sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Letuille tonnikalatäyte

Lauantai-illan iltapalaksi tein lettuja ja siihen lisukkeeksi tonnikalatäytteen.


Letut tietysti gluteenittomana. Kumma juttu, kun lettujen teossa aina rapatessa roiskuu.



Täytteen tonnikala valikoitui siksi, kun sattui olemaan purkki tonnaria kaapissa. Olen aiemminkin tätä tehnyt ja silloin tuli hyvää. Niin nytkin.

Tonnikalatäytteen ainekset:

  • 1 prk tonnikalaa (käytän aina tonnikalapaloja vedessä)
  • 2 tomaattia pilkottuna
  • 1 sipuli hienonnettuna
  • 1 rkl tomaattipuretta
  • suolaa
  • pippuria
  • rakuunaa ja timjamia kuivattuna
  • tuoretta basilikaa hienonnettuna.




Kasariin hiukan öljyä. Kuullota sipulit. Lisää tonnari. Anna hautua hetken aikaa. Lisää tomaatit ja anna jälleen hautua. Sekoittele välillä. Lisää suolaa ja pippuria. Anna hautua.





Lisää yrtit. Sekoittele. Ja taas, annna hautua hetken aikaa. Yhteensä annoin hautua puoli tuntia.



Täytteen aloitin tekemään noin puolessa välissä lettujen tekoa. Eli lettutaikinasta oli noin puolet vielä paistamatta. Täytteen hautumisaika meni siinä lettujen paiston sivussa ja siten täytteen sekoittelu sujui vaivatta.

Kun letut oli paistettu, oli täytekin valmis. Joten, ei muuta kuin syömään. Kunnon annoshan siitä tuli. Valmiiseen annokseen voi lisätä salaattia tai juustopaloja, kuten mieheni teki.

Tästä määrästä täytettä tuli seitsemälle letulle, ainakin meidän syömisten mukaan. Mieheni söi 4 lettua täytteen kera, minä 3. Toki riippuu siitä, miten paljon täytettä laittaa per letulle. Täytettä saa tehtyä enemmänkin, kun vaikkapa tuplaa ainekset. Tai miten kukin sitten itse haluaakin lisäillä eri aineksia.

Aineksina voi itse asiassa käyttää mitä tahansa. Yrttejäkin voi laittaa sitä, mitä haluaa, omien mieltymystensä mukaan.

lauantai 30. toukokuuta 2015

Viime perjantain jatkot - mm. miten kirjekuoren kävi

Viime perjantaina asiat meni juuri niin, kuin vain mun elämässä voi välillä mennä. Ei nyt niin pahaa, mutta kun tarpeeksi asioita on päällä yhtä aikaa, tuntuu maalima, jos ei nyt ihan kaatuvan, niin potkivan.

Nuhaa on yhä, yskääkin pukkaa yhä, ääni maassa. Sitkeää laatua tällä kertaa, tämä tautini mun. Mieleeni tuli myös, että nythän siitepölykausi on parhaimmillaan. Tunnetusti oireilen koko kesän; nenäeritteet valuu, hengenahdistus aikamoinen, silmänesteet vuotaa. Ettei nuhan pitkittyminen vain johtuisi allergiaoireista. 

Hengenahdistus on sen verran kova, että päätin ostaa jotain allergialääkettä. Päädyin ostamaan ennestään hyväksi havaittua Telfastia. Koska se ei väsytä.





Nähtäväksi jää, auttaako. Mikäänhän ei heti vaikuta, mihinkään suuntaan.

Mutta entäpä sitten kirjekuoren kohtalo ?

Kaiken kerroin viime perjantain postauksessa, joten sieltä saa luettua taustaa tähän jatkojuttuun.

Kulunut työviikko sujui paremmissa merkeissä kaiken kaikkiaan verrattuna viime viikkoiseen. Näin niinkuin summasummarumineen. Peräänajosta johtuen niskaa särki koko viime viikonlopun ja alkuviikosta parin päivän ajan hetkittäin. Nuhaa on yhä, yskääkin riittävästi. Kurkkukipu on poissa, jes ! Päätin ottaa härkää sarvista ja kysyin kirjekuoressa mahdollisesti olevasta vastaanottajasta. Kävi ilmi, että kuoressa oli vastaanottaja osoitteineen ja kuori oli määrä pudottaa valtion keltaiseen postilaatikkoon Kustin polkemaksi perille. Voinette arvata huojennukseni.

Joten ei myöskään ihme, ettei postin lajittelukeskuksesta soitettu. Ei ollut löytynyt mitään epämääräisesti osoitettua kirjekuorta.

Treenaamaan mulla ei yhä ole mitään asiaa. Kävelylle aina voin mennä. Etenkin, kun otan Telfastia.

Joten, loppu hyvin, kaikki hyvin. For now. Mukavaa lauantain jatkoa !



sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Silakkapihvit (gluteeniton)

Koko ikäni olen inhonnut silakkapihvejä. En voi sietää, että silakoiden ruodot tuntuvat (ja näkyvät), vaikka olisivat muka kuinka hentoisia ja pehmeitä tahansa. Inhosin joo, kunnes tapasin mieheni ja hän teki mulle ensimmäistä kertaa silakkapihvejä. Siitä lähtien mieheni tekemät silakkapihvit ovat olleet ainoat silakkapihvit, joita suostun syömään.

Miksi näin ?

Mieheni tekemissä silakkapihveissä ei ruodot tunnu, ei pistele suussa ja kurkussa, ei häiritse millään tavoin. Lisäksi mieheni tekemistä silakkapihveistä tulee todella maukkaat ja herkulliset. Lauantaina hän teki jälleen silakkapihvejä ja voi että olivat herkullisia !





Mikä mieheni tekemissä silakkapihveissä sitten on niin erikoista ?

Noh, tässäpä ohjetta:

Silakat (750 g) maustamattomaan jogurttiin (2 dl) 12 tunnin ajaksi tai yön yli lillumaan. Ei mausteita vielä tässä vaiheessa. Ja tämä vaihe on se juju tässä ruoassa. Eli kaikki ruodot pehmenevät ja suorastaan sulavat happamassa aineessa. Myös piimä sopii tähän tarkoitukseen. Olemme todenneet, että maustamaton jogurtti on paras aine. Tällä kertaa mieheni käytti 1,5 % luonnonjogurttia.

Kun varsinaisesti aletaan silakkapihvejä tekemään, ensin pyyhitään ylimääräiset jogurtit fileistä pois. Aseta fileet nahkapuoli alaspäin leivinpaperille. Ripottele fileiden päälle suolaa, pippuria ja tilliä sekä muutama tippa sitruunan mehua.

Yhdistä kaksi silakkafilettä naamakkain, nahkapuolet jäävät ulospäin. 

Leivitetään. Ruis-vehnäjauhoseos on se tavallisin seos, mutta koska tehdään gluteenittomina, niin nyt käytetään tattarijauhoja (n. 2 dl). Jauhojen seassa hiukan suolaa (1/2 tl).

Paista yhdistetyt ja leivitetyt silakkapihvit voissa kauniin ruskeiksi.

Syömme silakkapihvit usein peruna- tai peruna-porkkanamuusin kera. Peruna-porkkanamuusin teon ajaksi silakat ovat uunissa pysymässä lämpimänä 100 asteessa.

Niin yksinkertaista, niin herkullista peruskotiruokaa. Sopii syödä kylmänäkin.

Tästä satsista riittää viikon lounaseväiksikin pariksi päiväksi.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Hiusten hyväksi Priorin Extra

Kävin kampaajalla. Leikkautin noin viisi senttiä pois pituudesta. Nyt tiedän, että tämä pituus on se pituus, jonka lyhyempää en halua. Hyvä pituus tämä on, mutta taidan viihtyä vielä paremmin hiukan pidemmässä pituudessa. Ehkä pituus, jossa olin Hiusten pituudesta-postauksessa, on se hyvä pituus. Mutta aion nauttia tästä pituudesta ja kesän aikan hiukset kasvavat hyvin.

Ainakin toivon niin. Kyllä tähän saakka hiukseni on kasvaneet.

Viime käynnilläni kampaajani ihmetteli, että vasemman korvan puolella päätä hiuksissani on jokin kolo. Silloin en siihen reagoinut juurikaan, mutta jäipä se vaivaamaan mieltäni. Eräänä kertana sitten tutkailin tilannetta. Selvä kolohan siellä on. Selvästi päänahassa on siinä kohtaa harventunutta hiusta. 

Että järkytyin !

Olenko tulossa kaljuksi ? Millaiset geenit mulla oikein on ?

Huomasin samaa harventumista hieman taaempanakin. Apua !

Nyt sitten käydessäni kampaajallani, kerroin tästä huomiostani. Hän totesikin, jälleen kerran, että päänahassani on pieniä, punaisia näppyjä ja kuivia kohtia. Että kutiseeko niitä. Mitenkään en ole huomannut päänahan kutisevan tavallista enempää. 

Totesin sitten, että mahtaako vaikutusta olla siinä, että stressiä on ollut,  olin leikkauksessa ja vaihdevuodetkin ehkä jo päällä. Kampaajani sanoi, että ne vaikuttavat kyllä.

Sitten hän kertoi Priorinista. Hän oli kuullut muutamilta asiakkailtaan hyviä kokemuksia siitä. Että oikeasti tuote auttaa ja toimii. Kallista ainetta, mutta hintansa väärttiä.

Noh. Mullehan hiukset on todella tärkeät, kuten niin monelle muullekin naiselle, joten ajattelin, että pahempaankin raha on mennyt. Olen valmis kokeilemaan.

Niinpä marssin seuraavana päivänä apteekkiin ja ostin 3 kuukauden paketin Priorin Extraa. Hinta hulppeat 91 euroa. Taatusti jostain toisesta apteekista saa hiukan halvemmalla. Tässä nuhassa en jaksa alkaa ravaamaan apteekkeja läpi ja haluan todellakin aloittaa kuurin heti.







Priorin Extra-kapseleiden vaikuttavat aineet ovat mm. vehnänalkioöljy, hirssiuute, vitamiini B5 ja B7 (eli biotiini). Kapseleita otetaan 2 kpl/päivä ja vähintään 3 kuukauden ajan. Voi myös käyttää 6 kuukautta. Lisäksi tietysti kapseleissa on pari E-koodia sekä sisältävät glueenia ja soijaa. *huoh*





Hiuksia pitäisi alkaa kasvaa enemmän, niiden pitäisi tuuheta ja paksuuntua, alkavan kiiltää ja näyttävän muutenkin hyväkuntoisilta. Luulisin, että kesän jälkeen tiedän, mitä nämä kapselit saavat aikaan.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Ei kaksi ilman kolmatta - vai olisiko ne kolme jo täynnä ?

"Kiva" aloittaa viikonvaihde näissä tunnelmissa. Odotan sitä kolmatta. Vai voisiko tässä jo olla se kolme ?




Tämä perjantai on ollut ihan kamala päivä. Ei riitä, että karmeasta kurkkukivusta äityi kova nuha, josta kärsin nyt. Ei riitä, ei. 

Jos aloittaisin alusta.

Maanantaina pomo laittoi mun asiakseni toimittaa perille A3-kirjekuoren. Oletin, että se viedään postilaatikkoon. Tiistaiaamuna pudotin kirjekuoren valtion postilaatikkoon. Juuri ennen kuin sormet irtosivat kuoresta, tsekkasin, että tarvitaanko siihen postimerkkiä. Ainahan sitä ei tartte, koska vastaanottaja on jo maksun suorittanut. Enkä ollut kuoreen laittanut postimerkkiä. Tsekkasin siis sen. Mutta en tsekannut vastaanottajaa.

Kun sormeni irtosivat kuoresta, joka putosi postilaatikkoon, hiipi ajatuksiin, että olikos siinä kuoressa sittenkään vastaanottajan yhteystiedot täydellisenä, nimineen ja osoitteineen. Hiipivästä ajatuksesta kasvoi isompi tietoisuus, että kuoren päällä taisi olla vain erään liikkeen nimi. Enkä edes muista, mikä sen nimi oli, kun en sitä katsonut tarkkaan kertaakaan. Oletinhan vain kuoren olevan menossa postilaatikkoon. Tulin siihen tulokseen, että vastaanottajan tiedot olivat vajaat, eikä lähettäjän tietoja siinä ainakaan ollut.

Ei auttanut kuin soittaa postin asiakaspalveluun. Ajattelin, että ennen kuin kerron pomolle tapahtuneesta, selvitän ensin, onko mitään tehtävissä saadakseni kuorta takaisin, ja jos on, niin mitä. Asiakaspalvelussa he ottivat puhelinnumeroni ylös kertoen, että mikäli se löytyy, lajittelukeskuksesta saatettaisiin soittaa. Muussa tapauksessa kuori menee viestintävirastoon ja siinä menee aikaa.

Tähän ajatukseen tuudittauduin. Ja jäin toiveikkaana odottamaan soittoa.

Sitten tuli karmea kurkkukipu. Joka siis äityi kamalaksi nuhaksi.

Tänään perjantaina menin firman autolla hoitamaan työasioita. Eräissä liikennevaloissa jono ei päässytkään sujuvasti liikkeelle, koska 2 autoa ajoi päin punaista, vaikka meidän kaistalla paloi jo vihreä. Jäin paikalleni seuraamaan tilannetta, sillä oman jononi ensimmäinen auto antoi töötin täydeltä tulla vastaväitteitä niille kahdelle punaista päin ajaville. Toinen autoista jämähti samantien keskelle risteystä. Sen auton pysähtyminen teki sen, että meidän jono ei liikkunut. Tai minä en ainakaan liikkunut. Korkeintaan vapautin jarruvalot palamasta, nekin vain hetkeksi.

TÖMPS JA PUMPS !  Pääni heilahti eteen ja osui taakse niskatukeen. "Mitä prklettä..." Joku kaveri ajoi mun perään. Ei auttanut kuin ajaa sivuun ja selvittää asiaa.

Kun asia oli selvitetty, jatkoin työasioitteni hoitamista. Kun tunnin kuluttua pääsin toimistolle, oikean puolen niska ja hartialinja alkoivat oireilla. Asiaa ja olotilaa ei auta tämä mahdoton nuha. Kai se sittenkin on mentävä lääkärin kautta, varmuuden vuoksi.

Kun jo muutenkin olo on jotenkin lannistunut, päätin sitten uudelleen soittaa postin asiakaspalveluun ja kysellä vielä kuoren perään. Lopputulemana, että kuori saattaa löytää takaisin toimistollemme joskus 1-3 kuukauden päästä. Mitään ei siis ole tehtävissä.

Tämä selvä sitten. Mun on vain mentävä pomon juttusille ja tunnustettava koko juttu hänelle.

Nyt sitten viikonvaihdetta kohti mietin, että kun on sanonta ei kaksi ilman kolmatta, olisiko tässä kuitenkin jo kolme, ettei sitä tartte odotella enempää:

  1. kova kurkkukipu, joka sai aikaan kovan nuhan
  2. kirjekuori meni väärään paikkaan, eikä sitä tähän hätään löydy
  3. peräänajo.
Noh, jos kuitenkin ajattelisi positiivisia asioita:

  • jumpan vetoon sain tuuraajan
  • kurkkukipu on lähes hävinnyt
  • parin päivän vapaa edessä
  • mies oli käynyt kaupassa ja osti mulle jätskiä.

torstai 21. toukokuuta 2015

Karmea kurkkukipu

Kumpi on pahempi, kauhea kankkunen vai karmea kurkkukipu.

Kummatkin yhtä pahoja. Kumpaakaan en voi sietää.

Tällä hetkellä kärvistelen karmeassa kurkkukivussa.

Ostin apteekistakin jo Bafusin Mint-imeskelytabletteja, joiden sanotaan puuduttavan kurkkua sekä desinfioivan suuta ja kurkkua. 

Ongelma on se, että vesikään ei maistu. Normaalisti juon vettä parisen litraa päivässä. Nyt vesi maistuu pahalta. Eikä kurkku tykkää kylmästä/viileästä yhtään. Ei ainakaan pahasta kylmästä nesteestä. Teekään ei ihan riitä. Kuuma tee tuntuu ihanan pehmeältä kurkussa ja tuntuu lievittävän kipua. Mutta kun teestä tulee välillä semmonen tunkkanen maku suuhun.

Jotain pitäisi kyllä juoda. Aamulla työmatkalla käväisin kaupassa. Törmäsin hyllyyn, jossa oli erilaisia juomia. Enpä ollutkaan tiennyt, että näin monenlaista nestettä on tarjolla.

Ajattelinpa sitten, että ei anna, ellei otakaan. Eli kokeilen Little Miracles-luomujuomaa (330 ml), hinta 2,15 € + pantti 0,10 €. Makuja oli siinä muutama, mutta valitsin appelsiini-sitruunaruoho-inkivääri-makuisen. Inkivääriä sen tulehdusta ehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Juoma on makeutettu agaavesiirapilla.
 

Hetkessä join ensimmäisen pullon. Oli niin kova jano. Onhan tämä paljon parempi vaihtoehto vedelle. Tästä ei tule pahanmakuista oloa suuhun. Ja ihan kuin juoma hiukan energisöisikin tätä ikävää olotilaa, minkä kurkkukipu saa aikaan.

Kurkkukipua helpottaa myös syöminen. Ruoan murut "raapivat" kurkkua, jolloin kipu laantuu. Tämän juoman inkiväärin kirpeähkö maku tuntuu suussa ja sekin hiukan jelppii kurkkua. Tosin onhan se aika hetkellistä.

Sitä vain ihmettelen, että mistä nyt taas olen sairaana. Voin kuvitella vain yhden ja ainoan syyn: stressin. Tiedän stressavani tällä hetkellä paria asiaa, mutta enpä uskonut sen ottavan näin koville. Että keho reagoi näinkin voimakkaasti. Tiedän toki, että keho voi regoida, mutta mielestäni stressitasoni ei pitäisi olla näin korkealla. Ehkä se sitten on. Ottaen huomioon alkuvuoden toipilasajankin. 

No niinpä niin ! Toipilas tässä muuten ollaan vieläkin, vaikka hyvin on toivuttukin. Sen päälle kun on aloittanut harkat, aika kovaakin, parit stressit siihen päälle, niin johan on soppa valmis.

Nyt jarrua hiukan päälle, että ei tartte loppukevättä kärvistellä. Hoidan itseni kuntoon tästä kurkkukivusta ja sen mahdollisista seurauksista. Sitten mieltä tyynnyttämään - ooouuummmm



tiistai 19. toukokuuta 2015

Korkkarikävelyä

Jo jonkin aikaa olen yrittänyt suorastaan analysoida, miten kävellä korkokengillä. Tämä johtuu siitä, että toisinaan "joudun" käyttämään korollisia kenkiä. 

Viime viikolla postilaatikossa oli Kaupunki-lehtinen, jossa oli artikkeli korkokengillä kävelystä. Juuri parahiksi analysointieni tueksi. Artikkelissa oli nimenomaan niitä pointteja, joita itsekin olin jo mietiskellyt.





Ensinnäkin vartalon painopiste. Välillä saan sen toimimaan itselläni, välillä se katoaa. Jännä juttu. Kun sen löydän, mulla olo on sellainen, että menisin jalat ja lantio edellä. Että röhnöttäen lampsin. Mutta silloin jalka, askeltava polvi todellakin suoristuu.

Yritän välttää takapuoli pystyssä kävelemistä. Pyrin tiedostamaan, missä asennossa pyrstöni on. Vaikka sitten polvi jäisikin askeleen otossa hiukan koukkuun. Tähän auttaa myös keskivartalon hyvä kannatus. Keskivartalo tiukkana. Ja silti oltava rento.

Omaan mm. välikausisaappaat, joissa on korkoa. Ja joista pidän todella paljon. Itse asiassa nyt huomasin, että ne alkavat hajota. Täytynee ensi syksyllä hommata uudet. Niin siis niitä käytän näin keväisin, kun ilmat alkavat lämmetä sekä syksyisin, kun pakkaskausi ei ole vielä alkanut. Näitä saappaita käytän töissäkin aina, kun vain on sellainen fiilis. Mukaan otan kuitenkin korottomat nilkkuritkin. Varmuuden vuoksi.



Kuvan mukaan saappaan korko on vähintään se 7 senttiä.




Mulla on myös kahdet beiget kengät, joissa saan pituutta. Toiset on paksupohjaiset ja toiset ohutkorkoiset kengät, joita käytän kesäisin. Etenkin tasapohjaisia käytän töissä paljon kesäisin. Näillä tasapohjaisilla on hyvä kävellä, sillä pohja ei ole raskas.






Tosin paksupohjaisilla on helppo kävellä sikäli, että loppujen lopuksi nehän eivät ole korkeat jalalle. Ei, vaan koko ihmisen pituutta ajatellen. 

Mulla on vielä tekemistä, että kävelisin luontevasti korkkareilla. Mutta harjoittelu tekee mestarin. Ja kieltämättä, on se mahtavan naisellinen fiilis kävellä korkeilla koroilla.

Ja hankintalistallani on hyvät, mustat korkkariavokkaat. Mustista korkkareista olen aktiivisesti haaveillut jo vuoden verran.


maanantai 18. toukokuuta 2015

Taas ostin hiustuotteita

Hiustuotteita tulee käytettyä ja niitä kuluukin. Paljon.

Tokmanni mainosti viikko sitten tarjoustuotteiksi pari tuotetta, joita olin kiinnostunut ostamaan. Joten ei muuta kuin kauppaan ja ostoksille.

Tigin Bed Head-sarjan Recovery-shampoo (750 ml) oli kampanjahintaan 14,00 euroa. Uusi tuotetuttavuus mulle. Shampoon kerrotaan syväkosteuttavan kuivia hiuksia. Eli just mun hiuksille sopisi.


Itse shampooaine on vaaleanvihreää ja tuoksuu ihanan karkkimaiselta. Mielestäni tuoksu ei silti ole liian äitelä, makea tai teennäinen. Sinänsä tuoksulla ei ole mielestäni väliä, mutta onhan se mukavaa, kun tuoksukin on houkutteleva. Lisäksi shampoo todellakin kosteuttaa. Ei ainakaan kuivata entisestään. Toki käytän hoitoainettakin, mutta kyllähän sen huomaa, mikä shampoo saa hiukset takkuisiksi ja pesun jälkeen todellakin tarvitsee hoitoainetta. Tämän shampoon kanssa voisin välillä olla ilman hoitoainetta. Kunhan sitten käytän edes hiuksiin jätettävää öljyä tai muuta kosteuttavaa tuotetta.

Lisäksi Tokmanni mainosti tuttua tuotetta 9,90 euron hintaan, joten olihan sekin otettava matkaan mukaan. Kyseessä Osis+ hiuslakka volyymiltään 3.



Pari viikkoa sitten kokeilin äitini luona hiuslakkaa, jossa oli kiiltoa, Wellan Wellaflexin Brilliant Colour-hiuslakkaa (250 ml). Tämän sarjan punaista ja sinistä lakkaa olen käyttänyt joskus, mutta en tätä, onko tämä sitten kullanvärinen purkki. Eli jossa logossa on punaista, sinistä tai kullanväriä. Tämä lakka antaa myös pitoa, ei pelkästään kiiltoa. Tähän lakkaan ihastuin sen antaman kiillon vuoksi.

          

Näillä tuotteilla pärjään taas ensi kertaan saakka.



perjantai 15. toukokuuta 2015

Niskat jumissa

Tiiistaiaamuna heräsin niskan jäykkyyteen. Lähinnä oikea puoli niskasta oli jäykkä. En saanut käännettyä päätä oikealle. Kääntyi vain puoleen väliin (jos sinnekään saakka) ja sitten sattui ja paljon.

Olimme olleet treenaamassa viikonloppuna ja koko kroppa oli kyllä siitä hellänä. Mutta kun jäykkyys iski tiistaiksi. Sitä sitten ihmettelin. Ainoa syy, jonka voisin kuvitella syyksi on se, että työpaikallani paikka, jossa istun, on poistoilmalaitteen alla, jonka välittömässä läheisyydessä on palkki, joka taatusti kierrättää huoneilmaa aivan miten sattuu. Aiemminkin olen huomannut tämän ilmanpoistolaitteen tuulettavan tukka putkella-tyyliin.

Maanantaina pidin vieläpä kaulahuivia kaulassa, kun muuten päälläni oli vain o-aukkoinen paita. Luulen, että niska jäi silti sen verran avoimeksi vetoon, että siitä sitten niskan jäykkyys aiheutui tiistaiksi.

Ärsyttävää, kun tarvitsen niskaani harkoissa. Kun päätä ei voikaan kääntää siinä vauhdissa, kuten kuuluu !

Ei muuta kuin auttavia keinoja kehiin.

Olen aiemminkin kertonut vihreän tökötin voimasta. Joten tököttiä hieroin koko niskan alueelle. Eri toten niskan oikealle puolelle. Otin jopa purkin mukaan töihin, että voin sitä lisäillä päivän mittaan. Tosin enhän sitä ehdi/muista töissä tekemään. Mutta hyvä olla matkassa mukana, että jos vaikka kun.

Vihreä tökötti.


Kevyitä niska- ja hartiavenytyksiä tein. Hieroin itse kipeää kohtaa kevyesti. Liikkuvuusharjoitteita koko yläselälle tein myös.

Ja luonnollisesti pidin niskani lämpimänä huivilla.

Eikä voi vähätellä magnesiumin käyttöä.

Magnesium

Treenit senkun jatkuivat jäykästä niskasta huolimatta keskiviikkonakin. Tietysti olin varovainen, ettei niska enempää jumiutu. Eilen torstaina sitten treenasimme jälleen kahden tunnin edestä. Pidin lämmintä kaulahuivia koko treenin ajan kaulalla - ennenkuulumatonta.

Treenin jälkeen otin palautusjuoman. Tein palauttavat venyt. Illalla venyttelin Yoogaian kehonhuollon tahtiin. Ja illalla ennen nukkumaanmenoa otin magnesiumia.

Niska ei vieläkään ole normaali, mutta hiukan liikkuvampi toki.

Kipulääkettä en haluaisi ottaa, mutta harkitsen sitä koko ajan. Ajatuksen voimalla kun sanotaan olevan uskomattomia vaikutuksia. Kun ajattelen ottavani sitä, niska voikin parantua "itsestään". (Näin huijaan itseäni.)

Tänään on sitten taas omat treenit. Sekä naisten jumpan veto. Huomenna pidän kyllä vapaapäivän ! Näillä niskoilla mennään.

Jumppaamaan !



tiistai 12. toukokuuta 2015

Välipala ennen treeniä

Pari tuntia ennen treeniä otan välipalan. Vaikka olisin vielä töissä. Noh, töistähän menen yleensä suoraan treeneihin.

Tällä hetkellä olen hurahtanut sellaiseen komboon, kuin banaani, kiwi, avokado. Kaikkia yksi kappale pilkottuna lautaselle. Siis hedelmäsalaattia. Lusikalla vain suuhun töiden ohessa.




Raikasta, terveellistä, ihanaa ! Ja kuin huomaamatta kourallinen hedelmiä tulee syötyä suitsait sukkelaan.


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Nyt se on täällä

Nimittäin venekausi. Joillakin se on varmaan jo alkanut ensimmäisellä viikonloppureissullakin.

Meidän vene on sentään vesillä, edes. Maston pystytys on seuraava etappi.

Joka kevät odotan suuresti vuoden ekaa kertaa, kun pääsee viikonlopuksi merelle. Eka kerta on totuttelua vapauden tunteeseen, minkä veneily saa aikaan. Ja joka kerta se eka kerta on niinkin arkista, kuin että silloin kartoitetaan, mitä vielä pitää veneeseen viedä.

Viimeistään juuri ennen kesälomareissua tehdään viikonlopun venereissu, jonka aikana kirjoitetaan ylös paperille kaikki se tavara, mitä tullaan tarvitsemaan, se mikä tuntuu puuttuvan. Lähes aina meillä on kesän aikana kahdet samat tavarat, toiset kotona, toiset veneessä, kuten esim. leivinpaperit, elmukelmut, pyykkipojat.

Ennen tämän vuoden ensimmäistä venereissua ihana fiilistellä aiempien kesien muistojen kera.

Saaristossa näkee eläimiä. Kuten lammasryppäitä ja lehmiä.





Merellähän tulee aina nälkä. Vaikka olisi juuri syönyt. Yleensä emme tee itse purjehdusmatkan aikana ruokaa. Ennemminkin tehdään helposti käsille saatavia ja syötäviä eväitä valmiiksi jääkaappiin, josta ne sitten otetaan ja syödään sitloodassa samalla, kun matkataan.

Joskus tosin ruoan laiton valmistelu onnistuu. Alempi otos on sellainen, jossa pesen perunoita valmiiksi matkalla, että kun päästään rantaan, voi rantautumisen jälkeen laittaa kattilan porisemaan heti. Ja vielä alempi otos kuvaa makaronilaatikon tekoa maissa.




Välillä ruokaa ei jaksa itse tehdä monen tunnin seilaamisen jälkeen, joten mielellään menee valmiiseen pöytään maihin saavuttaessa. Kuva 5 on Maarianhaminan itäsataman ravintelista kuvattu.


Kuva 5. Valmiiseen pöytäänkin on kiva mennä.

Mutta monen monta kertaa ollaan rantautuneena johonkin luonnonsatamaan, jossa ei ravinteleita ole. Silloin sitloodaan isketään pöytä, siihen punavalkoruudullinen pöytäliina viinilasillisten kera odottamaan ruoan valmistumista. Jossain ulkosaaristossa. Etenkin aurinkoisella säällä. Sateella istutaan salongissa.






Useinmiten meitä on vain me kaksi, mutta monta kertaa meillä on eräs tuttavapariskunta mukana. Meidän veneeseen kun mahtuu mainiosti kaksi aikuista pariskuntaa. Olipa eräs reissu sellainen, että meitä oli kolme aikuista ja kaksi pikkutyttöä.

Luonnollehan ei voi mitään. Yhtään sen enempää, kuin luonnonilmiöille. Joskus sitten sataa ja joskus on poutaa.




Välillä on kylmä, välillä helle (kuva 11).

Kuva 11. Ilmojen vaihtelu virkistää.

Välillä luonto todellakin yllättää.


Saariston ulkohuussi.

Auringonlaskun aikaan on rauhallista. Joka venekunta rauhoittuu iltaa myöten. 



Itse simahdan aika nopeasti merellä ollessamme.






lauantai 9. toukokuuta 2015

Kookosöljystä on moneksi

Kookosöljy on muutaman vuoden ollut tapetilla. Eikä ihme. Kookosöljyä voi käyttää ruoan laittoon ja leivontaan, kosmetiikkana ihon puhdistukseen ja kosteutukseen (myös hiukset), sporttijuomaan, hierontaan.

Jep. Niin teen minäkin.

Eli käytän sitä ruoan laittoon ja leivontaan, kosmetiikkana, harkkoihin energiaa antavana buustina. Jopa siskoni 9-vuotias tytsy käyttää ihon puhdistukseen koookosöljyä. Eli tuote sopii lapsillekin.

Tällä hetkellä käytössäni on Cocovin kylmäpuristettua kookosöljyä yhden litran purkkina. Joka on jo lähes tyhjä. Alla olevan kuvan purkin sisältö on ruoan laittoon oleva kookosöljy.





Kun öljyä käytän kosmetiikkana, otan siitä tietyn määrän erikseen erilliseen purkkiin, jota pidän kylppärissä.




Vaikka yllä olevan kuvan purkin kyljessä lukeekin vielä jotenkin pikapakuri, on purkki pesty ja sitten siihen laitettu kookosöljyä, jota käytän kosmetiikkana. Tää on taas näitä purkkialman löytöjä. Purkki on tummaa lasia, joten se suojaa vielä paremmin purkin sisällä olevaa tuotetta, ainakin valolta.

"Kosmetiikkakookosöljyä" käytän silmämeikin poistoon, meikkivoiteen poistoon, ihovoiteena, kosteusöljynä. Joskus jopa hiuksiin sivelen sitä ennen hiusten pesua. Kuiviin hiuksiin.

Voimakkaan, vahvan silmämeikin poistoon kookosöljy on tosi tehokas. Aika hyvin sillä saa myös irtoripsiliiman poistettua. Irtoripsiliima kun sattuu olemaan aikasta tujua tavaraa. Välillä nypin niitä jämiä pois sormen päillä vielä ihon puhdistuksen jälkeenkin.

Ja vaikka öljyä menisi suuhunkin, ei se ole vaarallista, sillä kookosöljyhän on luonnonmukaista syötävää. Ei sillä, että sitä söisin puhdistusrituaaleissa, onhan se siinä vaiheessa "likaista" meikistä, mutta joskus sitä vain sattuu menemään huuliin ja sitä kautta suuhunkin.

Yövoiteenakin käytän kookosöljyä. Ensin levitän tehotippoja, annan sen imeytyä ja sitten lisään kasvoille vielä kookosöljyä. Kookosöljyä käytän silloin tällöin jopa päivävoiteena, sillä ihoni on todella kuiva.

Käsivoiteenakin kookosöljy toimii. Talviaikaan käteni ovat kuivat, karheat korput. Ainakin hätäapuna kookosöljy toimii loistavasti tähänkin tarkoitukseen.

Kookosöljyssä on mm. antiseptisia vaikutuksia, joten pienet näpyt ja käsissä olevat haavat saavat kunnon kyytiä.

Viime viikolla eräänä iltana tulin kotiin. Takana ensin työpäivä, jonka jälkeen jumpan veto. Nälkä oli kotiutuessa kaamea, joten tein ruokaa. Paistoin mm. munakkaan. Kas vain, kaikki rasva, voi ja rypsiöljy, talosta loppui kesken. Muistinpa, että onhan meillä pelastavana enkelinä kookosöljy. Tuo moneen käyttötarkoitukseen sopiva luonnon tuote. Sain tehtyä apetta, sain syötyä, olin tyytyväinen.

Joskus ennen treeniä energian lähteeksi otan kookosöljyä ruokalusikallisen treenin buustaamiseen.

Herkkunakin kookosöljy on mainio. Ruokalusikallinen kookosöljyä hunajan kera. Avot, sano. Ehkä parikin tällaista lusikallista. Tämän jälkeen ei enää tee mieli muuta namia tai enempää kookosöljyhunajasekoitetta. Kookosöljy on aika täyttävää tavaraa, kaikin puolin.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Mantelimaidoillakin makueroja (smoothiessa)

Teinpä perussmoothien, johon laitoin mantelimaitoa. Olen ennenkin näin tehnyt. Erona nyt se, että käytin eri mantelimaitoa, kuin yleensä. Mieheni oli käynyt kaupassa ja ostanut eri merkkistä, kuin mitä minä ostaisin. Enkä ollut laittanut mitään vaateita mantelimaidon merkille. Ajattelin, että mantelimaito ku mantelimaito.

Tein siis smoothien, johon laitoin alpro-mantelimaitoa.



Smoothiesta tuli hyvää, kyllä, mutta alpro-mantelimaidossa on oma makunsa, joka maistuu läpi.

alpro-mantelimaito

Aiemmin käyttämäni gogreenin mantelimaito on neutraalimman makuista. Ei paista mikään maku läpi.

Todennäköisesti se on itse manteli, joka maistuu alprossa enemmän.

gogreen-mantelimaito

Jatkossa kallistun ennemmin gogreenin mantelimaidon puoleen. Mutta makuasioitahan nämä ovat.

Itse smoothien ainekset

3 pientä banaania
noin 2 dl puolukoita
ripaus suolaa
ja loput alpro-mantelimaitoa, mahtaisko olla 3-4-dl
hiukan vettä, halusin hiukan juoksevampaa smoothieta.

Sekoitus teharissa ja valmis.

Satsista tuli kaksi annosta kuvan mukaista herkullista smoothieta.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...