Vierivä kivikin hyytyy välillä - ainakin melkein


Kuperkeikkaa vai mitä ihmettä ?

Toukokuun viimeistä täyttä viikkoa viedään. Aina pitäisi elää tässä hetkessä ja nyt, mutta kyllä sitä huomaa välillä toivovansa, että jokin päivä tai jopa viikko olisi jo ohi.

Noh, ihan siihen saakka en silti vielä edennyt, että olisin ihan tosissaan odottanut jonkin viikon tai päivän olevan ohi, mutta kaukana se ei ole ollut. Ennemminkin on tuntunut pientä hyytymistä, kuin vierivä kivi hidastuisi.

Nimittäin, toukokuu on ollut entistä vilkkaampaa johtuen varmasti tiedossa olleesta isosta koepäivästä koulussa sekä kauden viimeisestä ja tärkeimmästä kisasta harrastuksemme puitteissa. Ja kyllähän nuo molemmat tapahtumat kestän hyvin fyysisesti ja henkisesti normaalisti, mutta kun ne sattuivat samalle viikolle, jolloin myös valmistautuminen molempiin oli yhtä aikaista parin kolmen viikon ajan, niin voi vain kuvitella, että välillä tuntui, että nyt ei täti jaksa. Tai ei ainakaan pää kestä. Nyt kuitenkin tapahtumat on ohi suht kunniallisestikin ja voinen todeta olevani hengissä. *huh huh*

Osasyynä turnauskestävyyteen - tai sen vähenemiseen - on varmasti vaikuttanut koko kevään kestänyt opiskelu, joka on todellakin ollut kivaa ja mielenkiintoista ja antoisaa, mutta luokkakaverinikin ovat olleet samoissa fiiliksissä toukokuun ajan. Eli että nyt alkaa väsymystä olemaan. On tämä opiskelu kuitenkin ollut aika tiivistä pitkine päivineen, etäpäivineen, tehtävineen, tutustumiskäynteineen, joista on pitänyt laatia raportti kotitehtävänä, kokeisiin valmistaumisineen, ja niin edelleen.

Koulun käytävällä odottamassa koevuoroa.

Mikä sitten auttoi jaksamaan ?

Jaa-a. Kai se syy sitten oli se, että otti päivän kerrallaaan. Ja suunnitelmallisuus. Eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Luin kokeisiin ja harjoittelin käytännössä kotona annetuilla materiaaleilla ja siinä lukemisen ja harjoittelun lomassa taukojumppasin mm. puolikäsiseisontaa ja tein intervallilenkkejä metsässä. Pientä taukoa sain henkisellä tasolla myös kesän purjehduspaikkojen haaveilulla/suunnittelulla sekä tietysti hyvällä, itsetehdyllä ruoalla ja smootheilla.


Nautic-lehti 2/2016

Hyvä aamupala - parempi mieli.

Suunnitelmallisuus sikäli, että juuri ollut kokonainen viikonloppu, lauantai ja sunnuntai, meni kisatunnelmissa aamusta iltaan. Ilman aikataulun suunnittelua syömisineen, lämmittelyineen ja itse suoritukseen keskittymiseen ei olisi onnistunut. Nyt oli vaivatonta vain toimia tehdyn suunnitelman avulla.

Ilman lepoa hommasta ei myöskään olisi tullut mitään. Tosin eräs kaunis aamu viime viikolla oli sellainen, että en millään olisi jaksanut herätä, saatika nousta, uuteen päivään. Silloin tuntui kirjaimellisesti, että vierivä kivi sammaloitui. 

Arvaa, mitä tein siinä kohtaa ? Annoin itelleni luvan pitää kunnon vapaapäivän kaikesta: opiskelusta, treeneistä, kisaan valmistautumisesta. Luin viihdekirjallisuutta, otin päivätirsoja, olla möllötin kotona, kävin ulkona vain haistelemassa ilmaa (joka oli täynnä siitepölyä, joten jäin suosiolla sisälle taloon), katsoin telkkaria, kuuntelin radiota. Toisin sanoen, palauduin yhden kokonaisen päivän. Seuraavana päivänä täti jaksoi taas vieriä.

  
Vähä viä nukuttais...zzz...

*******



Kommentit







Follow

Yhteistyössä Mass.fi

Yhteistyössä Bonusway


Hanki lisää myyntiä tulospohjaisesti TradeTrackerin avulla !