Ei kaksi ilman kolmatta - vai olisiko ne kolme jo täynnä ?

"Kiva" aloittaa viikonvaihde näissä tunnelmissa. Odotan sitä kolmatta. Vai voisiko tässä jo olla se kolme ?




Tämä perjantai on ollut ihan kamala päivä. Ei riitä, että karmeasta kurkkukivusta äityi kova nuha, josta kärsin nyt. Ei riitä, ei. 

Jos aloittaisin alusta.

Maanantaina pomo laittoi mun asiakseni toimittaa perille A3-kirjekuoren. Oletin, että se viedään postilaatikkoon. Tiistaiaamuna pudotin kirjekuoren valtion postilaatikkoon. Juuri ennen kuin sormet irtosivat kuoresta, tsekkasin, että tarvitaanko siihen postimerkkiä. Ainahan sitä ei tartte, koska vastaanottaja on jo maksun suorittanut. Enkä ollut kuoreen laittanut postimerkkiä. Tsekkasin siis sen. Mutta en tsekannut vastaanottajaa.

Kun sormeni irtosivat kuoresta, joka putosi postilaatikkoon, hiipi ajatuksiin, että olikos siinä kuoressa sittenkään vastaanottajan yhteystiedot täydellisenä, nimineen ja osoitteineen. Hiipivästä ajatuksesta kasvoi isompi tietoisuus, että kuoren päällä taisi olla vain erään liikkeen nimi. Enkä edes muista, mikä sen nimi oli, kun en sitä katsonut tarkkaan kertaakaan. Oletinhan vain kuoren olevan menossa postilaatikkoon. Tulin siihen tulokseen, että vastaanottajan tiedot olivat vajaat, eikä lähettäjän tietoja siinä ainakaan ollut.

Ei auttanut kuin soittaa postin asiakaspalveluun. Ajattelin, että ennen kuin kerron pomolle tapahtuneesta, selvitän ensin, onko mitään tehtävissä saadakseni kuorta takaisin, ja jos on, niin mitä. Asiakaspalvelussa he ottivat puhelinnumeroni ylös kertoen, että mikäli se löytyy, lajittelukeskuksesta saatettaisiin soittaa. Muussa tapauksessa kuori menee viestintävirastoon ja siinä menee aikaa.

Tähän ajatukseen tuudittauduin. Ja jäin toiveikkaana odottamaan soittoa.

Sitten tuli karmea kurkkukipu. Joka siis äityi kamalaksi nuhaksi.

Tänään perjantaina menin firman autolla hoitamaan työasioita. Eräissä liikennevaloissa jono ei päässytkään sujuvasti liikkeelle, koska 2 autoa ajoi päin punaista, vaikka meidän kaistalla paloi jo vihreä. Jäin paikalleni seuraamaan tilannetta, sillä oman jononi ensimmäinen auto antoi töötin täydeltä tulla vastaväitteitä niille kahdelle punaista päin ajaville. Toinen autoista jämähti samantien keskelle risteystä. Sen auton pysähtyminen teki sen, että meidän jono ei liikkunut. Tai minä en ainakaan liikkunut. Korkeintaan vapautin jarruvalot palamasta, nekin vain hetkeksi.

TÖMPS JA PUMPS !  Pääni heilahti eteen ja osui taakse niskatukeen. "Mitä prklettä..." Joku kaveri ajoi mun perään. Ei auttanut kuin ajaa sivuun ja selvittää asiaa.

Kun asia oli selvitetty, jatkoin työasioitteni hoitamista. Kun tunnin kuluttua pääsin toimistolle, oikean puolen niska ja hartialinja alkoivat oireilla. Asiaa ja olotilaa ei auta tämä mahdoton nuha. Kai se sittenkin on mentävä lääkärin kautta, varmuuden vuoksi.

Kun jo muutenkin olo on jotenkin lannistunut, päätin sitten uudelleen soittaa postin asiakaspalveluun ja kysellä vielä kuoren perään. Lopputulemana, että kuori saattaa löytää takaisin toimistollemme joskus 1-3 kuukauden päästä. Mitään ei siis ole tehtävissä.

Tämä selvä sitten. Mun on vain mentävä pomon juttusille ja tunnustettava koko juttu hänelle.

Nyt sitten viikonvaihdetta kohti mietin, että kun on sanonta ei kaksi ilman kolmatta, olisiko tässä kuitenkin jo kolme, ettei sitä tartte odotella enempää:

  1. kova kurkkukipu, joka sai aikaan kovan nuhan
  2. kirjekuori meni väärään paikkaan, eikä sitä tähän hätään löydy
  3. peräänajo.
Noh, jos kuitenkin ajattelisi positiivisia asioita:

  • jumpan vetoon sain tuuraajan
  • kurkkukipu on lähes hävinnyt
  • parin päivän vapaa edessä
  • mies oli käynyt kaupassa ja osti mulle jätskiä.

Kommentit







Follow

Yhteistyössä Mass.fi

Yhteistyössä Bonusway


Hanki lisää myyntiä tulospohjaisesti TradeTrackerin avulla !