keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Eräs kanaruoka

Viikko sitten viikonlopun ruokana toisena päivänä oli kanaa ja juureksia. Koska olin kipeänä, mieheni teki ruoan.

Mielestäni sain ruokaa ei pelkästään vatsalleni, vaan silmillenikin. Vai mitä ? Esillepanoon oli satsattu.




Aineksina oli kanaa, kesäkurpitsaa viipaleina, porkkanaa ohueksi höylättynä, tuoretta basilikaa revittynä muutoin valmiin ruoan päälle. Hiukan öljyä paistamiseen, suolaa ja mustapippuria mausteeksi. Ei siis kovin montaa ainesosaa, mutta silti riittävästi.

Voin kertoa, että oli hyvää. Kana ei ollut kuivaa, vaan mehukasta ja silti kypsää. Juureksissa sopivasti puruvaraa. Kuin pisteenä iin päällä tuoretta basilikaa.

Ei hassummin. Tätä ei jäänyt viikon evääksi, edes yhdelle päivälle.

Mutta tätä voisi tehdä vaikka Vappu-brunssille.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Tiistain treeniveto

Olen luvannut vetää tämän loppukevään ajan tiistain kahden tunnin tehotreenin seurassamme. Koska itse olen vielä toipilas helmikuun operaatiosta, enkä voi itse osallistua tapani mukaan tähän treeniin, voin hyvin kuitenkin vetää sen. 

Tähän ryhmään osallistujat ovat eri ikäisiä, lapsista senioreihin. Ja todellakin on kahden tunnin treeni. Ryhmän vakivetäjä aloitti jotain opintoja, eikä siksi pysty jatkamaan kevättä loppuun, joten mua pyydettiin vetäjäksi.

Ryhmäläisillekin tulee hiukan vaihtelua. Eri vetäjillä on oma kädenjälki näissäkin hommissa. On erilaisia liikkeitä ja eri tavallakin kun puhuu, antaa ohjeita, sekin tuo omat haasteensa.



Täytyy kyllä sanoa, että aina, kun teetän uuden liikkeen, on mahtava huomata, miten ohjattavat kehittyvät siinä. Yleensä vaihdan liikkeitä neljän kerran jälkeen. Eka kerta menee aina liikkeeseen tutustuessa ja ihmetellessä, että mitä oikein pitää tehdä. Toinen kerta menee osittain liikeen suorittamisen muistamiseen, mutta hiukan on jo hajua, mitä pitää tehdä. Kolmannella kerralla pääsee jo jutun juureen ja saa painaa täysillä. Neljännellä kerralla sitä onkin jo pro.

Tämän olen huomannut kaikissa vetämissäni ryhmissä. Olipa kyseessä sitten miehet, leidit tai tämä sekaryhmä. Ja samaa olen huomannut ollessani itse toisen ohjaamana.

Mutta nyt lähden valmistautumaan ryhmän vetoon. Pahemminkin voisi aikaansa kuluttaa.

Ai niin. Näillä vermeillä mennään, kuva otettu jo viime perjantaina ennen naisten jumppaa, mutta samoilla mennään. Niin paljon kuin sanonkin, etten laita kasvojeni lähelle mustaa (Värimaailmani mun), sitä nyt sitten on kunnolla päällä.



maanantai 27. huhtikuuta 2015

Arkiluksus

Käyttämäni hajuvesi loppui. Käytössäni oli Coco Chanelin Eau de Parfum Coco, 50 ml.

Tyhjä Chanel-edP.

Sain jo joululahjaksi uutta tuoksua, Coco Chanelin numero 5. Klassikko ja hyväksi havaittu. Tykkään nimittäin CC:n tuoksuista. Ainakin näistä klassikoista. Mulla on ollut Mademoiselle, mutta mielestäni se on mulle turhan kukkainen. Pidän voimakkaista tuoksuista.

Sain siis viime jouluna mieheltäni tämän CC vitosen.

CC numero 5.
Tuoksu on Parfum (7,5 ml) vaporisateur eli suihkepullo.

Kun avasin pääpaketin, esiin tuli sisälaatikko.

Sisälaatikko.
Kun avasin sisälaatikon, ilmestyi tyylikäs suihkepullo.

Sisälaatikosta ilmestyi tyylikäs hylsy.

Suihkupullo on kaunis, kätevä ja tyylikäs. Tätä jo kutsuisin arkiluksukseksi.


Suihkepuollo.

Kyllä maanantaiaamuna kelpaa tästä suihkepullosta suihkauttaa pieni pisara iholle. 

Mieheni oli pettynyt tuotteen kokoon. Hän ei ollut hoksannut, että paketin kyljessä luki 7,5 ml. Eli pieni määrä, vaikka se onkin oikeaa parfyymia. Hän totesikin, että satsasi laatuun, ei määrään.

Lisäksi tämä on täytettävä pullo. Paketin kyljessä lukee Vaporisateur Rechargeable, Refillable Spray. Eli mieheni voi jatkossa ostaa itse ainetta, jonka voin aina lisätä tähän luksuspulloon.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Nenähuuhtelukannu

Reilu vuosi sitten hommasin nenähuuhtelukannun. Jotkut sanovat sitä sarvikuonoksi. Nuhien yhteydessä se on osoittautunut oivaksi nenän putsaajaksi ja tukkoisuuden poistajaksi. Myös siitepölyaikaan se on mahdottoman hyvä apuväline pitämään röörit puhtaina ja auki.

Ystäväiseni eräs vannoo kapineen nimeen. Hän on saanut poskiontelokierteensä kuriin nenähuuhtelulla. Olen muualtakin kuullut, että säännöllinen nenähuuhtelu auttaa pitämään tulehdukset poskionteloissa kurissa.

Muutaman viime vuoden aikana olen itse ollut poskiontelotulehduskierteissä. Ennen en ole niistä juurikaan kärsinyt, mutta nykyään aina. Erään tällaisen lääkärikäynnin yhteydessä lääkäri kehotti hommaamaan nenäkannun ja käyttämään sitä. Minähän en siihen innostunut lainkaan ja sanoinkin sen ääneen. Ei tulisi mieleenikään ehdoin tahdoin tunkea vettä sieraimiin ! Ei todellakaan ! Uimassakin kun nenään menee vettä, niin yäh - ei voi olla inhottavampaa ! (Okei, voi olla, mutta se on oma asiansa.)

Kunnes sitten kyllästyin totaalisesti poskiontelotulehduksiin jälkitauteina ja nenän tukkoisuuteen. Päätin ottaa härkää sarvista ja todellakin ostin sen nenähuuhtelukannun.

Sen tein. Enkä ole katunut kertaakaan !


Nenähuuhtelukannu ja mittalusikka.

Ensimmäinen käyttökerta oli jännittävä. Mutta osasin käyttää kannua ! Ja huomasin, että se ei ole sama asia, kuin että uidessa menee vettä sieraimiin. Ainakin, jos on oikea asento liruttaa vesi sieraimista.

Ja se endorfiininen olotila huuhtelun jälkeen. Tuli niin kevyt olo ! Sai helposti ilmaa nenän kautta ! Jotenkin skarpimpi olo.

Nenäkannun käyttö on helppoa. Mitallinen suolaa ja lämmintä vettä. Ne kannuun, sekoitus/hölskytys. Valmis neste. Ei muuta kuin liruttamaan. Toimitus ottaa aikansa, kun varsinaiseen lirutteluun menee aikaa ja jälkikäsittelyssä oltava huolellinen, että kaiken veden saa poistettua onteloista. Itse varaan toimitukseen 10 minuuttia, jos huuhtelen aamulla, etenkin arkiaamuna. Mutta kaiken sen väärttiä se on. 

Mitallinen suolaa.

Lämmintä vettä.

Veden on todellakin oltava lämmintä ja suolaa riittävästi. Joskus nenä voi mennä entistä enemmän tukkoon toimituksen jälkeen, mutta kun vain yrittää sinnikkäästi, kyllä se siitä aukeaa. Ainakin seuraavalla huuhtelukerralla. Pahimpaan nuha-aikaan voi muutamankin kerran päivän mittaan huuhdella.

Olin viime viikonloppuna flunssan kourissa. Petipotilaana nuhan, kurkkukivun ja alkavan yskän kourissa. Nenä nuhasta tukossa. Nykyään nuhani eivät ole sellaisia "oikeita" nuhia. Ei, kun se jotenkin jää kuivaksi ja tukkoiseksi vain. Ärsyttävää. Ja jotenkin se aina menee siihen, että siitä tulee joko poskiontelo- tai keuhkoputkentulehdus.

Liian myöhään muistin, että hei, mullahan on nenäkannu. Alkuviikosta parina iltana huuhtelin kannulla nenäni. Nenä aukesi sen verran, että jotenkin ilma kulkee. Silti kerkesi kehittyä poskiontelotulehdus. Sain ab-kuurin.

Lisäksi sain kortisonipohjaista nenäsuihketta, jonka pitäisi myös avata nenäontelot, kun on niin tukossa. Tämä lääkäri puhui siis myös nenän tukkoisuudesta. Yhtäkkiä muistin, että viime vuonna eräs lääkäri totesi, että nenäni on auki vain noin 10 %. Ai täh !?

Aloin miettimään ittekseni lisää. Mulla ei ole aikoihin ollut kunnollista nuhaa. Nenä on vain tukossa, mutta mitään ei tule ulos. Nyt nenähuuhtelukannun ja kortisonisuihkeen yhteisvaikutuksen tuloksena nenäni on enemmän auki kuin yleensä. Tai sitten vain toisen laitteen vuoksi, mutta silti. Saan siis ilmaa. Olo on outo. Tällä tavallako pitäisi nenän kautta saada ilmaa ja pystyä hengittämään vaivattomasti ?

Jos näin on, tähän pitää pyrkiä. Nenähuuhtelukannu säännölliseen käyttöön, no matter what !

Jotta tämä ei riitä, niin todennäköisesti olen allerginen kesäajan pölyille. Joka vuosi jo peräti maaliskuusta alkaen oireilen. Oireilua jatkuu aina hamaan elokuuhun saakka. Taidan olla allerginen tyyppi, vaikka koskaan ei ole otettu mitään testejä. Oireet puhuvat puolesta.

Joka kesä sen huomaan. Kesälomastamme ollaan yleensä vähintään kaksi viikkoa putkeen merellä. Kun tullaan kotiin, menee muutama tunti ja jo nenä vuotaa ja hengästyn portaita noustessa. Merellä ei tätä ongelmaa ole. Tosin eräänä kesänä huomasin sen, että kun kovan tuulen vuoksi jouduimme olemaan maissa tavallista pidempään, tehtiin sisemmälle saarta kävelyretkiä. Silloin huomasin, että kaikki kauniit kukat, heinät ja muut siitepölyä tuottavat kasvit aiheuttavat oireita. Kun ollaan kiinni rannassa, ei ole ongelmia. Raikas merituuli pitää siitepölyt loitolla vesiviivan tuntumassa.

En käytä säännöllisesti mitään allergialääkkeitä. Edes reseptivapaita. Ehkä olisi syytä. Ainakin ja todellakin olisi syytä nenähuuhtelukannun käyttöön säännöllisesti. Kannua kun voi käyttää myös ilman nuhia. Sillee yleisen hyvinvoinnin vuoksi.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Blogilista lopettaa

No terve ! Blogilistan ylläpitäjältä tuli viesti, että se lopettaa toimintansa 1.6.2015. Noh, selvä se sitten.

Aromia Elämään-blogini mun on tuore, vasta puolisen vuotta ollut netissä ja joulukuusta lähtien Blogilistalla. AE-blogi ei ole ollut edes viidensadan tai tuhannen luetuimman joukossa, mutta muutama kävijä on käynyt blogissani sitä kautta. Kiitos siitä. En sitten tiedä, onko joku alkanut oikeasti seuraamaan Blogilistan kautta säännöllisesti blogiani vai ovatko ne käynnit olleet aha, tää on tällanen, ei kiinnosta. Mutta Blogilista on ollut ainoa foorumi, missä olen ollut. 

Olen jo jonkin aikaa mietiskellyt, että voisi jonnekin muuallekin ilmoittautua. Löysin sitten Blogipolku-foorumin. Suora lainaus heidän toiminnasta: Blogipolku on uusi yhteisö kaikenlaisille bloggaajille ja blogien lukijoille.

Oolrait. Ei muuta kuin rekisteröidyin sinne. Blogipolku.com-sivustolta siis löytynee Aromia Elämään- bloginikin.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Musiikkimakuni mun

Ai että suorastaan rakastan kasarimusaa !

Eilen aamuna työmatkalla auton radiosta pamahti peräkkäin kolme ihanaa, nuoruusmuistoja tuovaa kappaletta:




Ryan Paris: Dolce Vita




John Waite: Missing You



Van Halen: Can´t Stop Lovin´ You

Laulaa lollotin mukana täydestä sydämestä. Tuli aivan mahtavan hieno, upea kaiken valloittava fiilis !

Olen niin kasarimusan fani, ettei paremmasta väliä. Etenkin kasarin alkupuolen ja keskivaiheen musa on se, mitä fanitan. Monen monta kappaletta tunnistan jo heti ensimmäisestä nuotista tai intro ei ehdi alkuunkaan, kun jo tiedän kappaleen.

Musiikkimakuni on melkein laidasta laitaan. Kriteerinä, että se on melodista, eteenpäin vievää, mukaansatempaavaa. Toki maku on subjektiivista.

Puhumattakaan ruotsalaisesta euroviisumusasta ! Monen monta Melodifestivalenin voittajakappaletta tai sen finaalissa ollut biisi on mun mieleen. Ja aina kasarin alusta lähtien Tomas Ledin valloitti koko perheemme Sommaren är Kort-kappaleen myötä. Tänäkin päivänä Tomas Ledin on niiiiiiiiiin ihana....*haaveileva huokaus* Hän on esiintynyt ainakin kahdesti nykyisellä asuinpaikkakunnallani ja olen silloin ollut kärppänä paikalla.

Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu. Meikä lähtee vetää Leideille jumppaa. Taidankin aloittaa jollain kunnon menobiisillä ! Mahtavaa perjantaita !

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Värimaailmani mun

Oletko huomannut, miten kaupassa hypistelee aina samaa, tietyn väristä vaatekappaletta ? Tai aina kun näkee tietyn värin, suorastaan juoksee sen luo, oli se sitten vaate, jokin tavara tai jotain ?




Mulle käy näin. Joka kerta, kun olen kaupassa, ihan sama mikä kauppa - vaatekauppa, tavarakauppa - aina, kun näen vaaleanpunaista/roosaa/pinkkiä, huomaan olevani jo sen tuotteen luona hypistelemässä. Välttämättä en sitä osta, mutta ehdottomasti pakko päästä hypistelemään. Väri vain vetää puoleensa.

Myönnän. Tykkään vaaleanpunaisesta/roosasta/pinkistä. Se onkin jonninmoinen tavaramerkkini mun. Nuorempana kävi mikä tahansa vaaleanpunainen. Myös se pikkupossun tai vauvan vaaleanpunainen. Enää se sävy ei ihan kolahda. Olen kai sen verran kypsynyt.

Niin paljon kuin vaaleanpunaisesta/roosasta/pinkistä tykkäänkin, tulee hetkiä, kun haluan jotain muutakin väriä. Olenkin pakottanut itseni katsomaan muitakin värejä. Ja tämä koskee ihan kaikkea: vaatteita, tavaroita, sisustusjuttuja, ihan mitä vaan.

Vaatteista puhuttaessa, vaatekaapistani siis löytyy muitakin värejä. Kuin iänikuista vaaleanpunaista/roosaa/pinkkiä. Sieltä löytyy keltaista, raikkaan vihreää, vadelman punaista, jopa sinistä. Nämä värit ovat lähellä kasvoja.

Löytyy myös harmaata ja ruskeaa/beigeä. Mustaakin löytyy, jep. Mutta se on varattu alaosaan. Harmaa on ehkä enemmän mun musta, ollen lähellä kasvoja. Myös laivastonsininen on yksi mieliväreistäni. Tykkään ihan älyttömästi merihenkisyydestä. Ja valkoinen on aina hyvä pohja tai lisäke tai jotain.

Kun oikein haluan räjäyttää pankin, katselen jotain erilaista. Viimeksi vihreään vivahtavaa sinistä. Turkoosin sinistä. Välimeren sinistä. Mikä se oikea sana nyt onkaan.

Näin päärynävartaloisena yritän tasapainottaa kapoisia harteitani leveämpään lantion seutuuni tummalla alaosalla versus yläosan värikkyyteen.




Sisustuksessa hieman sama juttu. Nykyään enemmän olen menossa suuntaan, jossa pohja on neutraali, johon voin lisätä vaikkapa vuodenaikojen vaihtelujen mukaan eri värejä. Kuten jouluun punaista, pääsiäiseen keltaista, muuten vain vaaleanpunaista.

Kuten mummi aina sanoi, värillä ei väliä, kunhan on punaista. Mun kohdalla, värillä ei väliä, kunhan on vaaleanpunaista/roosaa/pinkkiä.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Mitkä housut

Siinä vaiheessa, kun armas mieheni mun nauraa päälläni oleville farkuille, on aika hommata uudet housut.

Nykyiset kaksi kappaletta mustia farkkuja, joita vuorotellen käytän, ovat molemmat samaan aikaan pyykissä. Ja kaapissa on enää ikivanhat farkut. Ainakin kymmenen vuotta vanhat. Kesähousujen lisäksi. Vielä en halua laittaa kesähousuja päälle ja kai se on pakko laittaa jotain housua päälle, kun kaupoille asioille lähtee. Kun en viitsi hamettakaan laittaa. Kun taidan joutua raahaamaan isompaa tavaraa kaupasta ulos.

Muutama vuosi sitten tv:stä tuli tanskalainen sarja Onnen kauppaa. Päähenkilönä Lykke. Jolla ainakin siihen aikaan erikoisia housuja ja hameitakin. Etenkin vyötärön/lantion kohdalta. Haarovälistä löysät, korkea vyötärö, nappeja vaikka muille jakaa, housunsuu kapeni nilkkaa kohti. Nyt ehkä tiedän, että niitä sanotaan boyfriend-housuiksi. Lykkellä housut oli kuitenkin siistit, korkkareitakin pystyi niihin yhdistämään.

Seurasimme vakituisesti sarjaa, joten jotenkin totuin Lykken housumalleihin. Ja ottaen huomioon, että sarja oli varmasti tehty pari vuotta aiemmin, ennen kuin sitä näytettiin täällä Suomessa. Eli housumalli oli kaiketi silloin sarjan tekoaikaan huudossa Tanskassa.

Siihen aikaan ei todellakaan niitä malleja saanut vielä Suomen kaupoista. Pari vuotta sitten ne taisi Suomeen rantautua. Ilmeisesti taisi se malli mennä jo ohikin. Kovin monella en niitä nähnyt livenä. Edes nuoremmilla.

Viikonlopun asioimisreissulla kävin myös katsastamassa housutarjontaa muutamasta liikkeestä. Ja petyin. Niitä samoja pillejähän, mitä mulla jo on, myydään yhä, mutta ei "Lykke-housuja". Höh.

Toki tiedän olevani myöhäissyntyinen. Mutta että näin myöhäissyntyinen ! Että en kerkiä edes näkemään niitä malleja kaupoissa. Johan maailman meno on nopeaksi muuttunut.

Ei muuta kuin koluamaan nettikauppoja. Että onko niitä malleja edes siellä.

Ja löytyihin netin ihmeellisestä maalimasta jotain. Edes lähelle sitä, mitä etsin.

Kuva 1. Zalandon nettikaupasta.
Kuva 2. Elloksen nettikaupasta.
Kuvan 1 housut on ehkä lähimpänä Lykken housumallia. Reilummin löysä haaroväli. Kuvan 2 on kai se, mihin minun on tyytyminen. Ja ehkä hyvä niinkin. Näin tavistätinä ei viittis ihan kaiken maailman trendeihin pölähtää. Kuitenkin tulen pitämään housuja muutaman vuoden. Tai sitten sen kymmenen vuotta.

Mutta sitä ihmettelen, että niin paljon kuin muotiblogeja nettikin on täynnä, en löytänyt kunnon postausta tämän vuoden, vuoden 2015, housumalleista. Kummallista. Ehkä en osannut laittaa hakusanoja oikein.

AE-bloginihan EI ole mikään muotiblogi. Mutta kun ostan housut, haluan, että ne ovat siistin trendikkäät. Joilla voi tallustaa muutaman vuoden. Ettei tarttisi heti vuoden päästä taas vaihtaa housumallia.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Joogaa, joogaa, enemmän joogaa

Olenkin kertoillut parissa postauksessa Buzzadorin ja Yoogaian yhteisestä kampanjasta, jossa sain olla mukana.

Tulos: Hurahdin täysin Yoogaian-lumoihin. Jopa tilasin nettipalvelun vuodeksi. 

Olemme mieheni kanssa syvävenytelleet muutamaan kertaan tallenteiden tahtiin. Pari viikkoa sitten olimme olleet harkkaamassa päivällä kaksi tuntia, ja manasin, että taitaa olla seuraavaksi päiväksi paikat kipiät. Vaan eipä olleet ! Syvävenyttely teki tehtävänsä.

En nyt tiedä, kokeiliko kukaan tämän mun blogini kautta Buzzador ja Yoogaian yhteistä kampanjakoodia. Mutta mikäli joku miettii, että se olisi ollut jokin temppu tai täyttä huuhaata, voin kertoa, että kumpaakaan se ei todellakaan ollut eikä ole. (Tosin mua voi vetää ihan kuus nolla...)

Mieheni, joka on antiurheilullisempi, kuin minä, on myös hyvin myötämielinen tähän palveluun. Sitä todistaa sekin, että ne syvävenyttelytallenteet, joita ollaan tehty, ei ole ollut hänelle niitä helpoimpia, mutta hän, omia sanojaan lainatakseni, sentään yrittää.  Ja kyllä vain, yrittänyttä ei laiteta !

Olenkin ollut yllättynyt siitä, että hän, mieheni mun, jopa itse ehdottaa, että josko tehtäis joku venytunti tai muuta vastaavaa. Ei hän koskaan hihku sinänsä riemusta. Mutta koska hän tajuaa olevansa kireä ja jäykkä kuin rautakanki konsaan, hän pyrkii saamaan liikkuvuutta itseensä. Elän toivossa, että hän huomaa, kuinka liikkuvuuden parantaminen auttaa häntä meidän harkoissa.

Toissa päivänä viimeksi syvävenyteltiin kuvan maisemissa. Välillä oltiin ihan liki, vieri vieressä, käsistä pidettiin toisiamme kii. Söpöö.



Näinkin siis sitä voi viettää aikaa miehensä kanssa.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Värjättyjen hiusten shampoo

Viime kesänä ostin muutamia kampaamotuotteita. Tästä olen kertonut mm. täällä. Näihin "muutamaan" kuuluu myös Cutrinin Green-shampoo (300 ml), joka on for color treated and dry hair. Suomeksi = värjätyille ja kuiville hiuksille.

Cutrinin Green-shampoo

Green-shampoo tuntuu olevan aika ekologinen. Ei sisällä mm. silikonia, parabenejä, mineraaliöljyä.

Green-shampoon tiedot.

Löysin purnukan kaapin perältä kuukausi sitten. Kävi jotenkin perinteisesti, että oho, täällähän on tällaistakin ! Ja ihanan vihreän värinen purkki, kuva ei anna oikeutta.

Mullahan on värjätyt hiukset. Pari viikkoa sitten värjättiin lähemmäksi omaa väriä, sillee lämpimällä sävyllä. Tai laitettiin tiheästi raitoja lämpimällä sävyllä. Sitä ennen olen laitattanut vaaleita raitoja. Jotka ovat kuivattaneet aivan täysin kutrini.

No nyt olen käyttänyt tätä Cutrinin värjättyjen hiusten shampoota muutaman kerran. Kyllä vain on perää sillä, että värjätyille hiuksille tarkoitettu shampoo suojaa väriä. Ja saa värin näyttämään hyvältä ja kestämään paremmin hiuksissa. Mikäs siinä. Mutta taitaapa myös saada luonnonkiharan hiukseni suoriksi. Ei sitten millään pesun jälkeen kiharru. Ei vaikka kuinka laittaisi kiharavoidettakin. Yleensä ei ongelmaa saada kiharaa esiin.

Hoitoaineeksi Green-shampoopesun jälkeen olen käyttänyt juuri ostamaani Flown Kehäkukka-hiushuuhdetta.

Flown Kehäkukka-hiushuuhde

Hiushuuhde tekee todella pehmeäksi hiukset. Ja siloiseksi. Ainakin Green-shampoon kanssa.

Ensimmäinen kerta huuhteen käytössä oli jälleen perinteinen. Pullon ravistus, korkin avaus, kaato kämmenelle - ja hups ! Aika loraus, kun sehän olikin täysin nestettä, kuin vettä. No se loraus taisi onneksi olla aika pieni loraus, sillä pulloon jäi paljon lorauksenkin jälkeen.

Toinen käyttökerta oli jo parempi. Maltoin lukea käyttöohjeen (tietäähän sen, kuten entiselle insinöörille kävi - ja savun hälvettyä hän luki käyttöohjeen). Kehäkukka-huuhdetta lisätään huuhdeveteen noin 10 ml per 2,5 dl. Tällä vedellä sitten huuhdellaan hiukset. Huuhteen voi huuhdella pois tai jättää hiuksiin. Minä jätin sen hiuksiin.

Näin luonnonkiharapäiselle tämä yhdistelmä ei ehkä ole paras, mikäli haluaa kiharaa näkyviin. Muutoin kyllä hiukset ovat sileät, pehmoiset, pörröisyys kadonnut, väri näkyy - ja suorat. Nyt kun hiukset ovat suorat, näillä kuivilla keleillä se pysyy suorana. Eli pysyy kuosissaan. Yleensä hiukseni menevät omia menojaan, vaikka kuinka olisin sen asetellut ja laittanut johonkin haluamaani asentoon.



Täytynee kokeilla molempia puteloita erikseen vielä eri shampoiden ja hoitoaineiden kera.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...