PPM eli piukean peban metsästys, osa 1: aloitus varovasti, pikku hiljaa


Tässä iässä ei ole helppoa saavuttaa kiinteää ja pyöreää takamusta. Vielä 3-kymppisenä se onnistui aika vaivattomastikin, mutta nyt saa tehdä kunnolla töitä, jotta sen saa. Voin kyllä kertoa, että ruokavaliolla on suuri vaikutus saadakseen tässä iässää näkyviä tuloksia aikaiseksi, koskee se sitten mitä tahansa kropan osaa, mutta keskityn tässä postauksessa nyt tekemiseen.

Luonnostaan perimältäni omaan pakarat, jotka leviävät sivuille ja roikkuvat alaspäin. Lisäksi satulalaukut, kuten (pt-)siskoni sanoo, on herkät ilmeentymään reisien ulkosivuille. Olen aiemminkin kertonut omaavani päärynävartalomallin (päärynä I, päärynä II): hartialinja kapea, lantion seutu leveä. Joku voi sanoa sitä A-malliksikin. Toisaalta, vyötärö tältä tädiltä löytyy, vaikka muutoin ollaankin sitten epäsuhtaista laatua hartia- ja lantiolinjan osalta.

No se pakaran muoto ei ole pelkästään se, mitä haluaisin. Haluan myös voimaa ja kestävyyttä jalkoihin. Kun tekee yhtä, ei voi unohtaa toista. Tarkoitan, että kun treenaa pakaroita, siinä sivussa tulee tulosta myös reisiin. Pakostakin. Ja sehän ei ole huono asia !

Olen rutiinityyppi. Jämähdän äkkiä omiin rutiineihin, myös treenien osalta, ellei joku muu ole mielikuvituksekkaampi ja esitä toisenlaisia/uusia liikkeitä. Onneksi on sisko, joka pt-taustaisena tietää näistä asioita. Ja häneltähän kysyin neuvoa. Joita sainkin, uusia, ja vanhojakin liikkeitä, joten:


Täältä pesee ja alkaa piukean peban metsästys !

Mun peruskuntoni on aika hyvä ikäisekseni. Ainakin niin luulen. Johtuu lajistani, jota treenailen. Sitä kuntoa on kuitenkin nyt koeteltu flunssan takia aika paljon. Asiaa ei varmasti ole auttanut pari kuukautta sitten todettu anemia sekä astmaoireet, jotka pahentuivat anemian vuoksi ja takia tai jotain. Lisäksi tietynasteinen stressi oman työni vuoksi sekä läheiseni henkilökohtaisen ongelman vuoksi ovat vaikuttaneet unenlaatuuni. En ole saanut nukuttua öitäni hyvin, olen heräillyt parin komen tunnin välein, eikä rikkonainen unirytmi  ole hyväksi. Kunnon lepo hyvinä yöunina vaikuttaa mm. treeneistä palautumiseen ja niin kuin jokainen tietää, jaksamiseen arkena ja sunnuntaina.

Omat lajitreenini voisin jo aloittaa, sillee varovaisesti. Sitä ennen olen kuitenkin silotellut sitä tietä tekemällä kävelylenkkejä. Tahtoo sanoa, että olen aloittanut peruskunnon lisäämisen kävelylenkeillä. Eri pituisia ja tehoisia lenkkejä erilaisissa maastoissa. Välillä kävelen hitaammin, välillä nopeammin. Ei tartte aina olla Ferrari.




Aloitus näinkin rauhallisesti on vain hyväksi. Mikäli aloittaa kunnon ollessa huono, ei äkkiseltään rehkiminen täystehoilla ole hyväksi. Ensinnäkin keho ei pysy vauhdissa mukana, vaan sanoo äkkiä stopin. Stoppi voi ilmeentyä vaikkapa huonovointisuutena tai kävelyn jälkeisenä tärinänä ja heikotuksena. Lisäksi lihakset saattavat kipeytyä seuraaviksi päiviksi niin paljon, että normaalit arkitoimet teettävät tuskaa, eikä pysty kunnolla liikkumaan. Ja mikäli siihen ei ole tottunut, ei se ainakaan motivoi jatkamaan. Mikäli on vaikea liikkua nivelreuman tai muun syyn takia, tee kävelyä oman jaksamisen suhteen. Tarkoitus ei ole saada kroppaa, tai kropan osaa, enemmän rikki.

Kävelylenkit siis kehiin. Vähintään 20 minuuttia, mutta jos menee tunti, sitä parempi. Itse teen 25-50 minuutin kävelylenkkejä. Mun kävelylenkeilläni on vaihtelevuutta, on mäkiä ylös- ja alaspäin, on metsäpolkua ja metsässä ylämäkiä, joissa voi tehdä intervallitreenejä.

Flunssan jälkeen todellakin olin aika heikossa hapessa, niin sanoakseni. Otin rauhallisesti, lähdin 20 minuutin lenkeistä, en yrittänytkään intervalleja ja ylämäetkin kävelin rauhallisesti. Se riittää alkuun.

Jos jotakuta kiinnostaa tietää mun joulukuun lenkit, jotka olen kirjannut oikein ylöskin (kaikkia en ole kirjannut), ohessa osviittaa:



Ei homma tämän kummempi tarvitse olla aloittaakseen tekemään jotain hyvää itselleen.

Lisäksi itse ainakin hyödynnän niin sanotun hyötyliikunnan kannalta tehtävät seikat.  Kävelen portaat ylös, en mene hissillä. Jos käytän tasarullaportaita, kävelen niitä pitkin menosuuntaan, vaikka rulla veisikin eteenpäin (ylös tai alas).  Tavallisia rullaportaita käyttäessäni pyrin nekin kävelemään, vaikka rullat pyörisivätkin. Ja niin edelleen.

Voin myös kertoa, että mua ei aina todellakaan kiinnosta lähteä millekään kävelylenkille saatika millekään lenkille. Todellakin haluan joskus vain lösähtää sohvaperunaksi, etenkin työpäivien jälkeen.

Mutta. Kun vain lähtee, iloksi se muuttuu. Varsinkin siinä kohtaa, kun tulee takaisin kotiin lenkin jälkeen. Se fiilis siitä, että lenkin teki, on aivan mahtava. Sitä mahtavuutta lisää tehty ulkoilu, koska ulkoilma raikastaa kaiken, niin ajatukset, kuin kehon. Ulkoilu on parasta lääkettä lähes kaikkeen !


Kommentit

  1. Hyvä postaus! Tykkäsin, ettet heti lähtenyt esittelemään niitä tiukkoja bebaliikkeitä vaan kerroit, miten hissukseen liikkeelle. Ja korostan nimenomaan tota arkiliikuntaa! Paras tapa edetä :D …ja helpoin. Odotan seuraavaa postausta :). -T <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, arvostan suuresti palautettasi ! Näin taviksena kuitenkin hiukan jänskättää, että mitä prolaiset (=ammattilaiset) sanovat sanoistani. Jotain olen siis oppinut vuosien varrella :-) Lisäänpä vielä, että kaiken tämän olen myös kokenut ihan itse aiemminkin, joten teen ja kerron vain sitä, mikä on hyväksi havaittu ja koettu. Mikäli tulee sammakoita kirjoitettua, niistäkin saa - ja pitää - huomauttaa.

      Ne tiukat liikkeet tulevat ei vielä seuraavassa osiossa, mutta ehkäpä jo sen jälkeen. Itsellänikin kun on hieman puserrettavaa niiden liikkeiden kanssa tauon jäljiltä. Mutta kyllä ne sieltä tulevat, hyvää kannattaa aina odottaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos !







Follow

Yhteistyössä Mass.fi

Yhteistyössä Bonusway


Hanki lisää myyntiä tulospohjaisesti TradeTrackerin avulla !