reishiä iltasella, ei keskellä päivää. Juoman maku on lakumainen.



Reishiä iltaisin.

Treeneihin oiva sienijuoma on Sport Herbs, joka kyllä futaa. Tätä olen käyttänyt kylmäänkin veteen sekoitettuna. Ei ehkä maailman parhaimman makuista, mutta kyllähän sitä juo, kun tietää sen auttavan.




Joskus ennen treenejä otan jopa kolmea sieniannosta yhdellä kertaa. Onneksi näin voi tehdä. Esimerkiksi Cordyceps + Sport Herbs on hyvä yhdistelmä treeneihin. Ja lisäksi vielä vihreää Chagaa, niin treenien rankkuus ei ehkä pääse jylläämään kehoon niin pahasti.


Treenisatsi

Sienijuomista saa lisää tietoa FSF-sienituotteiden kotisivuilta, Four Sigma Foodsin sivuilta. Tuotesarja on kehittynyt hurjasti, ja tällä hetkellä en tiedä ihan kaikista tuotteista mitään. Mutta tulen kyllä kokeilemaan.

Toinen sivusto, josta saa hyvää infoa sienijuomista, on Raikaswebin sivuilta.

Ja verkkokaupastahan saa näitä tuotteita vaikka mistä, mutta yksi kauppa on Sienikauppa, josta olen sienijuomia myös tilannut.



* Ei muuta kuin sienestämään ! *


torstai 5. marraskuuta 2015

Tavistädin kasvojen ihon puhdistus ja kiinteytys





Ilman päivä - ja yövoidetta en voi olla. Ja koska edelliset purkit (Colosén Q10-sarja) loppuivat, oli ostettava uutta pikimmiten. En ollut lainkaan varautunut edellisten loppumiseen. Vajaa kuukausi sitten ostin (ihan) Prismasta päivä- ja yövoiteen. Päätin testata Lumenen Time Freeze Kiinteyttävä-sarjaa, koska sitä sai edullisesti. Pakettiin kuului päivä- ja yövoide yhteishintaan 25,90 € (kuvassa oikealla). Jo yksinään yksi purnukka olisi lähes koko paketin hintainen (21,90 €). Tuotosta osa menee jopa hyvään tarkoitukseen, onhan se osa Roosa Nauha-kampanjaa.

Ulkonäöllisesti purnukat ovat aika syötävän näköisiä. Ainakin, mikäli tykkää vähääkään roosasta väristä (minäminäminä). Purnukat ovat tilavuudeltaan peruskokoisia, 50 ml / purnukka, eli riittävän kokoiset muutaman viikon yhtämittaiseen käyttöön.

Time Freeze sananmukaisesti lupailee kiinteytymistä, jonka takaa suomalainen puolukkauute ja Skin Messenger Molecules-teknologia. Nämä tuotteet on kehitetty suojaamaan ihon elastiinisäikeitä nuorekkaan kimmoisuuden säilyttämiseksi sekä tukemaan ihon kiinteydestä huolehtivien kollageenin ja elastiinin tuotantoa (lainaus suoraan paketin kyljestä). Ja sitähän mä haluan. Kiinteytymistä kasvoihin.

Aina ei voi tietää, millainen koostumus näissä kiinteyttävissä, tai ylipäätänsä muissakaan anti age-tuotteissa, on. Tarkoitan vain, että riittääkö tällaisen tuotteen kosteus ikääntyvän ihon kuivalle iholle. Vai tarvitaanko erikseen lisäksi jokin kosteusvoide, vähintään varmuuden vuoksi.

Tuotteet tulivat siis heti käyttöön ja käyttöä on nyt kestänyt kolmisen viikkoa. Onko mitään muutosta havaittaissa ?

  • Muutaman ensimmäisen kerran yhteydessä sekä päivä- että yövoiteen levityksen jälkeen tunsin pientä nipistelyä kasvoilla. Eli, ihossa tapahtui jotain. Kasvot eivät kuitenkaan alkaneet punoittaa, eikä syntynyt mitään näppyjä.
  • Kosteutuksen suhteen tuotteet olivat yllättävän vakuuttavat. Vaikka tuotteet tuntuvatkin kosteuttavilta, huomaan, että kun lisään päivävoiteen päälle vielä toisenkin kerran voidetta tai muuta (kevyempää) kosteusemulsiota, ei se silti ole liikaa. Eli, kosteutta ei ole koskaan liikaa. Etenkin näin talven kynnyksellä, kun pakkaset alkavat paukkua (mitä nyt marraskuussa tehdään lämpöennätyksiä...) ja viima kuivattaa saatika ulko- ja sisälämpötilan vaihtelu tuo omat haasteensa ikääntyvälle iholle. Voiteita levitän kaksi kerrosta siten, että ensimmäisen levityksen jälkeen annan voiteen imeytyä 5-15 minuuttia ja sitten lisään toisen kerroksen.
  • Ihan kuin otsajuonteet olisivat hiukan silinneet tällä säännöllisellä käytöllä, mitä noudatan, eli voiteen levitys aamuin illoin vastapestylle iholle. Lisäksi aivan kuin buldogijuonteetkin suun sivuilta olisivat kiinteytyneet jos ei ihan pois, niin huomattavasti pienentyneet.

Kuvassa laitimmaisena vasemmalla on hyväksi havaittu Lumenen Bright Touch Raikastava puhdistusgeeli. Pongasin senkin Prismasta samaan aikaan Time Freeze-voiteiden kanssa. Tämä nyt ostamani puhdistustuote on toinen putkilo tätä laatua. Ensimmäinen ostos oli 150 ml ja tämä toinen on 225 ml, sillä siinä on 50 % enemmän puhdistusgeeliä. Hinta ei ollut kummallakaan kerralla paha, kympin pintaan, olisiko ollut 11,90 € tai jotain sinne päin. Todellakin geeli on raikkaan tuoksuinen ja aikasta hyvin lähtee ripsiväritkin ilman muita ripsivärin poistoaineita. Olen tykännyt.

Eli ei huonoja ostoksia lainkaan. Hinta-laatusuhde paikallaan. Tälle suomalaiselle tavistädille kelpaa.

Lisäksi nyt olen käyttänyt Lumenen silmänympärysgeeliä tunnollisesti joka päivä aamuin illoin. Ja totta tosiaan ! Nyt olen huomannut, että yläluomet on kiinteytyneet ja silmäpussitkaan ei pussita niin kovasti. Tuntuu siltä, että mitä enemmän poistettavaa, sen kärsivällisempi oltava.

Hei, yks juttu ! Jostain syystä mä en voi puhua kasvovoiteista sanalla rasva. Rasva-sanasta mulle tulee mieleen härskiintynyt rasva, joka ei kelpaa syötäväksi, saatika iholle. 

Kumpaa sanaa te käytätte, rasva vai voide ?



perjantai 30. lokakuuta 2015

Sainpa ostettua housut


Vihdoin ja viimein sain ostettua uudet housut. Vaikkakaan ne eivät vieläkään ole ihan sitä, mitä olin ajatellut, on nämä paremmat, kuin tavalliset (muka mustat) farkut. Ostin housuni VILAsta, hinta 34,95 €. 

Olen huomannut, että VILAsta olen viime vuosina löytänyt aika paljon vaatteita, jotka sopivat myös näin keski-ikäiselle, tavalliselle tädille. Valikoima siellä ei ole ihan Hennes&Mauritz- tai Seppälä-kamaa. Tarkoitan, että eivät ole ihan niitä halvimpia ja ei-laadukkaampia, vaan kohtuuhintaan suht laadukkaita vaatteita. VILAssa palvelu myös pelaa, asiakaspalvelijoiksi kutsun heitä. VILAn työntekijöillä on varmasti kunnon asiakaspalvelukoulutus, mikä kyllä näkyy. Mielelläni menen aina uudestaan VILAan kaupoille.

No mutta millaiset housut tuli ostettua ?



Erittäin tyköistuvat, läpivärjätyt mustat, paksuhkoa puuvillasekoitetta olevat Pieces-housut, joissa vetoketju nappeineen sijaitsee takana selän puolella. Lisäksi vyötärö on hiukan korkeampi tavallisiin lantiohousuihin verrattuna.

Sovituskopissa tuli suorastaan hiki, kun yritin saada housuja jalkaan. Ensin kokeilin S/M-kokoa, mutta myyjä sanoi, että housut eivät saa tuntua alkuun mukavilta, vaan niiden kuuluu olla hiukan piukat. Housut ovat strechiä, joten parissa päivässä ne venyvät sen verran, että housut saa jalkaan paremmin käytössä. Sittenpä piti kokeilla XS-/S-kokoa, joka sen hien pukkasi pintaan. Nyt olen pari päivää pitänyt uusia housujani ja täytyy myöntää, että alkavat suorastaan sujahtamaan päälleni. Lisäksi tulee suoritettua päivän venytykset, kun yrittää saada etenkin nappia kiinni selkäpuolelta. Kunhan napin saa kiinni, on vetoketjun sulkeminen ihan iisiä puuhaa. 

Lykke-housuja en ole vieläkään löytänyt. Niitä ei todellakaan taideta enää  edes myydä. Housujen metsästys silti jatkuu, sillä todellakin tarvitsen parit housut lisää. Kumma juttu, mielestäni olen koko ikäni ollut vajaahousuinen. Aina tuntunut siltä, että mulla ei ole kunnollisia housuja...


lauantai 24. lokakuuta 2015

Vuosi sitten ensimmäinen postaus, joka johti tajunnanvirtaan


Vuosi sitten julkaisin ensimmäisen postaukseni blogimaailmassa. Tuntuu, kuin se olisi ollut pari kuukautta sitten. Aika kuluu siivillä, kun on kivaa.




Vuoden ajan olen nyt opetellut olemaan bloggaaja. Vaikkakin vain niille kymmenelle, mutta sitäkin arvokkaammalle, lukijalle. Tai enhän minä osaa sanoa, kuinka monta lukijaa mulla on. Olisikin kiva, jos jokainen lukija laittaisi kommentin olemisestaan kommenttiosioon :-) Ei pakko.

Vuosi sitten ajattelin, että onkohan mulla mitään kerrottavaa. Ja jos on, onkohan se liian vakavaa tai tavallista. Vuoden aikana olen kuitenkin pitäytynyt siinä, mitä olen ihan oikeastikin. Mikäli olen tylsä ja vakavamielinen, niin sitähän mä olenkin. Tämähän on tämän tavistädin blogi, tällainen olen.

Sitäkin "pelkäsin", että mahtaako mun intoni postauksien kirjoittamiseen laantua alkuhuuman jälkeen. Sellaistakin kun tuppaa tapahtumaan joidenkin asioiden tiimoilta. Jo ihan senkin takia, kun melko kiireiseksi vetää jo ihan ilman ylimääräisiä harrasteita, kuten bloggaaminen.

Tässä kuitenkin vielä ollaan ja ajattelin jatkaa näillä näkymin. Samaa linjaa toki, joten jos olen tylsä, saa kertoa senkin kommenttiosiossa. 

Postausteni aiheet ovat kaikesta, mitä elämään(i) kuuluu. Aika ajoin pääpaino on liikunnassa, toisinaan ruoassa. Joskus taas tajunnanvirta valtaa mieleni mun. Mikäli on toiveita postausaiheista, saa laittaa ehdotuksia.

Blogin ulkoasua olen hiukan muutellut lähiaikoina, enkä vieläkään ole siihen tyytyväinen, mutta annan sen olla näin nyt vähän aikaa. Mikäli jostakusta tuntuu, että kopioin tyyliä, ole rauhassa. Toki varmasti saan vaikutteita toisten blogeista jo ihan alitajuisestikin, mutta todellakaan ei ole tarkoitus laittaa oman blogini ulkoasua samanlaiseksi jonkun muun tapaan. Päinvastoin, haluan, että blogini on ulkoasultaan minun näköiseni. Jos joskus tulen huomaamaan, että mullahan on samanlainen tai liian samanlainen ulkoasu, kuin jollain muulla, satavarma asia on se, että minähän muutan omani. Muita muutoksia, lähinnä sivulehtien suhteen, tulen myös tekemään.





Mainoslaatikoita sivuillani ei ole ollut. Tähän tullee muutos. Miksi ? No kun. Olen kokeiluluonteinen tyyppi ja haluan kokeilla, mitä se ottaa tai antaa, mikäli laitan tänne mainosbannereita (vai mikskä niitä sanotaan). Saahan ne pois halutessaan. Mutta ei hätiä mitiä - tai sitten voi ei !, ihan oman valinnan mukaan -  tämä tavistäti ei muutu siitä miksikään. 

Tässä on alkanut tosissaan miettiä, miksikä tulisi isona. Tällä hetkellä unelmoin lottovoitosta, että saisi paaaaaljon rahaa, ettei tarvitsisi olla toisella töissä. Huomaatko, en sano, ettei tarvitsisi tehdä töitä. Siinä on vissi ero. Voisin tehdä töitä, mutta sellaisia mukavia töitä. Mukava työ on jokaisella erilainen, omaan luonteeseen ja tarkoitukseen soveltuva työ. Vaikka en voittaisi lottovoittoa, voisin silti tehdä mukavia töitä. Mitä se on, en tiedä. Muutamia ajatuksia on olemassa, jonkin niistä toteutan. Siitä myöhemmin lisää, mahdollisesti.

Toisaalta, voisin lähteä jonnekin (lue: Thaimaan) viidakkoon loppuelämäkseni. No joo, voisihan se olla jokin muukin maa, kuin Thaimaa, mutta se on tällä hetkellä ainoa, josta on omakohtaista kokemusta, ja jonne jäi pala minusta jo lähes seitsemän vuotta sitten. Se, mikä mua hiukan estää lähtemästä viidakkoon on se, miten eläkepäivillä pärjää, jos nyt jättää kaiken, eikä kerrytä eläkerahastoa. Tosin, eihän ole takeita siitäkään, että enää mun eläkepäivilläni mitään eläkesysteemiä edes onkaan. Ja mulla kun on tämä mun tuuri, niin siinä tulee käymään siten, että rollaattorin kanssa käydään töissä vielä 8-kymppisenä, kun ei eläkejärjestelmää ole. No miksi rollaattorilla, tällainen paljon liikuntaa harrastava täti. No ihan siksi, että elämässä kun ei koskaan tiedä, miten käy. Piste.



*Vuosi sitten aloitin blogin.
Eiköhän toinenkin vuosi jatketa, vastahan tässä on alkuun päästy. 
Niin antaa mennä vaan.*

torstai 22. lokakuuta 2015

Kuinka tyhmä tämä tavistäti voi olla


Kyllä pieni  ihminen osaa sitten olla tyhmä ku saapas. Ja vieläpä tässä iässä !

Pari kolme viikkoa sitten kärvistelin flunssaa, ainakin luulin niin. Kävin silloin lääkärissäkin, joka tutki nielun, katsoi korvat, tutki imusolmukkeet, kuunteli keuhkot. Ohhoh, keuhkoissa kuuluikin olevan jotain ja kuivaa yskääkin pukkasi, kun piti hengitellä syvään. Siispä hän passitti mut labrakokeisiinkin. Veri napattiin kyynärtaipeesta ja sitten odottelin vajaan puoli tuntia, jonka se kesti, että saatiin tietää tuloksia.

Siis oikeesti. Kui tyhmä sitä voi olla.

Olinkin muutaman viikon ajan ihmetellyt olotilani vetämättömyyttä, mutta laitoin sen alkavan flunssan piikkin. Ja ajattelin on-off-flunssatilan johtuvan siitä, että keho ei saa tarpeeksi lepoa, kun kuitenkin harkoissa käytiin, vaikkakin treenit otin kevyesti.

Tuloksista kävi ilmi, että hemoglobiiniarvoni oli 116, jo anemian puolella siis oltiin. Naisilla alarajahan on kaiketi 117. Jepjep. Viime vuoden joulukuussa olin saman pulman edessä, hemoglobiini oli tuolloin 119. Silloin käytin luonnonmukaista ainetta, KräuterBlut Saftia ja sainkin hemon nousemaan. Se vain, että verivarastot eivät täyttyneet, vain korvautuivat. Luulenma. Nyt kaikki hengistysoireetkin varmaan johtuivat alhaisesta hemoglobiiniarvosta. Näin sanoi lääkäritäti ja kun myöhemmin otin selvää internetin ihmeellisestä maailmasta, vaikeaan anemiaan liittyy mm. hengenahdistusta.

Kuvailin kaikki mun oireet hengenahdistuksesta ja lääkäritätin kysyessä lisää, hän tuumasi, että "Aivan selvä astma"Lisäksi sain en nyt satikutia, mutta kuivan tiukan ohjeistuksen, että astma pitää hoitaa, sen pitää olla oireeton. Jooh, mutta kun mulla ei ole todettu astmaa, niin en ota sitä vakavasti ajatellen, että mulla ei ole astmaa, vain astmaoireita. Lääkäritäti kertoi lisää, että ne astma-arvot, joita saadaan tutkimuksissa, eivät ole absoluuttisia. Ne ovat lähinnä Kelaa varten, jotta saisi lääkkeistä korvauksia. Koska lääkkeethän maksavat ja niitä joutuu ottamaan, jotta astma olisi oireeton, joten rahaa palaa.

Olen kyllä ollut siinä uskossa, että mikäli mulla se astma on, niin olen sen saanut kuriin ilman astmalääkkeitä ruokavaliolla ja liikunnalla. Ja uskon yhä, että se varmaan pitää paikkaansakin. Ainoa huono puoli on nyt se, että mikäli tässä anemiasta kärsitään, on se kerinnyt menemään sen verran pahaksi, että vaikuttaa hengitykseenkin. Ihan ittekseen, ilman astmaa. Taasko vaan uskottelen omiani ?

Mutta kaiken sen jutustelun jälkeen kai se on sitten uskottava, että mulla on astma. Oikeesti.

Lääkäritäti kirjoitti reseptin, joka sisälsi allergia- ja astmalääkkeitä. Anemian hoitoon hän sanoi, että rautaa kannattaa syödä ja pitkään, 3-4 kuukautta. Ei riitä, että saa hemoglobiinin nousemaan, vaan täytyy antaa varastojen täyttyä ja se vie sen pitkän ajan.

Ylimpänä allergialääke, alhaalla kiekot astman hoitoon.

Ja nyt tullaan siihen, miksi on niin tyhmä olo.

No siksi, että tähän ikään mennessä ja tällä kokemuksella pitäisi jo tietää, että rautaa on saatava, jos on näin väsynyt olotila. Ottaen vieläpä huomioon, että helmikuussa olin operaatiossa, joka varmasti vei verivarastoja (tai jotain).  Ja siitä syystä ruokavalio on ollut hiukan, ei nyt niukka, mutta ollut haastellisempaa saada kaikkia hyviä ravintosisältöjä, kuin on tarvis. Ja muutenkin olen tyyppiä, jolla on huono hemoglobiiniarvo. Ollut aina. Ei ole ensimmäinen kerta, kun hemo on alhaalla. Miksi pitää antaa asioiden mennä niin pitkälle, että siitä on paljon haittaa ! Harkoissakin henki pihissyt ja vinkunut vähän niinku pienemmästäkin liikkeestä, eikä tämä täti vaan tajua, että kaikki ei ole reilassa. Eikä ota edes avaavaa (astma)lääkettä (kuvassa alhaalla vasemmalla), vaikka tietää sen auttavan.

Astman hoito sinänsä on ollut mielestäni "hoidossa". Ruokavalio  sisältää vähän tai ei lainkaan maitotuotteita, viljoja on vähennetty huomattavasti ja liikuntaakin harrastan. Se ei ole tähän saakka ollut ongelma, pahemmin ainakaan.

Noh, sitähän sanotaan, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Niin nytkin.



maanantai 19. lokakuuta 2015

ILM-messupäivä kuvina ja hiukan sanoinakin



Lauantaina todellakin kävimme I love me-messuilla Helsinkissä saakka. Menimme kolmistaan, mieheni ja äitini kanssa. Koko päivä siihen tuhraantui, mutta oli se sen väärttiä. Itse asiassa olisin voinut toisenakin päivänä sinne mennä, jos se olisi ollut lähempänä asuinkuntaani. Mutta eiköhän riitä yhdelle päivälle, kun ajaa 200 kilometriä mennen tullen, käppäilee messuilla ihmismeren joukossa kantaen ostoksiaan ja yrittäen imeä kaiken infon, minkä vain voi saada. Eihän 200 kilsaa ole mikään pitkä aika ja matka, mutta sen verran kuitenkin, ettei ihan huvikseen sitä viitsi tehdä joka päivä. Kotonakin kun pyykkikasa odotti pesua, treenatakin piti, ja niin edelleen.


Lauantaina lähdimme matkaan aamusta jo heti kello 8 jälkeen.
Matkan aikana auringonnousu oli kaunis.




Paikka paikoin oli sumua.

Ja aamuaurinko oli sumupilvien peitossa.






Perille päästiin ja liput kaivettiin laukun uumenista.

Itse asiassa äitini oli saanut liput ilmaiseksi äitini serkun kautta.

Tarkemmin sanottuna liput olivat Face Helsinki ständin sponssaamat.  


Rohkenenko kertoa, että Face Helsinki on pikkuserkkuni (äitini serkun tyttö siis) omistama maahantuontiyritys. Pikkuserkkuni Marika Heinänen omistaa yrityksen osakkaansa Juha Mertasen kanssa. Ja mikäli ymmärsin oikein, heidän yksi suurimmista asiakkaistaan on Sokokset.
Face Helsingillä oli myynnissä ehostuskosmetiikkaa, kynsilakkaa, hiustuotteita, ihonhoitotuotteita, jne.








Olin varautunut ostamaan messuilta tuotteita ja niitä sain.

foodinin ständiltä ostin chia-siemeniä ja kookosöljyä,

Foursigmafoodsilta sienijuomatuotteita sekä
Face Helsingin ständiltä hiustuotteita sekä päivävoide +50-ikäiselle.







Olin enemmän, kuin tyytyväinen omiin messuostoksiini.

Ei pelkästään hyvän hinnan takia, joka tietysti aina lämmittää, kun saa ostettua edukkaasti hyvää, mutta myös sen takia, että asiakaspalvelu oli ihanaa:

rentoa, hyväntuulista, auttavaista.
Vastauksia sai kysymyksiinsä, eikä kenelläkään tuntunut olevan kiire.
Vaikka ihmisiä messuilla olikin paaaaaaljon !


Chia-siemeniä (foodin) ostin tummana ja vaaleana, täydet 1 kilon pussit kumpaakin lajia. Kookosöljyä (foodin), litran purkki, käytän niin ruoanlaitossa kuin kosmeettisena aineena. Instant-sienijuomat (Four Sigma Foods) ovat niin toimivia tuotteita, että kun saa jotain noin ihanaa tuotetta hyvään hintaan, ei riemulla ole rajaa. Kuvan etualalla oleva harja (Face Helsinki) on täysin uusi tuttavuus mulle. Se on tupeerausharja, joka toimii kuitenkin yhtä lailla normaalin harjan tapaan. Sitä en ole vielä kokeillut, kädet syyhyää kylläkin kokeilemaan. Hiustuotefriikkinä ostin sitten shampoon ja hoitoaineen sekä seerumin luonnonkiharaiselle hiukselle. Niihinkin palaan käyttökokemusten myötä, kunhan olen käyttänyt niitä muutaman kerran.

Mikäli nämä messut, I love me-messut, järjestetään ensikin vuonna, olen valmis lähtemään sinne taas. Ja silloin teen kyllä kunnon (paperi)listan, minkä ständeillä haluan käydä ja mitä voisin ostaa, mikäli on hyviä tarjouksia.

Sillä niin innoissani olin foodinin ja Four Sigma Foodsin tuoteostoksistani heti messukäyntini alkuun, että unohdin täysin, että mun piti käydä vielä Arctic Warriorsin, Puhdistamon, Yoogaian ja parin muun ständillä. Mutta kun innostun, unohdan ajatella.


torstai 15. lokakuuta 2015

Blogihaaste: 10 matkakuvaa vol.2




Oikeesti tykkään näistä haasteista ! Tämän blogihaasteen, "10 matkakuvaa", sain Thaimaanrannan maalarilta, Heidiltä. Ja todellakin, vaikka mulla ei olekaan matkablogia, teen enemmän kuin mielelläni näitä haasteita. Mä tykkään katsella valokuvia, oli ne sitten omiani tai muiden, olen aina tykännyt.

Ohessa sitten omat kymmenen kuvaani.

1. Kuva täydellisestä hetkestä



Tammikuu 2009, Thaimaa. Snorklausreissulla löydettiin liaani ja puunrunko. Mitä muuta voi kaivata ollakseen oman elämänsä tarzan tai jane.

2. Perinteinen turistikuva




Vuoden 2004 keväällä lomailimme viikon Espanjan Puerto Ricossa.
Puerto de Mogan, pikku-Venetsia, oli kaunis.


3. Kuva mahdollisimman kaukaa




Thaimaassa, yhä vuonna 2009, oltiin ihan kuutamolla.

4. Suurkaupungin sykettä




Oo Las Palmas, keväällä 2004. Puerto Ricosta tehtiin retki suurkaupunkiin, joka teki vaikutuksen. Tänne voisi mennä uudelleenkin shoppailemaan.

5. ZZZ - matkustaminen väsyttää



Meri-ilma väsyttää, oli se sitten kaukomailla tai kotimaassa.
Kotimaassa veneretkellä on saatu tällainen otos napattua.


6. Auringonlasku



Kerran kesällä (2008) tehtiin veneellä reissu Ruotsiin.
Paluumatkalla kotivesillä oli kaunis ilta.

7. Herkuttelu olennaisena osana reissua




Takuapan markkinoilla 2009, Thaimaa.
Satay-vartaita uskaltaa syödä, namia.

8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys





Naantalin Muumimaailma oli pettymys, älyttömän kallis paikka ja kauheesti ihmisiä, niin ettei meinaa päästä kulkemaan ja näkemään ja kokemaan mitään. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kahden pikkutytön vuoksi. (Kuvassa oleva perhe ei ole meidän poppoota.)

9. "Teen mitä vain hyvän otoksen eteen" - kuva




Enhän mä mitään jellonia pelkää...Thaimaassakaan.

10 . Kuva roadtripiltä



Elefanttiajelulla. Turistien tapaan :-)

*******

Aikamoista sillisalaattia. Nämä kuvat siis niin kotimaasta, kuin kaukomailta.

Kyllähän noita valokuvia olisi vaikka mitä, ehkä ne jäävät seuraavaan kertaan.

Päällimmäiseksi mieleen jäi matkakuume.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...