lauantai 13. helmikuuta 2016

Keski-ikäinen alanvaihtaja


Olen aina ajatellut, että kun menen töihin, olen siellä saman työnantajan palveluksessa hamaan loppuun saakka. Työntekijä, joka tekee työelämänsä saman työnantajan palveluksessa on hieno ihminen. Tällä ajatuksella olen aikoinani aloittanut työelämäni ja tähän ajatukseen olen tuudittautunut aina viimeisimpiin vuosiin saakka. Nyt silmäni ovat auenneet sille tosiasialle, että tänä päivänä ei tehdäkään työtä saman työnantajan palveluksessa kovinkaan pitkään. Jopa viisi vuotta voi olla liian pitkä aika saman työnajantajan ja saman työtehtävän ääressä. Outoa, mutta näin kai se kehitys kulkee.

Parin viime vuoden ajan olen melko aktiivisesti lähettänyt itselleni sopiviin työpaikkoihin työhakemuksia pääsemättä edes haastatteluun. Ensimmäinen ajatus tietysti on, että olen jo liian vanha, mua ei noteerata. Toinen ajatus on sitten se, että työhakemukseni on aivan liian tylsä niin ulkonäöllisesti, kuin sisällöllisestikin. Kolmas ajatus on se, että hakijoita vain on niin paljon, että mikäli ei todellakaan ole tietyn alan koulutusta, ihmistä ei vain noteerata.




Mulla on jo koulutusta kahteen ammattiin, joten olen ajatellut, että se saa riittää. Itseäni on kuitenkin kiinnostanut taloushallinnon puoli, mutta niitä hakijoita sitten riittää aina timbuktuun saakka, joten pelkkä työkokemus ei auta pääsemään niille sijoille. Hallitus on kuitenkin suuressa viisaudessaan tehnyt päätöksen, että eläkeikää nostetaan. En ymmärrä miksi, kun nuoriakin on työttömänä ja maahanmuuttajiakin otetaan vastaan ja töihin. Miksi eläkeikää nostetaan, eikä anneta töitä niille tarvitsiville. Noh, siihen en sen enempää ota kantaa, mutta tosiasia on, että työelämässä olen vielä ainakin 20 vuotta. Kysymys kuuluukin, mitä haluan sen ajan tehdä työkseni. Etenkin, kun nykyinen työntajani ei arvosta työpanostani pätkääkään, teen työni hyvin tai huonosti sekä henkilöstöpolitiikka kun on sitä, mitä se nyt on.

Joten, pari viime vuotta olen tiiviisti pähkäillyt, mitä voisin tehdä. Kunnes olen sen keksinyt ja siihen opintokoulutukseen päätynyt. Koulutuksen hakuprosessi tulikin nopeasti vastaan ja kun tulin valituksi opiskelijaksi, toki sen otin vastaan. Nyt olen siis opintovapaalla ja opiskelija joulukuun alusta alkaen. Koulutus kestää ensi helmikuuhun saakka. Onneksi koulutus ei ole pitkä ajallisesti. Tämä koulutus on aikuiskoulutusta ja siten näyttötutkintopohjainen.

Muutama koe on jo ollut sekä pari koulutehtävää on tullut tehtyä. Nautin tästä koulutuksesta, vaikkakin olen sitä mieltä, että voisin jo jäädä eläkkeelle tai ainakin tehdä oikeesti vain sitä, mitä haluan toimien vapaarouvan roolissa. Mutta se kun ei ole nyt vielä mahdollista, niin tämä kelpaa vallan mainiosti. Aika vain tahtoo olla kortilla. Onhan tämä erilaista työntekoon verrattuna, sillä koulupäivän päätteeksi on joko kokeisiin lukemista tai tehtävien tekemistä sen sijaan, että saisi vain olla, kuten työpäivän päättyttyä. Lisäksi kun on tämä harrastuksemme, niin aika on entistä enemmän kortilla. Mutta silti, on tää vaan jotenkin niin mahtavaa !

Sitä vain ajattelen, että kuinka moni keski-ikäinen tänä päivänä todellakin vaihtaa alaa ja jos vaihtaa, niin kuinka paljon se poikkeaa entisestä alasta. Omalta kohdaltani voin kertoa, että tämä ala, johon nyt kouluttaudun, on terveys- ja hyvinvointiala, johon olen siirtynyt rakennus-/suunnittelualalta.




*******

torstai 11. helmikuuta 2016

Kuumien aaltojen ratsastaja


Kuumat aallot saa hermot kireiksi ja pinnan palamaan.

  1. Se kuumuus ja hikoilu, joka pukkaa yhtäkkiä kesken kaiken päiväsaikaan kehoon, josta seurauksena vähintään ihoa lähinnä oleva paita kostuu hiestä.
  2. Kuumuuden jälkeinen palelu. Kuin horkkatautisena hytisee ja  hampaat kalisee.
  3. Tai naamaa alkaa aivan yhtäkkiä kuumottamaan ja tietää sen myös olevan yhtä punainen, kuin parhaankin treenin jäljiltä.
  4. Tai se, kun herää öisin parin tunnin välein ja huomaa, että keho on aivan hikinen ja kroppaa kuumottaa kauttaaltaan, seurauksena yöpaita on aivan lätimärkä, aluslakana ja päällipeitto märät ja iho vieläkin kuin suihkun jäljiltä ennen sen kuivaamista. Kuumuuden jälkeen jälleen paleleminen ja hytiseminen kosteiden vuodevaatteiden seassa.
Joka ikinen päivä kotiutuessa töistä saa laittaa sen päivän kaikki vaatteet pyykkikoriin, kun ne on päivän mittaan kostuneet hiestä ja kuivuneet, kostuneet ja kuivuneet, kostuneet ja kuivuneet.

Öisin ei riitä, että herää hikeen ja kuumuuteen parin tunnin välein, vaan on jopa noustava vaihtamaan yöpaitaa kuivaan ja juotava vettä litrakaupalla janoon, joka on suoraa seurausta hikoilemisesta.

Jonkin aikaa tämän kaiken kestää ja sen kärsii, mutta siinä vaiheessa, kun huomaa, että ei saa öisin kunnolla nukuttua, jota myöten nukkumattomuus alkaa vaikuttaa joka päiväiseen jaksamiseen ja mielialaan, on aika tehdä jotain.

Ensimmäisen kerran kuumista aalloista sain tuta kevät-kesäaikaan 2013. Silloin sitä kesti puolisen vuotta. Seuraavan kerran kärsin aalloista vuodenvaihteen 2013-2014 tienoilla. Muistan sen siitä, kun silloin olimme lomalla Thaimaassa ja sielläkin öisin peitto lensi päältä, kun oli niin kuuma, vaikka huone oli ilmastoitu.

Kesällä 2014 aallot ilmestyivät uudelleen. Aallot kestivät sen verran kauan ja tulivat sen verran voimakkaiksi, että päätin etsiä netistä tietoa, josko tähän vaivaan olisi helpotusta luontaistuote-puolelta. Hormonaaliset tuotteet kun eivät kiinnosta. Netistä löysinkin apua ja ostin Cello Fortetta. Kesti kuitenkin kuukauden verran, ennenkuin tuote alkoi vaikuttamaan. Pikku hiljaa huomasin aaltojen laimentuvan ja lopulta sain nukuttuakin koko yön ilman hikoiluun heräämisiä ja ilman hikoilujakin. Sitten loppui tuote ja jännäsin, alkaako kuumia aaltoja tulemaan.

Tuli siis hetki, ajanjakso, jolloin kuumat aallot olivat poissa.

Kunnes ne tulivat takaisin. Viime vuonna, 2015 alkukeväästä. Kesään mennessä olin päättänyt hankkia jälleen Cello Fortetta, sillä eihän tätä kestä erkkikään ! Ei muuta kuin keskustaan luontaistuotekaupoille. Vaan enpä löytänyt koko puljua meidän kyliltä ! Tarkistin netistäkin, ja eihän koko putiikkia ole olemassakaan. Meidän kylillä. 

Noh. Ajattelin, että eipä hätiä mitiä, enköhän kestä siihen saakka, kun päästään isolle kylälle, jossa taatusti on luontaistuotekauppoja. Koskaan en kuitenkaan mennyt/päässyt kaupoille. Oli olevinaan kiirettä sun muuta menoa. Ja näemmä kestin aaltoilut ajatellen, että eiköhän ne kohta mene ohitse.

Joulukuun 2015 flunssan yhteydessä kuumat aallot mahdollisen kuumeen kanssa teki sen, että sain aalloista viimeinkin tarpeekseni. Ostin Cello Forteen ja aloitin heti tabujen nappaamisen. Merkitsin päivämääränkin ylös eli 15.12.2015 aloitin 2 tabun per vuorokaisu annostuksella. Tähän päivään mennessä voin kertoa, että nyt, kun viimeinen paketin kiekosta on menossa, alkaa helpottamaan. Toki aallot on laimentuneet kuukauden aloittamisen jälkeen, mutta se on tapahtunut hyvin, hyvin hitaasti.

Tänään on siis 11.2.2016. Tahtoo sanoa, että kuurin aloittamisesta on lähes kaksi kuukautta. Hervoton aika odottaa jotain tapahtuvaksi. Noh, sanotaanhan, että odottavan aika on pitkä. Viime yön nukuin melkoisen hyvin. Toki heräsin kerran, eikä kovin paljoa hikoiluttanut. Kovin montaa kertaa näitä kunnolla nukkumisia ei ole ollut. Tämä kerta taisi olla tällä kuurilla ehkä kolmas kerta. Vasta.

Tajusin tammikuussa, että koska hikoilen aivan mielettömästi öisin, ja kun harkoissakin tulee hikoiltua, saattaa olla joitain hivenaineita, kun on hikoilun myötä poistunut kerhosta. Sitähän sanotaan, että kesähelteillä pitää muistaa riittävä magnesiumin saanti. Koska magnesium oli päässyt loppumaan, enkä ollut sitä "kerinnyt" ostamaan lisää, oli sekin hankittava. Kun aloitin magnesiumin syönnin, sain sentään hiukan paremmin nukuttua, vaikkakin heräilenkin vielä hikoilemiseen. Eikä tämä tietenkään koske pelkästään magnesiumia, vaan muitakin hiven- ja kivennäisaineita, kuten sinkki, kromi. Ja hei, vettä on juotava !



Olen hankkinut seuraaviksi tuotteeksi kuumien aaltojen estämiseksi ProBalance Soyaforten sekä Solgarin Botanical Female Complexin. ProBalance on soija-pellava-villijamssi-vitamiinivalmiste ja Solgarin BFC on yrttivalmiste naisille. Lisäksi jostain netin syövereistä luin, että rasvahappojen nauttiminen helpottaa oireita myös. Joten hankin helokkiöljyäkin, sen tavallisen omegan tilalle, kun se loppuu, kohta.



Tiivistettynä helpottavia aineita ilman Cello Fortetta tai ProBalance Soyafortetta tmv., ovat:

  • välttämättömät rasvahapot
  • GLA
  • soijan isoflavonoidit
  • vihreä tee.

Lisäksi oireita helpottaa:
  • säännöllinen liikunta (jo pelkkä kävely)
  • jooga
  • kuulemma punaviini.

Lisää aiheesta lötyy mm. linkistä ja toisestakin linkistä.


Jos jotain positiivista pitäisi kuumista aalloista sanoa, voisin sanoa, että kerrankin elämässäni olen ollut hottis