Hiusten pituudesta


Hiukseni ovat luonnonkiharaiset, erittäin pörröiset (olenkohan entisessä elämässäni ollut afrikkalainen ? Suoristusrauta on kovassa käytössä.), näyttävät paksuilta, mutta ovat ohuet. Ne katkeilevat helposti, ovat kuivat kuin saharan autiomaa. Väri oikeasti maantien väriset, kuten vain pohjoismaalaiselta voi odottaa.

Ala-asteikäisenä hiukseni ulottuivat vyötärölle. Seiskalle mentäessa teini-iässä pätkäytin ne ihan lyhyiksi. Lukion kolmanteen luokkaan mennessä hiukseni ulottuivat kainaloon, josta ne pätkäistiin tahtomattani jälleen kerran lyhyiksi. Enkä tykännyt yhtään. Inhoan lyhyttä tukkaa  itselläni. En uskalla edes ääneen sanoa, että mielestäni naisella kuuluu olla hiuksissa pituutta. Vaikka sitten lyhyen polkan verran. Tai että hiukset ovat pehmeän näköiset lyhyydestä huolimatta. Sairauksista johtuvat hiustenlähdöt ja lyhyet hiukset on asia toinen.

Lukiosta asti olen antanut hiusten kasvaa ja siitä saakka olen pitänyt kutrini pitkinä koko aikuisikäni. Kainalopituus on ollut maksimipituus. Sitten on tullut vaihtelunhalu mieleen ja hiuksia on leikelty lyhyemmäksi, olkapäille ulottuviksi. Ja taas ne saa kasvaa, kunnes leikkautan olkapäille, jne. 

Paitsi että kun täytin 40, leikkautin juuri korvien alapuolelle tasapitkiksi. Taisi olla hiukan kerrostusta, ei liikaa kuitenkaan. Jotenkin hermostuin siihen tukkaan, kun se malli ei pysynyt sitten missään kuosissa. Ei millään aineella. Harotti vaan joka puolelle. Joten kasvatin jälleen pitkäksi.

Pari viime vuotta olen pitänyt hiukseni kiinni. Olen pitänyt erinäisillä nutturoilla ja ponnarilla. Kiinni ovat olleet, kun eivät pysy mitenkään siten, kuin tahdon. Nykyään asiaan varmasti vaikuttaa se, kun hiukseni ovat latvoista ohuet, ovat kauttaaltaan katkeilleet, kuivat kuin mitkä, joten ei ole kauniin näköiset. Näemmä vaihdevuodet alkavat myös vaikuttaa tai sitten kaikki hiusten värjäyskerrat. Tai kaikki yhdessä. Watevö. Ja kun niin haluaisin pitää ne auki !


Kesän 2014 "luukki".
Syksyn 2014 "luukki".













  







Lisäksi tähän ikään mennessä jotenkin tuntuu, että tyttömäinen tyyli tai ylipäätänsä tyylitön tyyli ei ole hyvä asia. Haluaisin näyttää aikuisemmalta, hiustyylini tulisi olla samaa kaliiperia naaman kanssa. Naamasta kun näkee jo elettyä eloa ryppyineen ja piirteiden veltostumisineen.

Vuosi sitten suunnittelimme kampaajani kanssa hiuksilleni mallin, johon sen voisi leikata. Sitten kun annan siihen luvan. Vuoden mittaan joka kerta kampaajalla käydessäni hän kysyi, että joko leikataan lyhyeksi. Ja joka kerta en antanut lupaa, en uskaltanut, vaikka mieli teki. 

Viime käynnilläni maaliskuussa kampaajani jälleen kysyi saman kysymyksen. Ja annoin luvan.

Enkä ole katunut.

Nykyinen malli on siis sellainen, että niska on lyhyempi, kuin edessä olevat sivu- ja etuhiukset. Takaa hiukan kerrostettuna, edestä saa olla tasapitkät. Eli niskasta eteenpäin tulee sellanen v-malli. Muunneltu polkka on kai hyvä nimitys tälle hiusmallilleni. Ja sen vielä saa ponnarille tarvittaessa.

Aika oli varsin kypsä tähän päätökseen. Mieheni tuumasi, että näytän nuoremmalta tässä polkassa. Tiedän, että hän ei tykännyt lainkaan nutturoistani. Ja ponnarin paikallekin hänellä oli mielipide: se piti laittaa ylemmäs, ei niskaan kiinnitettäväksi. Näyttää liian tätimäiseltä muuten.

Uudesta tukasta sain palautetta myös eräältä tutulta murrosikäiseltä pojalta. Hyvä tukka. Tämä poika itse on hyvinkin tarkka omista hiuksistaan ja hänellä on aina niin trendin mukainen malli ja suortuvat aina ojennuksessa. Komea poika muutenkin kun on.

Todennäköisesti tähän pituuteen jään. Lyhyttä poikatukkaa en halua. En viihtyisi siinä. Sitä paitsi lyhyenä se kihartuisi ihan järjettömästi ja koska hiuslaatuni on pörröinen, tukkani olisi peikkomainen. Ja kuten sanottu, en muutenkaan pidä lyhyistä hiuksista itselläni. Joillekin lyhyt hiusmalli sopii kuin nenä päähän.

Ensi viikolla olen menossa taas kampaajalleni. Nykyinen malli on uloskasvanut, auttamattomasti. Enpä olisi ikinä koskaan kuuna kullan valkeana kuvitellut sanovani tätä: hiukseni ovat liian pitkät. Nyt sanon. Malliin, johon kuontaloni viimeksi leikattiin, on hiukseni nyt liian pitkät. Tämän aion sanoa kampaajallenikin. Hän taitaa pyörtyä... tietää, että en hevillä anna hiuksiani leikellä.



Takaa vasemmalta, uloskasvanut.
Takaa oikealta, uloskasvanut.
















Tähän hiuspituuteen saa muunnelmia kerrostaen, pituuden vaihteluilla ja koska mulla on luonnonkihara olemassa, jo senkin avulla hiukseni saa laitettua eri tavalla vaikka joka päivä.

Ja jos ei muuta vaihtelua enää keksi, väreilläkin saa vaihtelua. Seuraavana onkin vuorossa värikokeilu, johon meillä kampaajani kanssa on jo suunnitelmia. Värit valittuina.



Hiukset edestä.


Kommentit







Follow

Yhteistyössä Mass.fi

Yhteistyössä Bonusway


Hanki lisää myyntiä tulospohjaisesti TradeTrackerin avulla !