perjantai 30. lokakuuta 2015

Sainpa ostettua housut


Vihdoin ja viimein sain ostettua uudet housut. Vaikkakaan ne eivät vieläkään ole ihan sitä, mitä olin ajatellut, on nämä paremmat, kuin tavalliset (muka mustat) farkut. Ostin housuni VILAsta, hinta 34,95 €. 

Olen huomannut, että VILAsta olen viime vuosina löytänyt aika paljon vaatteita, jotka sopivat myös näin keski-ikäiselle, tavalliselle tädille. Valikoima siellä ei ole ihan Hennes&Mauritz- tai Seppälä-kamaa. Tarkoitan, että eivät ole ihan niitä halvimpia ja ei-laadukkaampia, vaan kohtuuhintaan suht laadukkaita vaatteita. VILAssa palvelu myös pelaa, asiakaspalvelijoiksi kutsun heitä. VILAn työntekijöillä on varmasti kunnon asiakaspalvelukoulutus, mikä kyllä näkyy. Mielelläni menen aina uudestaan VILAan kaupoille.

No mutta millaiset housut tuli ostettua ?



Erittäin tyköistuvat, läpivärjätyt mustat, paksuhkoa puuvillasekoitetta olevat Pieces-housut, joissa vetoketju nappeineen sijaitsee takana selän puolella. Lisäksi vyötärö on hiukan korkeampi tavallisiin lantiohousuihin verrattuna.

Sovituskopissa tuli suorastaan hiki, kun yritin saada housuja jalkaan. Ensin kokeilin S/M-kokoa, mutta myyjä sanoi, että housut eivät saa tuntua alkuun mukavilta, vaan niiden kuuluu olla hiukan piukat. Housut ovat strechiä, joten parissa päivässä ne venyvät sen verran, että housut saa jalkaan paremmin käytössä. Sittenpä piti kokeilla XS-/S-kokoa, joka sen hien pukkasi pintaan. Nyt olen pari päivää pitänyt uusia housujani ja täytyy myöntää, että alkavat suorastaan sujahtamaan päälleni. Lisäksi tulee suoritettua päivän venytykset, kun yrittää saada etenkin nappia kiinni selkäpuolelta. Kunhan napin saa kiinni, on vetoketjun sulkeminen ihan iisiä puuhaa. 

Lykke-housuja en ole vieläkään löytänyt. Niitä ei todellakaan taideta enää  edes myydä. Housujen metsästys silti jatkuu, sillä todellakin tarvitsen parit housut lisää. Kumma juttu, mielestäni olen koko ikäni ollut vajaahousuinen. Aina tuntunut siltä, että mulla ei ole kunnollisia housuja...


lauantai 24. lokakuuta 2015

Vuosi sitten ensimmäinen postaus, joka johti tajunnanvirtaan


Vuosi sitten julkaisin ensimmäisen postaukseni blogimaailmassa. Tuntuu, kuin se olisi ollut pari kuukautta sitten. Aika kuluu siivillä, kun on kivaa.




Vuoden ajan olen nyt opetellut olemaan bloggaaja. Vaikkakin vain niille kymmenelle, mutta sitäkin arvokkaammalle, lukijalle. Tai enhän minä osaa sanoa, kuinka monta lukijaa mulla on. Olisikin kiva, jos jokainen lukija laittaisi kommentin olemisestaan kommenttiosioon :-) Ei pakko.

Vuosi sitten ajattelin, että onkohan mulla mitään kerrottavaa. Ja jos on, onkohan se liian vakavaa tai tavallista. Vuoden aikana olen kuitenkin pitäytynyt siinä, mitä olen ihan oikeastikin. Mikäli olen tylsä ja vakavamielinen, niin sitähän mä olenkin. Tämähän on tämän tavistädin blogi, tällainen olen.

Sitäkin "pelkäsin", että mahtaako mun intoni postauksien kirjoittamiseen laantua alkuhuuman jälkeen. Sellaistakin kun tuppaa tapahtumaan joidenkin asioiden tiimoilta. Jo ihan senkin takia, kun melko kiireiseksi vetää jo ihan ilman ylimääräisiä harrasteita, kuten bloggaaminen.

Tässä kuitenkin vielä ollaan ja ajattelin jatkaa näillä näkymin. Samaa linjaa toki, joten jos olen tylsä, saa kertoa senkin kommenttiosiossa. 

Postausteni aiheet ovat kaikesta, mitä elämään(i) kuuluu. Aika ajoin pääpaino on liikunnassa, toisinaan ruoassa. Joskus taas tajunnanvirta valtaa mieleni mun. Mikäli on toiveita postausaiheista, saa laittaa ehdotuksia.

Blogin ulkoasua olen hiukan muutellut lähiaikoina, enkä vieläkään ole siihen tyytyväinen, mutta annan sen olla näin nyt vähän aikaa. Mikäli jostakusta tuntuu, että kopioin tyyliä, ole rauhassa. Toki varmasti saan vaikutteita toisten blogeista jo ihan alitajuisestikin, mutta todellakaan ei ole tarkoitus laittaa oman blogini ulkoasua samanlaiseksi jonkun muun tapaan. Päinvastoin, haluan, että blogini on ulkoasultaan minun näköiseni. Jos joskus tulen huomaamaan, että mullahan on samanlainen tai liian samanlainen ulkoasu, kuin jollain muulla, satavarma asia on se, että minähän muutan omani. Muita muutoksia, lähinnä sivulehtien suhteen, tulen myös tekemään.





Mainoslaatikoita sivuillani ei ole ollut. Tähän tullee muutos. Miksi ? No kun. Olen kokeiluluonteinen tyyppi ja haluan kokeilla, mitä se ottaa tai antaa, mikäli laitan tänne mainosbannereita (vai mikskä niitä sanotaan). Saahan ne pois halutessaan. Mutta ei hätiä mitiä - tai sitten voi ei !, ihan oman valinnan mukaan -  tämä tavistäti ei muutu siitä miksikään. 

Tässä on alkanut tosissaan miettiä, miksikä tulisi isona. Tällä hetkellä unelmoin lottovoitosta, että saisi paaaaaljon rahaa, ettei tarvitsisi olla toisella töissä. Huomaatko, en sano, ettei tarvitsisi tehdä töitä. Siinä on vissi ero. Voisin tehdä töitä, mutta sellaisia mukavia töitä. Mukava työ on jokaisella erilainen, omaan luonteeseen ja tarkoitukseen soveltuva työ. Vaikka en voittaisi lottovoittoa, voisin silti tehdä mukavia töitä. Mitä se on, en tiedä. Muutamia ajatuksia on olemassa, jonkin niistä toteutan. Siitä myöhemmin lisää, mahdollisesti.

Toisaalta, voisin lähteä jonnekin (lue: Thaimaan) viidakkoon loppuelämäkseni. No joo, voisihan se olla jokin muukin maa, kuin Thaimaa, mutta se on tällä hetkellä ainoa, josta on omakohtaista kokemusta, ja jonne jäi pala minusta jo lähes seitsemän vuotta sitten. Se, mikä mua hiukan estää lähtemästä viidakkoon on se, miten eläkepäivillä pärjää, jos nyt jättää kaiken, eikä kerrytä eläkerahastoa. Tosin, eihän ole takeita siitäkään, että enää mun eläkepäivilläni mitään eläkesysteemiä edes onkaan. Ja mulla kun on tämä mun tuuri, niin siinä tulee käymään siten, että rollaattorin kanssa käydään töissä vielä 8-kymppisenä, kun ei eläkejärjestelmää ole. No miksi rollaattorilla, tällainen paljon liikuntaa harrastava täti. No ihan siksi, että elämässä kun ei koskaan tiedä, miten käy. Piste.



*Vuosi sitten aloitin blogin.
Eiköhän toinenkin vuosi jatketa, vastahan tässä on alkuun päästy. 
Niin antaa mennä vaan.*

torstai 22. lokakuuta 2015

Kuinka tyhmä tämä tavistäti voi olla


Kyllä pieni  ihminen osaa sitten olla tyhmä ku saapas. Ja vieläpä tässä iässä !

Pari kolme viikkoa sitten kärvistelin flunssaa, ainakin luulin niin. Kävin silloin lääkärissäkin, joka tutki nielun, katsoi korvat, tutki imusolmukkeet, kuunteli keuhkot. Ohhoh, keuhkoissa kuuluikin olevan jotain ja kuivaa yskääkin pukkasi, kun piti hengitellä syvään. Siispä hän passitti mut labrakokeisiinkin. Veri napattiin kyynärtaipeesta ja sitten odottelin vajaan puoli tuntia, jonka se kesti, että saatiin tietää tuloksia.

Siis oikeesti. Kui tyhmä sitä voi olla.

Olinkin muutaman viikon ajan ihmetellyt olotilani vetämättömyyttä, mutta laitoin sen alkavan flunssan piikkin. Ja ajattelin on-off-flunssatilan johtuvan siitä, että keho ei saa tarpeeksi lepoa, kun kuitenkin harkoissa käytiin, vaikkakin treenit otin kevyesti.

Tuloksista kävi ilmi, että hemoglobiiniarvoni oli 116, jo anemian puolella siis oltiin. Naisilla alarajahan on kaiketi 117. Jepjep. Viime vuoden joulukuussa olin saman pulman edessä, hemoglobiini oli tuolloin 119. Silloin käytin luonnonmukaista ainetta, KräuterBlut Saftia ja sainkin hemon nousemaan. Se vain, että verivarastot eivät täyttyneet, vain korvautuivat. Luulenma. Nyt kaikki hengistysoireetkin varmaan johtuivat alhaisesta hemoglobiiniarvosta. Näin sanoi lääkäritäti ja kun myöhemmin otin selvää internetin ihmeellisestä maailmasta, vaikeaan anemiaan liittyy mm. hengenahdistusta.

Kuvailin kaikki mun oireet hengenahdistuksesta ja lääkäritätin kysyessä lisää, hän tuumasi, että "Aivan selvä astma"Lisäksi sain en nyt satikutia, mutta kuivan tiukan ohjeistuksen, että astma pitää hoitaa, sen pitää olla oireeton. Jooh, mutta kun mulla ei ole todettu astmaa, niin en ota sitä vakavasti ajatellen, että mulla ei ole astmaa, vain astmaoireita. Lääkäritäti kertoi lisää, että ne astma-arvot, joita saadaan tutkimuksissa, eivät ole absoluuttisia. Ne ovat lähinnä Kelaa varten, jotta saisi lääkkeistä korvauksia. Koska lääkkeethän maksavat ja niitä joutuu ottamaan, jotta astma olisi oireeton, joten rahaa palaa.

Olen kyllä ollut siinä uskossa, että mikäli mulla se astma on, niin olen sen saanut kuriin ilman astmalääkkeitä ruokavaliolla ja liikunnalla. Ja uskon yhä, että se varmaan pitää paikkaansakin. Ainoa huono puoli on nyt se, että mikäli tässä anemiasta kärsitään, on se kerinnyt menemään sen verran pahaksi, että vaikuttaa hengitykseenkin. Ihan ittekseen, ilman astmaa. Taasko vaan uskottelen omiani ?

Mutta kaiken sen jutustelun jälkeen kai se on sitten uskottava, että mulla on astma. Oikeesti.

Lääkäritäti kirjoitti reseptin, joka sisälsi allergia- ja astmalääkkeitä. Anemian hoitoon hän sanoi, että rautaa kannattaa syödä ja pitkään, 3-4 kuukautta. Ei riitä, että saa hemoglobiinin nousemaan, vaan täytyy antaa varastojen täyttyä ja se vie sen pitkän ajan.

Ylimpänä allergialääke, alhaalla kiekot astman hoitoon.

Ja nyt tullaan siihen, miksi on niin tyhmä olo.

No siksi, että tähän ikään mennessä ja tällä kokemuksella pitäisi jo tietää, että rautaa on saatava, jos on näin väsynyt olotila. Ottaen vieläpä huomioon, että helmikuussa olin operaatiossa, joka varmasti vei verivarastoja (tai jotain).  Ja siitä syystä ruokavalio on ollut hiukan, ei nyt niukka, mutta ollut haastellisempaa saada kaikkia hyviä ravintosisältöjä, kuin on tarvis. Ja muutenkin olen tyyppiä, jolla on huono hemoglobiiniarvo. Ollut aina. Ei ole ensimmäinen kerta, kun hemo on alhaalla. Miksi pitää antaa asioiden mennä niin pitkälle, että siitä on paljon haittaa ! Harkoissakin henki pihissyt ja vinkunut vähän niinku pienemmästäkin liikkeestä, eikä tämä täti vaan tajua, että kaikki ei ole reilassa. Eikä ota edes avaavaa (astma)lääkettä (kuvassa alhaalla vasemmalla), vaikka tietää sen auttavan.

Astman hoito sinänsä on ollut mielestäni "hoidossa". Ruokavalio  sisältää vähän tai ei lainkaan maitotuotteita, viljoja on vähennetty huomattavasti ja liikuntaakin harrastan. Se ei ole tähän saakka ollut ongelma, pahemmin ainakaan.

Noh, sitähän sanotaan, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Niin nytkin.



maanantai 19. lokakuuta 2015

ILM-messupäivä kuvina ja hiukan sanoinakin



Lauantaina todellakin kävimme I love me-messuilla Helsinkissä saakka. Menimme kolmistaan, mieheni ja äitini kanssa. Koko päivä siihen tuhraantui, mutta oli se sen väärttiä. Itse asiassa olisin voinut toisenakin päivänä sinne mennä, jos se olisi ollut lähempänä asuinkuntaani. Mutta eiköhän riitä yhdelle päivälle, kun ajaa 200 kilometriä mennen tullen, käppäilee messuilla ihmismeren joukossa kantaen ostoksiaan ja yrittäen imeä kaiken infon, minkä vain voi saada. Eihän 200 kilsaa ole mikään pitkä aika ja matka, mutta sen verran kuitenkin, ettei ihan huvikseen sitä viitsi tehdä joka päivä. Kotonakin kun pyykkikasa odotti pesua, treenatakin piti, ja niin edelleen.


Lauantaina lähdimme matkaan aamusta jo heti kello 8 jälkeen.
Matkan aikana auringonnousu oli kaunis.




Paikka paikoin oli sumua.

Ja aamuaurinko oli sumupilvien peitossa.






Perille päästiin ja liput kaivettiin laukun uumenista.

Itse asiassa äitini oli saanut liput ilmaiseksi äitini serkun kautta.

Tarkemmin sanottuna liput olivat Face Helsinki ständin sponssaamat.  


Rohkenenko kertoa, että Face Helsinki on pikkuserkkuni (äitini serkun tyttö siis) omistama maahantuontiyritys. Pikkuserkkuni Marika Heinänen omistaa yrityksen osakkaansa Juha Mertasen kanssa. Ja mikäli ymmärsin oikein, heidän yksi suurimmista asiakkaistaan on Sokokset.
Face Helsingillä oli myynnissä ehostuskosmetiikkaa, kynsilakkaa, hiustuotteita, ihonhoitotuotteita, jne.








Olin varautunut ostamaan messuilta tuotteita ja niitä sain.

foodinin ständiltä ostin chia-siemeniä ja kookosöljyä,

Foursigmafoodsilta sienijuomatuotteita sekä
Face Helsingin ständiltä hiustuotteita sekä päivävoide +50-ikäiselle.







Olin enemmän, kuin tyytyväinen omiin messuostoksiini.

Ei pelkästään hyvän hinnan takia, joka tietysti aina lämmittää, kun saa ostettua edukkaasti hyvää, mutta myös sen takia, että asiakaspalvelu oli ihanaa:

rentoa, hyväntuulista, auttavaista.
Vastauksia sai kysymyksiinsä, eikä kenelläkään tuntunut olevan kiire.
Vaikka ihmisiä messuilla olikin paaaaaaljon !


Chia-siemeniä (foodin) ostin tummana ja vaaleana, täydet 1 kilon pussit kumpaakin lajia. Kookosöljyä (foodin), litran purkki, käytän niin ruoanlaitossa kuin kosmeettisena aineena. Instant-sienijuomat (Four Sigma Foods) ovat niin toimivia tuotteita, että kun saa jotain noin ihanaa tuotetta hyvään hintaan, ei riemulla ole rajaa. Kuvan etualalla oleva harja (Face Helsinki) on täysin uusi tuttavuus mulle. Se on tupeerausharja, joka toimii kuitenkin yhtä lailla normaalin harjan tapaan. Sitä en ole vielä kokeillut, kädet syyhyää kylläkin kokeilemaan. Hiustuotefriikkinä ostin sitten shampoon ja hoitoaineen sekä seerumin luonnonkiharaiselle hiukselle. Niihinkin palaan käyttökokemusten myötä, kunhan olen käyttänyt niitä muutaman kerran.

Mikäli nämä messut, I love me-messut, järjestetään ensikin vuonna, olen valmis lähtemään sinne taas. Ja silloin teen kyllä kunnon (paperi)listan, minkä ständeillä haluan käydä ja mitä voisin ostaa, mikäli on hyviä tarjouksia.

Sillä niin innoissani olin foodinin ja Four Sigma Foodsin tuoteostoksistani heti messukäyntini alkuun, että unohdin täysin, että mun piti käydä vielä Arctic Warriorsin, Puhdistamon, Yoogaian ja parin muun ständillä. Mutta kun innostun, unohdan ajatella.


torstai 15. lokakuuta 2015

Blogihaaste: 10 matkakuvaa vol.2




Oikeesti tykkään näistä haasteista ! Tämän blogihaasteen, "10 matkakuvaa", sain Thaimaanrannan maalarilta, Heidiltä. Ja todellakin, vaikka mulla ei olekaan matkablogia, teen enemmän kuin mielelläni näitä haasteita. Mä tykkään katsella valokuvia, oli ne sitten omiani tai muiden, olen aina tykännyt.

Ohessa sitten omat kymmenen kuvaani.

1. Kuva täydellisestä hetkestä



Tammikuu 2009, Thaimaa. Snorklausreissulla löydettiin liaani ja puunrunko. Mitä muuta voi kaivata ollakseen oman elämänsä tarzan tai jane.

2. Perinteinen turistikuva




Vuoden 2004 keväällä lomailimme viikon Espanjan Puerto Ricossa.
Puerto de Mogan, pikku-Venetsia, oli kaunis.


3. Kuva mahdollisimman kaukaa




Thaimaassa, yhä vuonna 2009, oltiin ihan kuutamolla.

4. Suurkaupungin sykettä




Oo Las Palmas, keväällä 2004. Puerto Ricosta tehtiin retki suurkaupunkiin, joka teki vaikutuksen. Tänne voisi mennä uudelleenkin shoppailemaan.

5. ZZZ - matkustaminen väsyttää



Meri-ilma väsyttää, oli se sitten kaukomailla tai kotimaassa.
Kotimaassa veneretkellä on saatu tällainen otos napattua.


6. Auringonlasku



Kerran kesällä (2008) tehtiin veneellä reissu Ruotsiin.
Paluumatkalla kotivesillä oli kaunis ilta.

7. Herkuttelu olennaisena osana reissua




Takuapan markkinoilla 2009, Thaimaa.
Satay-vartaita uskaltaa syödä, namia.

8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys





Naantalin Muumimaailma oli pettymys, älyttömän kallis paikka ja kauheesti ihmisiä, niin ettei meinaa päästä kulkemaan ja näkemään ja kokemaan mitään. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kahden pikkutytön vuoksi. (Kuvassa oleva perhe ei ole meidän poppoota.)

9. "Teen mitä vain hyvän otoksen eteen" - kuva




Enhän mä mitään jellonia pelkää...Thaimaassakaan.

10 . Kuva roadtripiltä



Elefanttiajelulla. Turistien tapaan :-)

*******

Aikamoista sillisalaattia. Nämä kuvat siis niin kotimaasta, kuin kaukomailta.

Kyllähän noita valokuvia olisi vaikka mitä, ehkä ne jäävät seuraavaan kertaan.

Päällimmäiseksi mieleen jäi matkakuume.



perjantai 9. lokakuuta 2015

Mennäkö messuille



-kuva www.messukeskus.com-sivuilta-




Äitini soitti tänään mulle töihin ja sanoi, että hänellä on kolme lippua
I Love Me 2015 - messuille.

Jostain syystä olen hingunnut lähteä näille messuille, mutta en ole onnistunut saamaan/voittamaan/olemaan edes arvonnoissa mukana ja sitä kautta saamaan lippua. Nojoo, tokihan sitä voi lipun ostaakin, mutta kun olen pihi - eiku säästeliäs - niin...

Messut osuisivat juuri sellaiselle viikonlopulle, jolloin olisi aikaakin lähteä stadiin (alkuperäisenä ja entisenä helsinkiläisenä kaiketi on näin sanottava) saakka ja pitää aivan toisenlainen viikonloppu. Saisi vaihtelua tähän arkiseen menoon. Sanoohan messujen sloganikin "Ole tärkeä itsellesi", ja olisin mielelläni tärkeä itselleni.

Äitilläni on siis kolme lippua ja hän kysyi minua ja miestäni matkaan mukaan. Täytynee kysellä mieheltäni, josko häntä kiinnostaa lähteä. Mitähän hän mahtaa tuumata... Tästä saataisiin hieman vaihtelua omaan elämäämme, viitaten postaukseen parisuhteestamme :-)


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Silmänympärykselle kosteutta - tai sitten ei (kö ?)


Jonkinmoisen ikäkriisin kävin läpi juuri ennen syntymäpäivääni. Koskien lähinnä silmäluomieni rupsahtamista. Äitini luki silloisen postauksen, soitti mulle ja nauroi, että mulla on ikäkriisi. Jep, sen tiesin. Noh. Hän sitten kertoi, että ei ole koskaan, ikinä kuuna kullan valkeana, uskonut silmänympärysvoiteisiin ja niiden muka-aikaansaamiin tehoihin. Ja kertoi samaan syssyyn, että laittaa samaa päivä- tai yövoidetta silmäjuonteisiin, mitä käyttää koko kasvoillekin kulloisellakin hetkellä.

Jaahas. Oppia ikä kaikki, sanotaan.

Mutta ajattelin antaa eräälle tuotteelle vielä yhden mahdollisuuden.


maanantai 5. lokakuuta 2015

Tulevista postauksista - niinpä


Heti kun avaa suunsa ja sanoo ääneen ajatuksiaan ja toiveitaan, kohtalo puuttuu peliin ja tyrmää ne. Niin tälläkin kertaa.

Olen jo ainakin pari viikkoa hingunnut tehdä postauksen piukean bebani metsästyksestä, mutta aina se jää. Syy: syysflunssa on kintereillä koko ajan. 

Niin paljon kuin kertoilenkin flunssan estämisestä, sen välttämisestä, niin ei se silti jätä minuakaan rauhaan. Pyh ja pah, sanon minä. Mutta minkäs teet ! Välillä ei ole flunssasta tietoakaan, ja välillä se on tulossa ja olo ei todellakaan ole kehuttuva. Koska tahdon olla kunnossa, en viitsi kauheasti itseäni rääkätä. Etenkin, kun pahin/paras kisakausi on menossa ja on oltava sen verran kunnossa, että voi mennä kisoihin. Mutta se on pois varsinaisista oheistreeneistä, kuten "ylimääräisistä" peppujumpista, sun muista lenkeistä. "Pakollinen" ylläpitotreeni onnistuu juuri ja juuri.




Ja kun en halua rääkätä itseäni ylimääräisesti, joutuu nyt pepputreenit kuvien ottamisineen odottaa. Sillä haluanhan tehdä ne silloin, kun olen terässä ja todellakin pystyn tekemään liikkeet kunnolla ja vähän niinkuin oikeinkin.

Joten, pahoittelen, että piukean pepun metsästys-postaus nyt odotuttaa.

Mutta mikäli jotakuta kiinnostaa tietää, mitä olisi tulossa, esimakua voitte käydä kurkkaamassa täältä. Kyllä keski-ikäinen tavistätikin niihin liikkeisiin pystyy.





*Hyvää kannattaa aina odottaa :-) *

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Käytössä kaksi arkisokeriastiaa


Meillä on kaksi astiaa arkikäyttösokerille. Toinen astia on tavallista sokeria varten, toinen intiaanisokeria varten. 




Mieheni ei näemmä totu intiaanisokeriin. Tai kyllähän hän tottuisi, mutta jostain syystä hän ei nyt vain halua totuttautua. Enkä pakota. Tosin vuosi sitten hän käytti vallan initaanisokeria, mutta menneen kesän aikana hän tuumasi, että nyt riittää, hän haluaa tavallista sokeria. Syy: sitä ei tartte laittaa niin paljon kahviin, kuin mitä hän käyttää. Voitteko kuvitella, hän laittaa ainakin 3 kukkuraista teelusikallista sokeria kahviinsa. En koskaan totu ajatukseen, että joku voi tykätä niin makeasta kahvista. Yäk :-P

Itse käytän vallan intiaanisokeria. Ja nyt olen huomannut, että kun ennen (vielä pari vuotta sitten) laitoin kahviini 2, ehkä hiukan vajaa, teelusikallista valkoista sokeria, nyt laitan 1(-1,5) teelusikallista intiaanisokeria, ja joskus en ollenkaan sokeroita kahviani. Sokeroimaton kahvi on mulle uutta, sillä olen koko kahvi-ikäni juonut kahvini sokerilla ja maidolla, enkä ole voinut kuvitellakaan juovani sitä ilman sokeria. Tästä sen näkee, että ihminen tottuu mihin tahansa, kun vain haluaa.

Intiaanisokeri on mausteisempaa sokeria verrattuna valkoiseen sokeriin, ja se antaa myös tummempaa väriä esim. teehen. Sen antama maku on vähemmän sokerista samassa määrässä valkoista sokeria. Eli se ei ole niin makeaa verrattuna valkoiseen sokeriin. Intiaanisokeria voi silti käyttää samalla tavalla leivontaan ja ruoanlaittoon, kuin valkoista sokeria. Tosin intiaanisokeri paakkuuntuu helposti ollessa ilman kanssa tekemisissä, mutta eipä se mua juurikaan haittaa. Toki se on kalliimpaa, mutta kun ostaa sitä tarjouksista, niin hinta ei tunnu niin pahalta.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Ostohyvitys.fi-ostot


*Yhteistyössä Buzzador ja Ostohyvitys.fi*

Onko kukaan käyttänyt mahdollisuutta saada Ostohyvitys-tililleen 5 euron ostobonusta ? Tämän linkin kautta kun menee Ostohyvitys.fi-sivuille ja rekisteröityy Ostohyvitykseen, saa 5 euron ostobonarin. Eihän se mikään pakko ole, mutta jos muutenkin tekee ostoksia netissä, kannattaa ainakin tsekata, josko tästä olisi hyötyä. Mielestäni tähän rekisteröityminen ei ota, ellei annakaan. No ei ihan, se antaa, kun ostaa, eli ihan samalla tavalla muiden plussa- ja bonuskertymien kautta, erona vain se, että tämä tapahtuu netin kautta tilattaessa tuotteita ja tavaraa. Tästä kampanjastahan kerroin jo aiemmassa postauksessa.

Itse siis tilasin samantien Ostohyvityksen kautta tuotteita, joita  muutenkin olisin tilannut. Ja aiemmassa postauksessa todellakin jo näytin, mitä ostin. Ja nyt lisää ostoksiani. Eli nu3-nettikaupasta tekemäni ostokset tässä, silvuplee.


Vasemmalta oikealle lukien: D-vitamiinia, ubikinonia, skin omegaa ja beauty shotteja. Jep, ostin viimeksi mainittua tuplasatsin, olihan se kaksi yhden hinnalla. Kun kerran niin paljon ruikutan naamani ryppyisyydestä, päätin tehdä asialle kunnolla jotain. Kunnolla jotain ensi hätään ja lisää sitten, kun ehdin (saan aikaiseksi tilata aikaa hoitolasta).

Yhä ne housut ja alusasut on ostamatta, mutta vielä ehtii.  Ensi viikon ajan on tätä kampanjaa aikaa tehdä ostoksia Ostohyvitys.fi-palvelussa saadakseen 5 euron ostobonuksen. Joten kipinkapin ostoksille !


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...