lauantai 31. tammikuuta 2015

Uutta ja vanhaa reseptiä

Viikonloppuisin on aikaa kokeilla uusia reseptejä, uusia raaka-aineita ja uusia raaka-aineyhdistelmiä.

Viime viikonloppuleskenä kokeilin chia-vispipuuroa. Olin siitä jo kuullut ja tulostanut reseptinkin netin syövereistä sekä olin sitä maistanut siskoni luona taannoisella käynnillämme.

Pitkään aikaan en ollut tehnyt munakasmuffiniakaan, joten päätinpä sitäkin tehdä.

Kyllä hyvin nousee muffinit uunissa (kuva 1).

Kuva 1. Munakasmuffinit uunissa.

Kun nyt olen siirtynyt gluteenittomaan ruokavalioon, on suuri ikävä ollut vispipuuroa. 

Chia-vispipuuroon käytin chia-siemeniä, jotka turvotin yön yli mantelimaidossa, puolukoita, puolikas avokadoa, ripaus suolaa, vaniljasokeria (Urtekram), (luomu)hunajaa.

Määrät olivat mutua, joten mitähän sanoisin oikein lukuina...kokeillaan:

Chia-vispipuuro

2-3 dl chia-siemeniä
n. 1/2 litraa mantelimaitoa
chia-siemenet turvotetaan mantelimaidossa
2 dl puolukoita
1/2 avokado
ripaus suokaa
2 tl vaniljasokeria
1 rkl luomuhunajaa

Kaikki tehariin. Sekoitus. Mikäli seos on niin sakeaa, että tehari ei meinaa sekoittaa, lisää mantelimaitoa/vettä/nestettä oman maun mukaan. Sekoitus. Valmis.

Oma chia-siemen-mantelimaito oli aika sakeaa, joten nestettä piti lisätä. Joissakin ohjeissa puuroon lisätään myös banaania, mantelimaidon sijaan kookosmaitoa, hunajan sijaan muuta makeutta, kokonainen avokado, enemmän puolukoita, mutta tälläkin ohjeella sain ihan vispipuuron makuista ihanaa syötävää.

Ja minähän tykkään syödä vispipuuroni maidon kera, joten onneksi mantelimaitoa jäi nesteen lisäyksen jäljiltä, jotta sain sitä laittaa vispipuuroni päälle.

Vispipuuroa tuli sen verran iso pönikkä, että sitä söin pitkin seuraavaa viikkoa, jes !

Mantelimaidon käyttö oli uusi tuttavuus. Käytin Gogreenin mantelimaitoa (kuva 2). Hyvää oli.

Kuva 2. Gogreenin mantelimaito.

Siitähän tuli oikein ateria ! Lautasella (kuva 3) munakasmuffini, puolikas avokado viipaleina, joiden päällä ripaus suolaa, mustapippuria ja öljyä sekä jälkkäriksi chia-puolukka-vispipuuroa mantelimaidon kera.

Vatsa kiitti, ei turvonnut, eikä ollut ähky olo ja sain tarvittavia ravintoaineita.


Kuva 3. Maittava, ravitseva, terveellinen, ihana ateria.


torstai 29. tammikuuta 2015

Täyteläinen yövoide

Talviaika on koettelemus iholle. Vaihtelevat lämpötilat ei lainkaan helpota ihon kuntoa. Lämpötilavaihteluita riittää jo pelkästään ulkona, kun välillä on kuivaa pakkasta, välillä kosteaa moskakeliä. Siirtymiset ulkoa sisälle, tahi toisinpäin, jolloin lämpötilat vaihtuvat nopeasti, on niin äkkinäiset, että eihän iho pysy kelkassa millään mukana.

Sisäinen ja ulkoinen hoito on molemmat yhtä tärkeitä hoitomuotoja. Olen alkanut ymmärtää kantapään ja kokeilujen kautta, että sisäinen hoito on se perusta, jota täydennetään ulkoisella hoidolla. 

Jep. Alan viisastumaan. Ja kun teen yo. ohjeen mukaan, jo iho kiittää.

Hoitoa joka tapauksessa tarvitaan, sillä iho on ihmisen suurin elin, josta on syytä pitää huolta. Kukaanhan ei tykkää, mikäli iho on rikki, vaikkapa vain kynsinauhan kohdalta. Se on kipeä, arka ja saattaa mätiäkin. Mikäli siis ihosta ei pidä huolta.

Pureudun nyt ulkoiseen hoitoon.

Olenkin jo aiemmin maininnut käyttäväni sveitsiläisen kosmetiikkasarjan Colosén tuotteita. En pääse sarjasta eroon, eikä ihme - mielestäni. Vaihtelun ja vertailun vuoksi kokeilen joskus jonkin muun sarjan, kuten esim. Madaran, tuotteita (puhdistustuote, kasvovesi, silmönympärysvoide). Eivät nekään huonoja ole. Onko tottumuksen voima vai tuotteiden sopivuus omalle iholle syynä, mutta jotenkin palaan aina Colosén tuotteisiin. Myös sarjan hinta-laatu-suhde toimii loistavasti. 

Alkuvuoden postauksissa täällä ja täällä olen kertonut käyttäväni joitain tämän sarjan tuotteita. Ja nyt kerron lisää.

Nenän selkämykseni on kuiva. Lähes läpi vuoden se hilseileekin kuivuuttaan. Meikki ei tahdo siinä pysyä, se säröilee. Nenän selkämys on erittäin helposti punoittava, siinä iho on todella ohut.

Joka talvi hämmästyn uudelleen aloittaessani uuden purkin Vivifiante-yövoiteen (50 ml, ovh. 29,50) käytön. Yövoiteeksi se on tarkoitettu, se ei sisällä UV-filttereitä. Mutta minäpä käytän sitä myös päivävoiteena.


Vivifiante-yövoide

Hämmästyn siitä, kun Vivifiante todellakin kosteuttaa riittävästi jopa nenänselkämykseni. Vivifiante-voide on tuhti. Erittäin täyteläinen. Nuorempana en pitänyt lainkaan näin tuhdista tavarasta, nyt arvostan sitä. Etenkin, kun se kyllä imeytyy, vaikkakin ajan kanssa. Ja siksihän se onkin yövoiteeksi tarkoitettu. Illalla kannattaa tuotetta laittaa hyvissä ajoin, jotta se ehtii imeytymään, eikä pyyhkiydy tyynyyn. Päivisin kevyempi kerros auttaa tuotetta imeytymään nopeammin.


Avattu Vivifiante-purnukka.

Vivifiante läheltä.

Muutaman kerran pohjoisen laskettelureissuilla olen niihin pakkasiin käyttänyt normaalin määrän Vivifiantea. Aamulla annan tuotteen imeytyä kunnolla, jopa puoli tuntia. Ennen aamupalan syöntiä lisään sitä puhdistetuille kasvoille. Aamupalan jälkeen ehostan normaalista ja eiku mäkeen (Jep. Meikkaan mäkeen mennessä :-> Oletko kuullut, että irtopuuteri suojaa pakkaselta ?). Päivän päätteeksi, palatessani kämpille, huomaan ihoni olevan mahtavassa kunnossa: se ei punoita ja ole ahavoitunut tuulen ja pakkasen vaikutuksesta, vaan on ihanan pehmeä, lämmin ja hehkeän näköinen.

Vaikka naisen ja miehen ihon rakenne on erilainen, on tuotteita, jotka sopivat kaikille ja kaikenihoisille. Laitan tätä voidetta myös mieheni kasvoille. Ero hänen kasvoillaan on huomattava ennen ja jälkeen voidetta.

Kun iho voi hyvin, myös itse voi hyvin.

***

Kun kerron käyttäväni Colosé-tuotesarjaa, en tee sitä mainostusmielessä. En saa sen kertomisesta tässä blogissa mitään tuloja. Kerron siksi, että oikeasti sen merkin tuotteet toimivat. Ja todellakin, hintakaan ei ole päätä huimaava tuotteiden toimivuuteen nähden. Sarjaa ei myydä kaupoissa, vaan se on suoramarkkinointisarja, joten sarjaa myyvät jälleenmyyjät ympäri maan. Itse tilaan sarjan tuotteita yhteyshenkilöltäni. Mikäli haluat kuulla lisää sarjasta, voit ottaa minuun yhteyttä.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Su-ma-yö

Sunnuntaina työasiat alkavat jo puhuttaa ajatuksissa ehkäpä jo päivällä, viimeistään alkuillasta. Ja vaikka ei olisikaan mietittävää, unta ei vain saa, onhan su-ma-yö. 

Onko kellään muulla samaa ongelmaa; vaikea saada unen päästä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ?

Sunnuntai-iltana viimeistään pari tuntia ennen nukkumaan menoa yritän tietoisesti rentouttaa oloani ajattelemalla, että selvä, ensi yönä taas valvotaan. Kyllähän sitä seisoo vaikka päällään yhden työpäivän huonosti nukutun yön jälkeen. Nukunpa sitten sitä seuraavan yön paremmin. Kun tietoisesti sen tekee, voi jopa nukkuakin. Ja voi olla, että kun koko asiaa ajattelee näin, se ruokkii ja siksikään ei saa unta.

Mutta vaikka en ajattelisikaan asiaa, ja väsymys illalla olisi huikea, en silti saa unta. Tai jos saan, nukun tunnin tai pari, sitten herään ja valvominen alkaa. Se on ärsyttävää.

Ajatukset alkavat kiertää vaikka mitä asioita. Ei välttämättä edes työasioita. Se on ärsyttävää.

Hiippaillessani yön tunteina pitkin asuntoa, saatan ikkunasta katosessani huomata, että on täysikuu. Joo, sehän selittääkin taas tämän valvomisen. Minuun täysikuu vaikuttaa. Ainakin monesti on näin käynyt. Monesti on myös nukuttanutkin. Mutta valvominen on ärsyttävää.

Kun ärsytys on suurin ja kello 2 aamuyöstä tietää, että olisi vielä monta tuntia edessä nukuttavana, on pakko kömpiä lämpimien vällyjen seasta kaapille, josta valitsen nukuttavia tuotteita.

Jo ennen nukkumaanmenoa olen saattanut ottaa jotain nukkumista helpottavia tuotteita, mutta su-ma-yö on maaginen, ei tehoa ihan hevillä. Siispä on saatava lisää.

Tällä hetkellä kaapista löytyy nukkumista helpottavia tuotteita kuvassa vasemmalta katsoen seuraavanlaisesti:




1) Four Sigma Foodsin Instant Reishi

Reishi eli lakkakääpä on yksi ns. lääkinnällisistä sienistä, ja on adaptogeeninen. Reishin sanotaan auttavan stressiin ja unen laatuun. Se tasapainottaa ja rentouttaa ylikierroksilla olevaa kehoa ja auttaa laskemaan stressitekijöitä. Instant Resihi-pakkauksessa on 20 annospussia. Pussin sisältö kaadetaan kuumaan veteen ja nautitaan. Maku on lakritsainen, joka koostuu mintusta, tähtianiksesta, lakritsinjuuresta ja steviasta. Mikäli yksi pussi ei riitä, ota kaksi. Uni on syvää ja pitkää. Kun herään, olo on syvää nukkuneen unta, herääminen ei tuota vaikeuksia. Myös unet saattavat olla tavallista mielenkiintoisempia.

2) FSF Xoco Blue

Pakkauksessa 10 annospussia, jotka kaikki sisältävät kaakaojauhetta, kookospalmusokeria, reishiä, astragalusta, ruusumarjaa, kanelia, kardemummaa, merisuolaa, steviaa. Lisää pussin sisältö noin 1 dl kuumaan veteen ja nauti. Kaakaomainen juoma rauhoittaa ja rentouttaa työpäivän päätteeksi. Kannattaa siis nauttia iltaa kohti ja kun ei ole menossa enää minnekään.

3) Opti-MSM eli orgaaninen rikki

Tästä olen kertonut jo aiemmassa postauksessa. Tosin jotkut sanovat rikkijuoman virkistävän, mutta joillekin vaikutus on päinvastainen rikin helpottavan vaikutuksen ansiosta.

4) L-teaniini (Kuvassa sasemmalla ns. ylempänä)

L-teaniinin sanotaan rauhoittavan ja auttavan keskittymään esim. jännittävissä tilanteissa. Itse kokeilin sitä viime keväänä tilanteessa, jota jännitin aivan mielettömästi. Päätin kokeilla ja - heps kukkuu ! - olin skarppi kuin mikä, eikä jännityksestä tietoakaan. Eikä myöskään unisuudesta. Päinvastoin, pystyin keskittymään parhaalla mahdollisella tavalla ja sain tehtäväni tehtyä. Koska L-teaniini auttaa rentoutumaan, antistressitilanteessa se auttaa saamaan unen päästä kiinni sen rentouttavan vaikutuksen ansiosta. Mikäli illan liikuntasuoritus valvottaa, L-teaniini rauhoittaa ja rentouttaa.

5) Probiootti

Probiootit jostain syystä auttaa saamaan unen päästä kiinni. Tai sitten se on se uskomus, joka siinä vaikuttaa. Joka tapuksessa, luin tästä kerran eräästä blogista, kokeilin, ja näytti toimivan minulla. Mahtaako olla se, että säännöllinen probioottien käyttö auttaa ravintoaineiden imeytymistä, jolloin myös kaikki, mitä syö, auttaa. Tiedä häntä, mutta probiootteja otan yöllä hiippaillessani, mikäli en sitä ole tehnyt illalla jo nukkumaan mennessä.

6) Magnesium

Magnesiumista olen aiemmassa postauksessa kertonut. Tosin jotkut kertovat magnesiumin piristävän. Joskus tämä tapahtuu minullekin. Mikäli näin käy, otan magnesiumia pari kolme kapselia ja jo nukuttaa. Mutta aina illalla nukkumaan käydessä ei tiedä, mikä määrä on hyvä. Ja vaikutuksen alkamiseen menee 1/2-1 tunti.

Olen normaalistikin huonostinukkuja, joten su-ma-yö ei tuo helpotusta helpolla. Vaikka ottaisin kaikkia yllä olevia tuotteita auttaakseni nukkumistani, saatan valvoa monta tuntia. Onneksi seuraavana yönä nukun kuin tukki.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Puolukkasmoothien väri - ja hiukan rakenteestakin

Käväisimme siskoni luona pari viikkoa sitten. Hän teki hyvää smoothieta kirjoittamani ohjeen  mukaisesti. Hän vain ihmetteli, kun hän ei saa siitä niin ihanan vaaleanpunaista, kuin mitä minä saan.

Noh. Täytyyhän asia tutkia. Hän oli smoothien tehnyt, kuten minäkin sen teen, ja sillä hetkellä olisin tehnyt ja mitä ohjeessakin luki.

Alla olevassa kuvassa 1 on tekemäni smoothie. Ylemmässä rivissä smoothien väri on tummempi. Mutta ei läheskään niin tumma, kuin mitä siskoni tekemä oli. Huomasin, että hiukan saa eroa veden määrää muuttamalla. Vettä lisäämällä väri muuttui vaaleammaksi. Siskoni smoothie oli sakeaa ja siten myös tummempaa kuvaan verrattuna.

Alemmassa rivissä on sama smoothie, mutta siihen olen lisännyt maustamatonta proteiinijauhetta. Käyttämäni proteiinijauhe on melkoisen vaahtoavaa. Ja sakeuttaakin hiukan enemmän, joten vettä lisäsin aavistuksen lisää.


Kuva 1. Puolukkasmoothien värierot.

Tämän smoothien perusainekset ovat kuvassa 2. Avokado (kuva 3), 2 erittäin kypsää banaania, puolukoita lapin metsistä - eli siis pakkasesta.

Kuva 2. Smoothieainekset.
Kuva 3. Ihanan kypsä avokado.

Lisäsin vielä proteiinijauhetta säkistä, kuva 3.


Kuva 3. My Protein-säkki

Ylipäätänsä raaka-aineet vaikuttavat makuun ja rakenteeseen. Hiukan raaempi banaani antaa aivan erilaisen maun, kuin tuollainen kuvan 2 kypsempi versio. Yleensä laitan smoothieen kypsempiä banaaneja, sillä niissä on enemmän makeutta, joten lisää sokeria missään muodossa ei tarvitse laittaa. Ei intiaanisokeria, ei hunajaa, ei lucumaa, ei steviaa, ei mitään.

Samoin avokadon kypsyys vaikuttaa niin makuun, kuin rakenteeseen. Nyt laittamani avokado oli juuri sellaisessa kypsyydessä, josta itse tykkään. Rakenteeseenkin se antaa pehmeyttä.

Uskoisin, että puolukkaerilläkin on väliä. Käyttämäni puolukat on saatu lapin metsistä syksyllä. Siskoni taisi ostaa omansa kaupasta. Muistaakseni olivat kotimaisia. Ja tietysti riippuu puolukoiden määrästä värityskin. Mitä enemmän puolukoita, sitä enemmän väriä. Tosin voipi olla, että minä laitoinkin vähemmän puolukoita. Ohje kun oli hiukan sellainen mutu. Ainakin tällä kerralla lapoin ruokalusikalla puolukoita mutulla (=musta tuntuu-tuntumalla).

LOPPUTULOS:

Kyseessä oli siis smoothien värin tutkiminen.

Sanoisin, että siskoni käytti smoothieen vähemmän vettä, eikä lainkaan proteiinijauhetta, joten väri oli tummempi, kuin mitä hän manaili haluamakseen.

Puolukkaerissäkin voi  olla eroa. Ja luonnollisesti, mitä enemmän puolukoita, sitä enemmän väriä. Ja mutu on aina sellainen suhteellinen käsite.

Mielestäni hänen smoothiensa oli vähintään yhtä hyvää, kuin minun tekemäni. Ja onkin mielenkiintoista maistaa jonkin toisen tekemää smoothieta. Värillä ei väliä, kunhan on punaista. Molemmat, hänen ja minun tekemäni, olivat punaisia.



sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Flunssakarkotaas

Olen sellainen flunssamagneetti, ettei paremmasta väliä. Ei tarvitse kuin kuulla, että jollain on flunssa, niin se on minullakin.

Torstaina vedin miesten jumpan. Seuraavana päivänä oli lihakset arat, ja aika paljonkin. Noh, ajattelin, että oli uusi ohjelma, joten totta kai se tuntuu. Ja tuntui tekevän uusi ohjelma miehilläkin, ei nyt tiukkaa, mutta sanoisinko, että tekemistä oli.

Perjantaina vedin naisten jumpan. Olin jotenkin alivireinen. Ei pelkästään jo edellisen illan jumpasta, vaan muutenkin.

Lauantaiaamuna sitten heräsin flunssapäänsärkyyn, lihakset särki, nivelet särki. Olo olo flunssainen. Töissä on pari kaveria flunssassa, jääneet kotiin sairastamaankin. Samaa tautia siis.

Lauantaina olisi ollut kivaa menoakin, mutta päätin jättää väliin ja jäädä lepäämään. Maanantaina olisi pakko olla jotenkin kunnossa, sillä silloin on tärkeä tapaaminen.

Ei muuta kuin flunssan karkottajat kehiin. Jokapäiväinen setti hiukan isommalla annostuksella: sinkkiä 2 tablettia, C-vitamiinia 1/2 tl kahdesti päivässä. Normaali annos D-vitamiinia.




Viherjauhetta myös. Poistamaan ylimääräisiä kuona-aineita sekä pöpöjä. Mitallinen viherjauhetta lasiin.  



Vettä päälle. Sekoitus. Nauti.





Ja lepoa, kunnon iltapäivätorkut, ei mitään ylimääräistä tekemistä. Sekä runsaasti nestettä, teetä ja vettä, pitkin päivää.

Ja koska ruoka maistuu flunssasta huolimatta, kunnon annos ruokaa. Ruoassa oli valkosipulia. Auttaa tai ei flunssaan, ei se ainakaan pahenna ruoan makua. Ja kun vieläpä tykkään valkosipulista.

Sunnuntaiaamuna ei flunssapäänsärkyä. Olo yllättävän hyvä. Mutta eipä vielä aleta huiskimaan mitään ylimääräistä. Yhä lepoa, nestettä, ruokaa.

Tästähän voisi jo selvitä. Olla maanantaina ellei ihan normaalissa kunnossa, mutta vahvistuvassa kunnossa. Se riittäisi. Keskiviikkona olisi taas omat treenitkin.

Taitaa maidoton ruokavalio vaikuttaa. Ei keräänny ylimääräistä limaa hengitysteihin, vaan pitää ne puhtaana. Maitotuotteethan keräävät limaa hengitysteihin ja pitävät yllä tulehdustilaa.

Sokeri on herkkua kaikille pöpöille, joten niiden vähentäminen on myös hyödyllistä. Itsehän en ole aikoihin käyttänyt valkoista sokeria ja muutenkin sokerin käyttö on vähentynyt huimasti. Aiemmin ostamaani granaattiomena-mustaherukka-teehen ei edes tarvitse lisätä minkäänlaista sokeria.

Pakuritee olisi poikaa, mutta jotenkin en uskalla sitä nyt ottaa, sillä pelkään, että mikäli tämä flunssa yltyy ja joudun antibiooteille, saattaa pakuri vaikuttaa sen verran antibioottien tehoon, että se ei vaikuta/auta. Ja taas olisin antibioottikierteessä. Seliseli. Voipi olla. Mutta viime syksyn 1,5 kuukautta ja 3 antibioottikuuria peräjälkeen on vielä mielessä. Olin ottanut pakuria flunssan alkaessa ja sen yltyessä. Kunnes sain ensimmäisen antibioottikuurin. Antibiootit ei alkanut vaikuttaa. Tai sitten oli väärä laji siihen tautiin (korvatulehdus). Niin tai näin, jätin pakurin pois, sillä sitä ei kannata ottaa samaan aikaan antibioottien kanssa. Ovat toistensa adaptogeenejä, kumoavat toistensa vaikutuksen.

Tauti kuitenkin yltyi sen verran, että korvatulehduksen jälkeen oli poskiontelotulehdus, sen päälle keuhkoputkentulehdus. Varmoja jälkitauteja. Jäi mietityttämään, että kun oli ottanut pakuria flunssan alkaessa, ennen antibiootteja, kävikö niin, että pakurin vaikutus oli pitkäaikainen, jolloin antibiootit eivät heti toimineetkaan. En tiedä. Mutta en nyt ota riskiä. Tietysti voisin juoda pakuria jatkuvasti, terveenäkin, jolloin välttyisin moiselta venkslaamiselta.

Immuniteetin rakentaminen vie aikaa. Vaikka flunssat, tai niiden meinaaminen, eivät ole kokonaan poissa kuvioista, niin mikäli näin vähällä pääsen, olen erittäin yllättynyt sekä todella kiitollinen.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Rutiinisyöminen

Yhtä säännöllisesti, kuin käyn töissä, peseydyn, nukun, myös syön.

Syön tietyllä tavalla. Tämä tietty tapa on se, mihin kuuluu terveellinen, kohtuullinen, ravintorikas, säännölliset ruokailuajat sisältävä tapa syödä. Joka päivä, rutiininomaisesti.

Joka päivä syön noin 3 - max. 4 tunnin välein. Ateriat sisältävät hiilareita, proteiinia, vihanneksia, hedelmiä. Pyrin ajattelemaan annosmallia: puolikas lautanen lastattu vihanneksilla, neljännes hiilareilla, neljännes proteiinilla. Riippuen päivän ajankohdasta ja aktiviteetista osa-alueet etenkin hiilareiden ja proteiinien välillä painottuvat eri tavalla. Ja aina päivään kuuluu johonkin väliin hedelmiä ja/tai marjoja. Ja rasvaakaan en kaihda, niitä on saatava myös.

Yksi lautasmallini.


Ruoka on mahdollisimman alusta asti itse-tehtyä, ei teollisesti valmistettua ruokaa, jossa on mahdollisimman vähän jos ollenkaan E-koodeja, säilöntäaineita, lisäaineita. Ja ruoan on oltava tietysti maukasta, hyvää, syötävää. Tykkään hyvästä ruoasta.

Herkkupäiviäkin on, tokitoki. Mutta perusajatus on ja pysyy rutiinisyömisessä.


Herkuttelenkin.


Lisäksi päivän mittaan vähintään 1 litra vettä.

Välipalana vaikkapa smoothie, yksi ateria.


Joka päivä siis syön samalla tavalla, joten se on säännöllistä, se on tullut rutiiniksi. Kutsun tapaani syödä rutiinisyömiseksi.

En laihduta, en ole koskaan laihduttanut, enkä aio laihduttaa. Ainoastaan kiinteydyn, vähintäänkin pysyn samassa kuosissa vuoden jokaisena päivänä. Ei tarvitse erikseen laihduttaa kesäkuntoon, ei tarvitse murehtia, etteikö olisi bikinikunnossa. Menin sitten uimahalliin tai lomamatkojen rantakohteeseen. Olen koko vuoden samassa tikissä, niin sanoakseni. Ja tämä mahdollistuu rutiinisyömisellä, pitämällä sopivat välit aterioiden välillä ja huolehtien, että siinä on tarvittavat ravintoaineet mahdollisimman terveellisellä ja tietysti maukkaalla tavalla.

Vaihdevuosi-iän lähestyessä (tai oikeastaan on jo varmaan päällä), aineenvaihdunta on hidastunut. Ja sen huomaa, mutta turvotukset sun muut vaivat on minimoitu säännöllisellä syömisellä, rutiinisyömisellä, jolloin aineenvaihdunta pysyy päällä. Tällöin ei keho ala olemaan säästöliekillä. Säästöliekki on pahin mahdollinen vihollinen keholle. 

Rutiinisyöminen. Kuulostaa kamalalta sanalta, mutta muutakaan sanaa en keksi. Mikäli joku keksii paremman sanan, kuulen siitä mielelläni.

Rutiinisyöminen on siis se, mitä teen joka päivä, ponnistelematta eritoten jotain tarkoitusta varten. Paitsi että saan polttoainetta päivän koitoksia varten.  Ja mikäli ruoka maistuu hyvältä, sitä parempi. Syöminen on säännöllistä, se on elämää. "Matemaattisesti" ilmaistuna tästä seuraa: Rutiinisyöminen = sännöllistä = rutiinia = elämää.


torstai 8. tammikuuta 2015

Silmäjumppaa

Luonnostaan perimänä omaan lurppuluomet. Ikääntyessä luomet lurpahtaa yhä enemmän. Olenkin harkinnut silmäluomileikkausta. Maksaa jonkin verran.

Muutama kesä sitten kesälomapurjehduksella ihmettelin jonkin aikaa, mikä oikean silmäni näkökenttää oikein häiritsee. Pinnan päässä ollessani en ehtinyt kuin pyyhkäisemään useaan kertaan silmäkulmaa. Kuin pyyhkäisisi hiuksia pois silmiltä. Ja koska kesähattukin oli päässä, ajattelin, että hatun reuna on jotenkin huonosti. Reuna painaa luomea alaspäin.

Kun vaihdoimme pinnanpitäjää, menin peilistä katsomaan, mitä en saa pois pyyhkäisemällä. Hah. Se olikin silmäluomi, joka oli suorastaan romahtanut alas. Pienentäen näkökenttääni tuntuvasti, kirjaimellisesti.

Monta kertaa tv:tä tollottaessani nostan sormillani silmäluomia ylös. Tulee kovin kevyt olo silmien ja otsan ympärille. Voisiko luomileikkaus tehdä olon kevyemmäksi ?

Siitä kesästä asti olen sitten vakavissani harkinnut silmän yläluomileikkausta.

Jota en ole vieläkään toteuttanut.

Siispä teen korvaavia temppuja. Kuten silmäjumppaa. Eihän se leikkausta korvaa, mutta tulee parempi olo. Ja simmut jaksavat paremmin.

Silmien lihakset on lihaksia siinä, missä muuallakin kehoa on lihaksia. Lihaksia on vahvistettava.

Tuijotan arkipäivisin tietokoneen ruutua. Voi mennä montakin tuntia ilman taukoja. Silmät rasittuvat ja väsyvät. Kuivuvat. Olen aiemmin kertonutkin kärsiväni kuivista silmistä. Päätteestä säteilee hiukkasia (tai mitä sitten ovatkaan), jotka kuivattavat entisestään silmiä.

Päätetyöskentelijänä tauotus on tarpeen. Tauon aikana voi katsoa horisonttiin, katse kaukaisuuteen, näkemättömin silmin.

Harjoitutan silmiäni pyörittämällä silmiä vasta- ja myötäpäivään muutaman kerran. Välillä pyöritän siten, että katson kellon numeroita yksi kerrallaan, myötä- ja vastapäivään.  Sitten voin katsoa ylös, alas, oikealle, vasemmalle, lisäksi viistot eli vasen yläviisto, vasen alaviisto, sama oikealle. Ja kieroon.

Sitten yritän avata silmiäni niin auki, kuin saan. Myös niin, että toinen silmä on vuorollaan kiinni.

Ohessa ohjeita.


Silmäjumppaohjeita.

Yläkehon venytykset auttavat myös. Venytys vilkastuttaa verenkiertoa, jolloin hapensaanti parantuu. Silmiin saakka.

Ravinnollakin on vaikutusta. Kappas kummaa. Maitotuotteiden poisjättäminen voi vaikuttaa silmien vetistelyn vähenemiseen. Mm. C- ja E-vitamiinien puute saattaa alentaa silmän antioksidatiivista suojaa. Etenkin päätetyöskentelijöiden kannattaa ottaa silmiä suojaavia antioksidantteja ja nauttia silmiä vahvistavia ravintoaineita. Jep, sitä teen. Maitotuotteita olen vähentänyt huomattavasti. 

Silmäjumpan jälkeen näkö on tarkempi. Ja hei, ulkoilu auttaa aina. Joka vaivaan. 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Gluteeniton, maidoton, sokeriton, luomullinen, terveellinen, syömätön ?

Ainakin maidottomasta ja gluteenittomasta ruoasta on tullut trendi. Ravintolassakin kysytään, saako tämän gluteenittomana/maidottomana tai kaupassa tiskin äärellä varmistetaan, että esim. ceasar-salaatti ei sisällä gluteenia (krutongeissaan). Vaikka kyseisellä ihmisellä ei olisikaan keliakiaa tahi laktoosi-intoleranssia.

Olen juuri tämä tyyppi.

Perhepiirissäni kärsitään keliakiasta ja vaikeasta laktoosi-intoleranssista. Sukurasitteita, mutta jotenkin olen välttynyt näistä vaivoista. Vai olenko ?

Miksi pidän gluteenitonta  ja maidotonta ruokavaliota yllä ? Vastaus: voin paremmin.

Mitä tarkoittaa "voin paremmin" ? Miten se ilmenee ?

Muutaman viime vuoden aikana olen paljon lukenut, kuinka joku on aloittanut gluteenittoman, maidottoman, jopa munattoman ja sokerittoman ruokavalion. Perään kuuluttavat, kuinka iho voi paremmin, vatsa ei ole turvonnut, olotila on pirteämpi, jaksaa paremmin, jne. Lisätäänpäs vielä, että ovat laittaneet kokkaustapansa uusiksi. Ei nyt ihan koetukselle, mutta onhan siinä mennyt tuotteet, tavat tehdä ja mautkin uusiksi.

Jep. Näin on käynyt allekirjoittaneellekin. Homma on kokonaisvaltaista.

Alleviivaan jokaikisen hyvän pointin yllä olevasta listasta hyvinvoinnin hyväksi. Olen tyytyväinen, iloinen, suorastaan onnellinen gluteenittomasta ja osittain maidottomasta ruokavaliosta.

Yllä olevaan hyvään listaan voin lisätä, että selluliitti on ainakin vähentynyt huomattavasti. Aina lapsuudesta asti laihaksi haukuttunakin laihuus ei ole estänyt selluliitin muodostumista, selluliittia on kerääntynyt jo parikymppisenä. Näin päärynävartaloisena ylimääräinen tuppaa kerääntymään reisiin ja takamukseen. Etenkin takamukseen, josta se ei sitten millään meinaa lähteä pois.

Toki nykyinen liikuntaharrastukseni ja sen oheisharkat auttavat pitämään iän myötä hidastunutta aineenvaihduntaa yllä, mutta yksin liikunta ei tässä iässä enää takaa mitään. Ja aiemmin, nuorempana, en todellakaan ollut mikään atleettityyppi. Joskus kyllä kävin lenkillä ja kolmekymppisenä kuntosalin ovea availin, mutta mitään ihmeempää (kovaa) tavoitetta ei ollut. Olen aina ollut antiatleettinen.

Koko ikäni olen kärsinyt näpyistä. Nuorena ajattelin ja toivoin olevani jo aikuinen. Että näpyt jäisi taakse. Nuoruus jäi taakse, näpyt jäivät. Kunnes ruokavaliomuutoksen myötä ihoni parantui huomattavasti. Varmasti asiaan vaikuttaa myös käyttämäni lisäravinteet, jotka saattavat imeytyä paremmin ruokavaliomuutoksen vuoksi. Mutta kuten aina toitotan: kaikki vaikuttaa kaikkeen, ihminen on kokonaisvaltainen laitos.

Maidottomuus tuli siinä kohtaa, kun kyllästyin jatkuviin hengitystieinfektioihin ja etenkin niiden kestävyyteen. Millään flunssat eivät meinanneet parantua, ei ainakaan edes viikossa. Ja ne ainaiset jälkitaudit ! 

Päätinpä kokeilla maidotonta. Kokeilu on vielä hiukan kesken, aloitinhan osittaisen maidottoman ruokavalion vastikään.

Voinen silti jo todeta, että tietynlainen tukkous on vähentynyt. Hengitys toimii paremmin harkoissa tahi juoksulenkillä. Sairastin alkusyksystä 1,5 kk flunssaa jälkitauteineen. Sen jälkeen on meinannut tulla jotain pöpöä, mutta peruslevolla olen sen saanut kuriin. En ole tarvinnut sairaslomaa, vaikkakin ehkä lepoa treeneistä. Vakaasti uskon maidottoman ruokavalion olevan hyväksi.

Jaa, niin, mitä on osittainen maidottomuus ?

Käytän vähän maitoa, sekin vähä on luomu-kevytmaitoa. Kahvin kanssa tilkka maitoa on pakollinen. Juustoa syön mahdollisimman vähän. Raejuustoa ehkä pari kertaa kuussa. Jogurtit ja viilit käytössä ehkä max. 2 kertaa kuussa. Jos silloinkaan. Smetanat, kermaviilit, kermat harvoin käytössä. Voi on heikkouteni.

Kookosmaitoa käytän mahdollisimman paljon tavallisen maidon sijaan ruoan laitossa ja leivonnassa. Kesällä tuli kokeiltua kookosmaitoa kahvin kanssa tavallisen maidon ollessa loppu. Kahvi oli eksoottisen makuista.

Valkoinen sokeri on nyt hiukan vajaa kaksi vuotta ollut pannassa. Käytän Masajon intiaanisokeria. Välillä käytän luomukookossokeria. Makuaisti on muuttunut. Valkoinen sokeri maistuu tänä päivänä kamalalta. Myös kahvissa. Kahviin käytän sokeria maidon ohella. Ennen laitoin kahviin valkoista sokeria 2 teelusikallista. Nyt, mikäli laitan valkoista sokeria, laitan vajaan teelusikallisen. Se määrä riittää vallan hyvin. Jopa siinä määrin, että toisinaan jätän sokerin kokonaan pois.

Olen lajia, joka tekee kaiken perusteellisesti. Iän myötä annan jo hiukan periksi, itselleni. Teen sen tietoisesti, en  edes huijaa itseäni. Siispä, mikäli tarjolla ei ole gluteenitonta, maidotonta, sokeritonta syötävää, en ota siitä itseeni, vaan syön sitä hyvällä mielin. Toki vatsa saattaa turvota, tietynlainen ähky tulee päälle, mutta ihan aina ei sitä tapahdu. Kun on riittävän pidemmän aikaa pitänyt ruokavaliota yllä, pari tietoista "lipsahdusta" ei vie perikatoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että antaa siitä tulla tavan. Muuten lipsahtaa jatkumoksi, ja se sitten siitä ruokavaliosta ja hyvinvoinnista.


Kookosmaidollinen munakasmuffini, gluteeniton lettu, maidoton&gluteeniton smoothie.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Karheat kantapäät

Eikö olekin romantiikka kaukana. Juuri kun meinaat nukahtaa, ihanan siipan karheat kantapäät viiltävät omaa siloisen suloisen pehmeää pohjelihasta. Se karheuden tunne saa kehräämisen muuttumaan murinaksi. Pahimmassa tapauksessa kääntämään kylkeä ja antamaan selkänsä puhua siipan suuntaan.

Ja asiahan on tietysti sama molempiin suuntiin.

Käytössäni on yksi mielestäni maailman paras jalkavoide. Luonnonkosmetiikkasarjaksi mainitun sveitsiläisen Colosé-kosmetiikkasarjan jalkavoide Crème mollifiante pour les pieds (150 ml, ovh. 21,50 €).


Colosén jalkavoide.


"Pehmentävä, suojaava ja elvyttävä voide jaloille. Sisältää mm. Arnica Montanaa, joka estää ihon pintavaurioiden syntymistä, elvyttää pintaverenkiertoa ja aineenvaihduntaa tehden jaloista miellyttävän kevyen tuntuiset. Kamferi on antiseptinen ja virkistävä, karbamidi tehokas kovettumien pehmittäjä. Voiteessa myös allantoiinia ja E- sekä C-vitamiinia." Suora lainaus.

Voide rauhoittaa levottomia jalkoja, viilentää kuumoittavia jalkoja (hellepäivinä erinomainen), virkistää turvonneita jalkoja, kosteuttaa karheampiakin kantapäitä ilman raspejakin. Voidetta levitetään pohkeita myöten. Ja pisteenä iin päällä, voide imeytyy nopeasti, eikä jää ihon pinnalle lillumaan. Aika pian voiteen levittämisen jälkeen voi kävellä paljain jaloin ilman, että liukastelee kuin liukkaalla jäällä.

Armaani mun on oppinut käyttämään jalkavoidetta. Laitan jalkavoiteen pöydälle ja ilmoitan, että laita jalkavoidetta. Omaan tahtiinsa hän sitten ottaa jalkavoiteen, puristaa voidetta kämmenelleen ja levittää jalkoihinsa. Paras hetki tähän on illalla, kun hän katsoo televisiota soffalla suihkun raikkaana.

Ohessa todistusaineistoa, kun mieheni mun käyttää jalkavoidetta.

Jalkavoiteen levittäminen. Oikea jalka.

Myös jalkapöydän päälle. Vasen jalka.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Magnesium - ystäväni mun



Magnesiumin nimeen vannoo aika moni urheilija, olipa kyse harrastajasta tai ammattilaisesta. Näin olen ymmärtänyt.

Näin teen ainakin minä. Vannon magnesiumin nimeen. Eilen illalla huomasin, että käyttämästäni purkista on jäljellä enää yksi kapseli. Tiedän tarvitsevani useamman kapselin viikonlopun aikana. Tänään kävin ostamassa lisää.

Treenien jälkeen lihakset on todella kovilla. Etenkin niska ja hartiat.  Eikä jalat ja pakarat pääse yhtään sen helpommalla. Magnesiumilla saan tarvittavaa apua, jotta lihakset palautuisivat mahdollisimman nopeasti rääkistä. Kohti seuraavaa rääkkikertaa. Joka on usein miten heti seuraavana päivänä.

Netti on pullollaan kaikkea tietoa, niin magnesiumistakin. Yksi hyvä linkki on täällä, jossa kerrotaan aika kattavasti magnesiumista.

Itse käytän magnesiumia syistä, joita on mm. stressi, siitä seurauksena univaikeudet, runsas hikoilu treenien ohessa, jotta lihakset palautuisivat treenien jälkeen optimaalisesti, nivelien hyvinvointiin, ravinnosta saatava magnesiumin saanti riittämätön.

Luonnollisesti lihasten palautumiseen käytän muitakin keinoja, kuten venyttely. Aina se vain ei riitä.

Heikkona nukkujana magnesiumin kanssa saan nukuttua koko yön läpi. Heräilemättä ennen aamua.

Laadulla on väliä. Käytän Solgarin magnesiumsitraattia. Sitraatti on vatsaystävällinen. Otan kapselin tai kaksi aina itapalan jälkeen ja siten, että noin tunti-2 ennen nukkumaan menoa.

Ja pakko kai se on myöntää, että vaihdevuosien lähestyessä magnesiumtasot nousevat hitaasti. Täytyy siis parantaa imeytyvyyttä ottamalla lisäksi D-vitamiinia ja sinkkiä. Lisäksi säännöllisyys on valttia. Säännöllinen magnesiumin saanti auttaa pitämään tasapainoa yllä.

torstai 1. tammikuuta 2015

Uusi Vuosi puhtaana

Hyvää Uutta Vuotta 2015 !


Uusi vuosi alkoi treeneillä. Treenien päälle saunan lämpö rentouttaa niin kehoa kuin mieltä.

Kasvokuorinnan teen aina saunan jälkeen. No matter what. Voin tehdä kuorinnan myös ilman saunaa, mutta mikäli käyn saunassa, teen kuorinnan saunan jälkeen, en ennen. Mikäli en käy saunassa, teen kuorinnan iltapuhdistuksen päälle.

Saunominen saa aineenvaihdunnan ja sitä myöten liat ja kuonat mukavasti liikkeelle. Aineenvaihdunta on liikkeellä tuplasti, kun on ensin treenannut itsensä hikeen, ja saunassa käynti lisää sitä.

Muutenkin pyrin kuorimaan kasvojeni ihon kerran viikossa. Huomaan selvästi, milloin ihoni suorastaan huutaa kuorintaa. Vaikka tekisin iltapuhdistuksen kahteen kertaan, tuntuu, että iho jää likaiseksi. Kasvot ovat harmaat, elottomat, juonteet syvät. Kuorinnan paikka. Jos kuorinta jäänyt väliin joltakin viikolta ja iho on aivan toivottoman näköinen, teen kuorinnan jopa kolmena iltana peräkkäin. 

Kuorintarutiinini: Pesen kasvot kahdesti Colosén puhdistusemulsiolla, kuvassa 1 vasemmalla. Puhdistusvoidetta riittää noin euron lantin kokoinen määrä.

Kuva 1. Puhdistusemulsio, alkoholiton kasvovesi, Ruusu-kasvovesi.

Puhdistuksen jälkeen levitän kunnon kerroksen Colosén savinaamiota. Väri on aivan hennon vaalean vihreä.

Kuva 2. Savinaamio.

Annan naamion vaikuttaa hyvän aikaa. Tuntikin saattaa vierähtää, kun katson mieliohjelmaa tv:stä tai luen hyvää kirjaa. Savinaamiossa on paljon kosteuttavia ainesosia, joten se ei kuivata. Syväpuhdistaa vaan. Ja tuote sopii erinomaisesti punakkaalle ja couperosa-iholle. Vaikutusajan jälkeen pesen naamion pois huuhdellen haalealla vedellä pyörittäen sormilla ainetta kasvoilla.

Kuva 3. Vaaleanvihreää savinaamiota.

Kun naamio on poistettu, painelen vanulapulla kevyesti kasvovettä kasvoille. Tällä hetkellä käytän kuvan 1 sinistä alkoholitonta kasvovettä. Nyt sitä on vähän enää jäljellä. Vaihtelen kasvovesiä. Kun sininen kasvovesi loppuu, kuvassa 1 keskellä, käytän vaaleanpunaista Ruusu-kasvovettä, kuvassa 1 oikealla.

Kunnon kosteutukseen Colosén ihonhoitoöljyä. Öljy imeytyy hyvin, ei jää lillumaan ihon pinnalle. Tämä öljy on myös koko vartalolle sopiva tuote. Iho jää ihanan samettisen tuntuiseksi.

Kuva 4. Ihonhoitoöljy.

Kasvokuorinta valmis.

Jo kahdeksan vuoden ajan olen käyttänyt sveitsiläisen luonnonkosmetiikkasarjan Colosén tuotteita. Enpä näytä pääsevän irti. Kokeilen välillä muiden merkkien putsareita, naamioita ja kosteutusaineita, mutta palaan aina käyttämään Colosén tuotteita. Hyväksi havaittuja ja toimivia tuotteita minun iholleni. Mutta miksipä sitä pitäisi vaihtaa, kun tuntuu toimivan. Sarjasta lisää infoa Colosén nettisivuilta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...