Ylös ja liikkeelle

Kyllä on syytä hankkia hyvä peruskunto. Iällä ei mitään väliä. Mutta mitä aikaisemmin aloittaa, sen parempi. Koskaan ei kuitenkaan ole myöhäistä.

Vaikka aikaa ei (muka) olisi, ei kannata ottaa siitä syytä tekemättömyyteen. Ota se aika. Vaikka väkisin.

Väsymykseen ei kannata tarkertua. Väsyneenäkin voi tehdä jotain.

Kaikkialla toitotetaan, että vanhemmiten lihaskunto häviää, mikä aiheuttaa jo pelkästään arjen liikkumiseen vaikeuksia. Ja kun ei luota omaan kuntoonsa, ei mistään tule mitään. Talvisin ei uskalleta lähteä ulos liukkauden vuoksi. Portaita ei jakseta kavuta. Ei jakseta kantaa kauppakasseja. Tai ei jakseta kävellä kuin korttelin matkan verran. Nuoremmat vetoavat ajan puutteeseen. Kun on työt ja lapset. Aikaa ei ole.

Liikunta vaikuttaa myös mielialaan. Mikäli ei pääse tuulettumaan oman kodin neljän seinän sisältä, mieli masentuu. Ja sekin vaikuttaa kehoon.

Itselläni on nykyään hyvä kunto. Tai nyt sen ainakin sisäistin.

Olin aika vaativassa operaatiossa. Hoitohenkilöstökin ihmetteli, että olin niin pirteässä kunnossa jo pari päivää leikkauksen jälkeen, hiukan ennen kotiutusta. Kotona itsekin ihmettelin, että mitenkäs tämä nyt näin hyvin sujuu. Olin kuullut vastaavassa tilanteissa olevilta, ei nyt kauhujuttuja, mutta huomattavasti pahempia skenaarioita, jotka olin valmiiksi ajatellut, että joudun käymään läpi.

Mietiskelin tätä asiaa mieheni kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että hyvä fyysinen (perus)kuntoni on se salaisuus. Sillä en minä ole sen ihmeempi, kuin muutkaan. Olenhan vain tällainen tavistäti.

Tämä laittoi miettimään enemmänkin. Kun vanhenen, haluan olla niin kutsuttu teräsmummo. Jaksan kävellä sen viisi kilsaa kuin tuosta vain. Reippaalla vauhdilla. Lihaskuntoa riittää jaksaakseni kantaa ruokakassini. Tai jaksaakseni kantaa matot ulos tampattaviksi. Ryhtini ei ole ainakaan osteoporoosin ja/tai venyttelyn puutteen vaikutuksesta kumara.



Tiedostan toki, että sairaudet eivät katso, kehen ne iskevät. Mutta mikäli itse pystyn vaikuttamaan kehooni ja jaksamiseeni, sen aion tehdä.

Mieheni on minulle yksi ihailun kohde, kun tulee kyse hyötyliikunnan positiivisista vaikutuksista. Ennen mieheni tapaamista en ollut tavannut yhtä energistä ja hyötyliikkuvaista (ei taida olla suomea) ihmistä. Muuta liikuntaa hän ei harrastanut. Ei ollut koskaan huvikseen juossut lenkkejä. Ei koskaan käynyt uimahallilla uimassa kunnon/liikunnan vuoksi. Ei koskaan venytellyt. Vielä antiurheilullisempi, kuin minä. Muutama vuosi sitten hänelle tehtiin pieni kuntotesti. Pelkästään hyötyliikunnan kautta saavutettu kunto antoi tulokseksi tyydyttävä-hyvä, riippuen osa-alueista. Tulos oli siis erinomainen hänen kannaltaan.

Hyötyliikunnastakin lukee ja kuulee paljon medioissa. Hyötyliikunnan päälle jos vielä vaikkapa venyttelee, voi vain kuvitella, kuinka hyvässä kunnossa olisi. Niin paljon, kuin miehelläni kuntoa onkin, hän on jäykkä kuin heinäseiväs. Okei, on se parantunut parin viime vuoden aikana. Mutta venyttely hyötyliikunnankin jälkeen vie eteenpäin. Saa liikkuvuutta kehoon.

Ajan puuttuessa, hyötyliikunta on avainsana. Käytä portaita. Ramppaa portaat kaksi askelmaa kerrallaan. Ramppaa portaat juosten. Kävele välimatkoja mahdollisimman paljon. Taukojumppaa. Mikäli aika on kortilla, kantsii hiukkasen miettiä, mihin se menee. Oikeesti. Meneekö tv:n katselu liikunnan edelle. Joka päivä ?

Ulkona voi liikkua monella tapaa. Vaihtelevat maastot antavat erilaisia virikkeitä kävely-/juoksulenkkiin. Kävele/juokse samaa reittiä eri suuntiin. Tee askelkyykkyjä, kyykkyjä, sivuttaisaskeleita. Spurttaa/kävele ripeästi ylämäet, tasamaastot, rennosti hölkäten alamäet. Ota mittaa matkan varrella olevista valomastojen, puiden, puistonpenkkien, kivien välisistä etäisyyksistä.

Kotonakin voi aina tehdä jotain. Voi tanssia lempparimusan tahtiin alkuun vaikkapa puoli tuntia hikeen saakka. Voi tehdä punnerruksia, vatsalihasliikkeitä, kyykkyjä, joogailla, mitä ikinä keksii. Ja netistähän löytyy ohjeita jos jonninmoisia.

Väsyneenä keho kaipaa lepoa. Mutta väsymystäkin on montaa lajia. Väsyneenä ei kannata raskainta lenkkiä tehdä. Väsyneenä voi aina tehdä pienen kävelylenkin rauhalliseen tahtiin. Mitä useammin ja säännöllisemmin sen tekee, sen parempi. Säännöllisesti tehtynä kunto kohoaa huomaamatta. Alkaakin tahti kiristymään, matkat pidentymään, mieli kohenee. Missäs se väsymys nyt on.

Ja onhan sitä monta tapaa millä, miten, kenen kanssa liikkua.


Voi ottaa lapsen mukaan liikkumaan. Liikuntahetkestä tulee leikkimielinen. "Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat" on mahtava leikkimuoto aikuisillekin. Lasten kanssa voi ottaa juoksukisan. Leikkiä hippaa. Käyttää lasta käsipainona.

Hyvä peruskunto ei ole pelkkää sanahelinää. Siitä on oikeesti hyötyä ja iloa.

Itse olen äärettömän tyytyväinen, kun omaan hyvän kunnon. Ja että siitä on todellista hyötyä toipilaana(kin).

Kommentit







Follow

Yhteistyössä Mass.fi

Yhteistyössä Bonusway


Hanki lisää myyntiä tulospohjaisesti TradeTrackerin avulla !