maanantai 28. joulukuuta 2015

PPM eli piukean peban metsästys, osa 1: aloitus varovasti, pikku hiljaa


Tässä iässä ei ole helppoa saavuttaa kiinteää ja pyöreää takamusta. Vielä 3-kymppisenä se onnistui aika vaivattomastikin, mutta nyt saa tehdä kunnolla töitä, jotta sen saa. Voin kyllä kertoa, että ruokavaliolla on suuri vaikutus saadakseen tässä iässää näkyviä tuloksia aikaiseksi, koskee se sitten mitä tahansa kropan osaa, mutta keskityn tässä postauksessa nyt tekemiseen.

Luonnostaan perimältäni omaan pakarat, jotka leviävät sivuille ja roikkuvat alaspäin. Lisäksi satulalaukut, kuten (pt-)siskoni sanoo, on herkät ilmeentymään reisien ulkosivuille. Olen aiemminkin kertonut omaavani päärynävartalomallin (päärynä I, päärynä II): hartialinja kapea, lantion seutu leveä. Joku voi sanoa sitä A-malliksikin. Toisaalta, vyötärö tältä tädiltä löytyy, vaikka muutoin ollaankin sitten epäsuhtaista laatua hartia- ja lantiolinjan osalta.

No se pakaran muoto ei ole pelkästään se, mitä haluaisin. Haluan myös voimaa ja kestävyyttä jalkoihin. Kun tekee yhtä, ei voi unohtaa toista. Tarkoitan, että kun treenaa pakaroita, siinä sivussa tulee tulosta myös reisiin. Pakostakin. Ja sehän ei ole huono asia !

Olen rutiinityyppi. Jämähdän äkkiä omiin rutiineihin, myös treenien osalta, ellei joku muu ole mielikuvituksekkaampi ja esitä toisenlaisia/uusia liikkeitä. Onneksi on sisko, joka pt-taustaisena tietää näistä asioita. Ja häneltähän kysyin neuvoa. Joita sainkin, uusia, ja vanhojakin liikkeitä, joten:


Täältä pesee ja alkaa piukean peban metsästys !

Mun peruskuntoni on aika hyvä ikäisekseni. Ainakin niin luulen. Johtuu lajistani, jota treenailen. Sitä kuntoa on kuitenkin nyt koeteltu flunssan takia aika paljon. Asiaa ei varmasti ole auttanut pari kuukautta sitten todettu anemia sekä astmaoireet, jotka pahentuivat anemian vuoksi ja takia tai jotain. Lisäksi tietynasteinen stressi oman työni vuoksi sekä läheiseni henkilökohtaisen ongelman vuoksi ovat vaikuttaneet unenlaatuuni. En ole saanut nukuttua öitäni hyvin, olen heräillyt parin komen tunnin välein, eikä rikkonainen unirytmi  ole hyväksi. Kunnon lepo hyvinä yöunina vaikuttaa mm. treeneistä palautumiseen ja niin kuin jokainen tietää, jaksamiseen arkena ja sunnuntaina.

Omat lajitreenini voisin jo aloittaa, sillee varovaisesti. Sitä ennen olen kuitenkin silotellut sitä tietä tekemällä kävelylenkkejä. Tahtoo sanoa, että olen aloittanut peruskunnon lisäämisen kävelylenkeillä. Eri pituisia ja tehoisia lenkkejä erilaisissa maastoissa. Välillä kävelen hitaammin, välillä nopeammin. Ei tartte aina olla Ferrari.




Aloitus näinkin rauhallisesti on vain hyväksi. Mikäli aloittaa kunnon ollessa huono, ei äkkiseltään rehkiminen täystehoilla ole hyväksi. Ensinnäkin keho ei pysy vauhdissa mukana, vaan sanoo äkkiä stopin. Stoppi voi ilmeentyä vaikkapa huonovointisuutena tai kävelyn jälkeisenä tärinänä ja heikotuksena. Lisäksi lihakset saattavat kipeytyä seuraaviksi päiviksi niin paljon, että normaalit arkitoimet teettävät tuskaa, eikä pysty kunnolla liikkumaan. Ja mikäli siihen ei ole tottunut, ei se ainakaan motivoi jatkamaan. Mikäli on vaikea liikkua nivelreuman tai muun syyn takia, tee kävelyä oman jaksamisen suhteen. Tarkoitus ei ole saada kroppaa, tai kropan osaa, enemmän rikki.

Kävelylenkit siis kehiin. Vähintään 20 minuuttia, mutta jos menee tunti, sitä parempi. Itse teen 25-50 minuutin kävelylenkkejä. Mun kävelylenkeilläni on vaihtelevuutta, on mäkiä ylös- ja alaspäin, on metsäpolkua ja metsässä ylämäkiä, joissa voi tehdä intervallitreenejä.

Flunssan jälkeen todellakin olin aika heikossa hapessa, niin sanoakseni. Otin rauhallisesti, lähdin 20 minuutin lenkeistä, en yrittänytkään intervalleja ja ylämäetkin kävelin rauhallisesti. Se riittää alkuun.

Jos jotakuta kiinnostaa tietää mun joulukuun lenkit, jotka olen kirjannut oikein ylöskin (kaikkia en ole kirjannut), ohessa osviittaa:



Ei homma tämän kummempi tarvitse olla aloittaakseen tekemään jotain hyvää itselleen.

Lisäksi itse ainakin hyödynnän niin sanotun hyötyliikunnan kannalta tehtävät seikat.  Kävelen portaat ylös, en mene hissillä. Jos käytän tasarullaportaita, kävelen niitä pitkin menosuuntaan, vaikka rulla veisikin eteenpäin (ylös tai alas).  Tavallisia rullaportaita käyttäessäni pyrin nekin kävelemään, vaikka rullat pyörisivätkin. Ja niin edelleen.

Voin myös kertoa, että mua ei aina todellakaan kiinnosta lähteä millekään kävelylenkille saatika millekään lenkille. Todellakin haluan joskus vain lösähtää sohvaperunaksi, etenkin työpäivien jälkeen.

Mutta. Kun vain lähtee, iloksi se muuttuu. Varsinkin siinä kohtaa, kun tulee takaisin kotiin lenkin jälkeen. Se fiilis siitä, että lenkin teki, on aivan mahtava. Sitä mahtavuutta lisää tehty ulkoilu, koska ulkoilma raikastaa kaiken, niin ajatukset, kuin kehon. Ulkoilu on parasta lääkettä lähes kaikkeen !


tiistai 22. joulukuuta 2015

Kaksi yötä jouluun - ja kuulumisia


Enpä ole ehtinyt pariin viikkoon edes miettiä tätä blogiraasuani mun. Muutenkin marraskuun ja joulukuun ajan olen ollut todella vähäisissä tekemisissä blogini suhteen. Enkä aio tässä puolustella sen enempiä saamattomuuttani blogin suhteen. Yksinkertaisesti mielestäni jokaiselle tulee silloin tällöin aikoja, kun yksinkertaisesti rahkeet - oli ne sitten ajanpuutteesta tai muusta seikoista johtuvia - eivät riitä blogin päivittämiseen. Tätä mieltä siis olen minä, mutta voi ja saa olla muutakin mieltä.

Omassa elämässäni tapahtui marraskuun lopulla aika iso muutos työelämän suhteen. Jotta se muutos meni eteenpäin, oli tehtävä ylimääräisiä tunteja normaalin työajan lisäksi. Laitetaan siihen syssyyn harkat, niin hyvä kun kerkesin kotona nukkumaan. Viikonloput meni siskon ollessa meillä tyttöjensä kera, siskon muuton auttamisessa sekä mieheni kummitädin hautajaisissa. Ja taisi olla pari muutakin juttua siinä jossain välissä. 

Sitten mieheni sairastui flunssaan, joka olikin aika raju flunssa. Mieheni sairastamat flunssat on yleensä tyyliä kaksi päivää aivastamista ja niistämistä ja se siitä. Nyt hänen flunssansa otti viikon plus toipumisaika. Ja kun hän siitä selvisi, minä sairastuin siihen flunssaan itsenäisyyspäivänä. Ja todellakin oli raju flunssa. Vieläkin hiukan siitä toivun, mitä nyt astma sitä pidentää, mutta nyt on jo ihmismäinen olo. Meidän sairastamat flunssat sotkivat kahden joulukuun viikonlopun suunnitelmamme aivan täysin. Harmittaa, mutta ei voi mitään.

Omat lajitreenimmekin saatika muut harkat/kuntoilut on ollut tauolla kaiken tämän aikana. Niihinkin pitäisi alkaa orietoitumaan. Ja sitä myöten myös PPM alkaa. Ai mikä PPM ? No tietysti piukean pepun metsästys. Se on kangastellut koko ajan mielen taustalla, mutta kun ei ole kyennyt, niin ei ole kyennyt. Viimeistään heti joulun jälkeen aloitetaan kuntoilu/treenit, mikäli ei ole lisää flunssia puhjennut.

Tykkään antaa lahjoja, on ne sitten syntymäpäivälahjoja, joululahjoja tai tuliaislahjoja.

Tuliaislahja tuttavaperheelle.

Joululahjat odottavat saajiansa.

Mutta on sanottava, että kun mieheni saa etenkin alaisiltaan jouluna jouluisen korin, lämmittää se mieltä aivan erityisesti. Ei pelkästään saajan ominaisuudessa, vaan varsinkin siksi, kun tietää, mitä sen ajatuksen takana on. Ja voin aivan täydestä sydämestäni siihen ajatukseen yhtyä. 




Joka tapauksessa, nyt on enää kaksi yötä jouluun. Joulupaketit odottavat saajaansa. Myös jouluruoat on tehty ja odottavat syöjäänsä. Minä odotan rauhoittumista.

*****

maanantai 14. joulukuuta 2015

Sainpa ostettua toisetkin housut !


Haa ! Sainpas ostettua toisetkin housut itselleni. Vieläpä tämän vuoden puolella. Olenhan voivotellut housujen puutetta. Nykyään Object-nimellä, ennen Selected, olevasta kaupasta olemme saaneet miehelleni ostettua viimoiset pari vuotta vaatteita, jotka istuvat hyvin hänelle ja ovat mieluisia ja ovat trendin mukaisiakin olematta silti liian nuorekkaita. Samaisessa kaupassa myydään myös naisten vetimiä. Tällä kertaa olimme ostamassa miehelleni mustaa pukua. Sellaista hänen sovittaessa, itse löysin aletangosta itselleni housut.

Housut olivat aletangossa -20 %-lappusen kera. Kappas, housumerkkinä oli jo tutuksi tullut Pieces. Samanmerkkiset ostin jo reilu kuukausi sitten VILAsta. Nämä housut olivat ruskeasävyiset ja aletangossa oli kokoja kaksi kappaletta, xs/s sekä s/m. Nappasin molemmat koot ja menin sovituskoppiin. Ai että kun s/m-koko oli mukava. Mutta päässäni pyöri edelliskertainen kokemus, että ei saa tuntua liian mukavilta. Niinpä sitten pienempi koko päälle. Ihan niin kuuma ei tullut, kuin VILAn kopissa aiemmin, tosin eipä vetoketjukaan ollut takana vaan vetoketju ja nappi oli normaalisti edessä näissä housuissa. Täytyy sanoa, että nämä housut suorastaan sujahtivat päälle verrattuna mustiin VILAsta ostamiini housuihin. Toki nämäkin housut ovat erittäin kapeaa mallia, mutta silti.




Nyt kun olen käyttänyt näitä Objectista ostamiani Pieces-housuja, on sanottava näiden eduksi, että venyvät paremmin käytössä verrattuna aiemmin ostamiini mustiin Pieces-housuihini.

Hinta ei näille housille ollut paha. Alkuperäinen hinta oli 34,95 €, josta sai 20 % alen. Eli hinnaksi jäi vain 27,96 €.

Muuten, pesin mustat Pieces-housut ja pesin ne 60-asteisessa muiden mustien vaatekappaleiden kanssa. Otin tietoisen riskin, että housut saattaisivat kutistua niin paljon, etteivät enää mene millään jalkaani. Yllätys oli suuri ja positiviinen, kun ne sujahtivatkin todella hyvin jalkaani. Eivät siis olleet kutistuneet, vaan joustivat huomattavasti paremmin, kuin aivan juuri ostettuina.


tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuukausi alkoi nyt





Kaipa se on myönnettävä, että jonkin asteinen jouluihminen olen.

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä ja enää 24 päivää jouluaattoon. 

Nykyään sitä ei enää niinkään odota joululahjoja, kuinka monta pakettia sai, mitä paket(e)ista kuoriutui, vaan ennemminkin odotan rauhoittumista, levollisuutta ja joulupöytään asettumista ajan kanssa.

Rauhoittumista koen jo jouluruokien valmistelujen yhteydessä. Riittävän ajoissa kun alkaa, jouluruokien valmistaminen tuo oman rauhan ja levollisuuden. Joululaulut raikaa taustalla ja vastapaistettujen piparien tuoksu valtaa koko kodin.

Keli ulkona voi olla pimeä ja synkännäköinen sateineen ja tuulineen, mutta joulun odotus tuo iloa ja mieltä kihelmöi odotuksesta, että kohta, kohta saa rauhoittua. 

Joululaulut ja kyntteliköt kuuluvat niin itse jouluun, kuin joulunalusaikaankin. Päivien pimeyttä valaisee kyntteliköt, vaikka joka ikkunalla. 





*****

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...