maanantai 17. elokuuta 2015

"Valaasta ei saa joutsenta"


Ei saakaan. Mutta voisi sitä silti hieman paremmalta näyttää.

Kymppi-ikävuodet on jonkinmoisia taitekohtia. Ainakin mulla.

3-kymppisenä olin tietynlaisessa identiteettikriisissä. Se kriisi meni onneksi nopeasti ohi. 

4-kympin kriisiä en mielestäni kokenut. Paitsi että olin pienessä uupumistilassa. Mutta ei se ole kriisi. Ainakaan ikäkriisi. Mun mielestä.

Nyt sitten 5-kympin lähestyessä alkaa kriisi. Jälleen.

Kriisi koskee ikääntymisen merkkejä. Kasvoissa.
Naisten ikä näkyy kasvoilla eniten 40-50 - vuotiaana. Ulkonäön nopea vanheneminen voi johtua hormonaalisista muutoksista. Ensimmäisenä ikääntyminen näkyy yläluomissa. 5-kympin paremmalla puolella muutokset näkyvät kaulan juonteina sekä poskipielten hamsteripusseina. Kasvojen luusto vaikuttaa ikääntymiseen myös. (lähde täällä).
Jostain olen kuullut, että kunnon rupsahdus tapahtuu joskus 45 vuoden jälkeen, riippuen toki naisesta. Mutta noin niinku yleisellä tasolla sanottuna.

Noh. Nyt se sitten on tapahtunut. Hormonaaliset muutokset. Ja niiden vuoksi varmasti juonteita tullut lisää ja entisetkin syventyneet. 





Ongelma on se, että vaikka miten katsoisi peiliin, ei kasvoissani näy juonteita samalla tavalla, kun valokuvasta katsottuna. Peiliin katsoessani haluaisin nähdä itseni juuri sellaisena, kuin miltä näytän oikeasti muiden ihmisten silmissä tai edes valokuvissa. Joka kerta katsoessani itsestä otettuja valokuvia, epätoivo iskee: oonko mä todellakin noin pölön näköinen ?! Eihän noi hiuksetkaan oo yhtään hyvät, vaikka peiliin katsoessa näyttää mahdottoman hyvältä !

Valokuvaa katsellessa alkaa hervoton totuttautuminen siihen, miltä sitä oikeasti näyttää. Ja mitä se tekee itsetunnolle ? Menee pari päivää, kun ihmisten ilmoilla kulkiessa katselee alta kulmain yhtään ketään, kun ei kehtaa. Kun muistaa sen pölön näköisen naisen valokuvasta.

Se on aika ärsyttävää.

Sillä mielelläni näkisin itseni jo peilistä sellaisena, kuin olen. Oikeassa elämässä muiden silmin ja otetuissa valokuvissa.  Haluaako mieli olla näkemättä juonteita ja ryppyjä ? 
Muuten, onko kukaan muu huomannut, että kännykän kameralla otettu kuva on aivan erilainen verattuna kameralaitteen kuvaan ? Kännykän kamerasta tulee jotenkin pitkulaisempia kuvia. Oli kohde mikä hyvänsä. Lisäksi kännyn kamera kuvaa tarkemmin rypyt, juonteet, silmäpussit. Vai luulenko vain ?
Mikä kasvoissa sitten mättää ?
  1. Lurppuluomet. Silmiä peittävät nahkaverhot. Selvästi huomaan niiden painavan silmiä ja jopa vetävän otsaa alas.
  2. Lurppuluomien kaverina armottoman suuret silmäpussit. Vaikka miten säännöllisesti ja vaikka miten laadukkaita, silti kohtuuhintaisia, tuotteita käyttäisin - ja olenkin käyttänyt - ei apua ole löytynyt. Mun silmäpusseihin ne ei auta. Pussit pussittaa ja juonteita on enemmän kuin laki sallii. Kosteutta ei vain riitä juonteisiin. Joskus tuntuu, että silmänympärysvoiteet ja -seerumit vain lisäävät pussitusta.
  3. Entä muu osa kasvoista ? Nojaa. Jotenkin olen sitä mieltä, että kunhan noi kaksi edellistä kohtaa saataisiin korjattua, muu kasvojen osa saadaan suht hyväksi, kunhan vain käyttää seerumeita ja muita hyvälaatuisia tuotteita. Tällä hetkellä siis olen tätä mieltä. Mutta toki huomaan ne syvät juonteet, veltostuneen ihon, kimmoisuus kadoksissa.
Aiemminkin olen lurppuluomistani ja silmäpusseistani kertoillut (Silmäjumppaa, Niinku ostoslista). Olen siis harkinnut (ylä)silmäluomileikkausta. Ja harkitsen yhä. Kun lurppuluomeni mun ei ole pelkästään ikääntyvä juttu, vaan geneettisenä perintönä olen ne saanut. Lisätään siihen iän tuoma lurppuisuus, niin kohtahan en näe mitään nahkaverhojeni takaa.

Entäpä sitten kapeakasvoisuus. Tai hoikkuus yleensä. Hieman pyylevillä ihmisillä on paaaaaljon sileämmät kasvot, kuin hoikilla. Oletko huomannut tämän saman ilmiön ? Itse kun olen luonnostaan hoikka ja omaan erittäin kapeat kasvot, ei laihduttaminen auta asiaa. Laihduttaminen hoikentaa myös kasvoja ja kasvoissa näkyy melkeinpä nopeammin hoikistuminen, kuin muussa vartalossa. Kasvoista lähtevä "liikaliha" vain tuo juonteet entistä paremmin esille. Jos olisi pullukkaisemmat kasvot, ei rypyt näkyisi yhtä hyvin. Mutta kuinka pullukka olisin sitten vartaloltani. Vartaloni on päärynään taipuvainen, joten hiukan enemmän "lihaa" luiden ympärilläni, niin olen päärynä. Oliko se sitten se tarkoitus ? Lisäksi olen myös siroluinen. Kuvittele nyt: siroluinen, hoikka, kapeakasvoinen, joka lihoo. Hm... Lihomisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta mieti nyt tuota mielikuvaa: siroluinen päärynä ?





Viittäkymppiä lähestyessä naama todellakin veltostuu ja ryppyjä ilmestyy. Melkeinpä nopeammin, kuin metsään kasvaa sieniä sateella. Se on vain hyväksyttävä. Se on sitä luonnon kiertokulkua. Ja kyllähän sen hyväksyn. Paitsi silmieni osalta. Muuten kyllä olen tyytyväinen ikääni, jonka takia on (elämän)kokemusta, itsevarmuutta, rentoutta ja hyväksymistä. Näin niinkuin muutaman asian mainitakseni. Ja kasvojen juonteetkin hyväksyn, kunhan ne olisi hieman matalammat ja pehmeät.

Toki syömisetkin vaikuttavat sekä riittävä uni ja terveelliset elämäntavat. Noh, myönnän. Olen hiukan lipsunut gluteenittomuudesta sekä maidottomuudesta kesän aikana. Mutta ei ne yksistään ole syitä syviin juonteisiin. Melkeinpä syytän hormonaalisia muutoksia sekä taitaa geeneissä olla syytä myös.

Noh. Se on mentävä niillä eväin, mitä on.

Siispä ensimmäiseksi varaan ajan kasvohoitoon. Kiinteyttävä, kosteuttava, kohottava hoito, kiitos.



* Voisin kuvitella, etten ole ainoa, joka tuskailee tämän saman ilmiön kanssa. Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia ja tuntemuksia samasta aiheesta. *



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos !

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...