tiistai 9. elokuuta 2016

Taas on aika punkkien


Kuka on tänä kesänä tullut tutuksi punkkien kanssa ?  Mun viime kesän postaus Punkkia pukkaa on ollut mielenkiinnon kohteena etenkin näin loppukesää kohti mennessä, mutta on sitä pitkin kesääkin lueskeltu tasaiseen tahtiin.

Siispä ajattelin hiukan valottaa punkkiasiaa. Emme saaneet enempiä oireita viime kesän mustikkametsästä saatujen punkkien jäljiltä, onneksi. Normaalia hulluutta tai tyhmyyttä ei lasketa punkkien piikkiin.

Tämän kesän ensimmäinen punkkihavaintoni oli heinäkuun alussa vielä enemmän saaristossa, mitä me itse asutaan. Veneillessämme luonnonsatamissa käytämme puskavessoja. Erään puskavessakäynnin jälkeen palattuani veneelle tunsin jonkin kutittelevan iholla eli jokin ötökkä mennä viipotti käsivarttani pitkin. Vilkaisin käsivarttani ja meinasin hutaista ötökän ihan saman tien pois, kun tajusin, että perskutarallaa, sehän on punkki. Sitten vasta hutaisin, ja vauhdilla, olion pois iholtani. Kauas en sitä saanut heivattua, mutta pois omalta iholtani kuitenkin. Hutaisin punkin kapokkityynylle, josta sitten yritin ottaa kuvaa, huonolla menestyksellä. Juuri ja juuri voi kuvasta nähdä punkin.


Punkki kapokkityynyllä. Oikealla punaisella ympäröity punkki.

Tunnistin tämän kesän punkin iholtani ihan selvästi. Eli kun tekee punkkitarkastuksia omalla tai toisen iholla, niin kyllä punkin näkee ja tunnistaa. Tosin viime kesän punkki oli kerinnyt jo tunkeutumaan ihoon puoliksi, joten en osaa sanoa, olisinko tunnistanut sen, jos se olisi liikkunut ihollani siten, että olisin sen tuntenut liikkuvan. Tällä kertaa kuitenkin tunsin jonkin kulkevan ihoani pitkin ja pystyin reagoimaan siihen. Ja oli yllätys, että tunnistin ja näin sen niinkin hyvin.

Se, minkä kokoinen punkki molemmissa tapauksissa oli, en osaa kunnolla sanoa. Tiedän vain, että punkki käy kolme eri vaihetta elinkaaressaan: toukka (eli larvas), nymfi, aikuinen koiras/naaras. Jokaisessa vaiheessa se tarvitsee ravintoa, eli verta, kehittyäkseen. Lisää tietoa punkeista täältä ja täältä.


kuva: www.punkkiklinikka.fi


Punkkipihdit on oiva väline punkin poistoon. Tavalliset pinsetit saattavat olla turhan kömpelöt. Punkkipihdit pitää saada ihon ja punkin väliin mahdollisimman hyvin ja sitten ei muuta kuin kierretään pihtejä, kunnes punkki irtoaa. 




Punkinpoimija, punkkipihdit, pinkkipuhdit.

Kun vain ajatteleekin, mitä punkki voi saada aikaiseksi ihmisessä, ei tee mieli pitää moista oliota veneessä saatika kotona. Tämän kuvaussession jälkeen punkki lähti uimaan mereen.


Punkki sinisellä kapokkityynyllä.

*******

torstai 4. elokuuta 2016

aaeeiioouuyyääöö





Nyt kun kahden kuukauden kesälomani loppui ja opinnot alkoivat, alkoi myös aaeeiioouuyyääöö-jumppa.

Huomasin tänäkin aamuna, kuten niiiiin monena aamuna tätä aamua aiemmin ja useamman vuoden ajalta, tekeväni naamajumppaa vokaaleilla. Tai ainakin se käy puolnaamajumpasta.

Ai täh ?!






Kun nyt aamuisin ajan lähes 70 kilsaa työssäoppimispaikkaani, tapahtuu päivän ensimmäiset jumpat naamalle. Mitä muuta sitä tekisi autoa ajaessa, kuin venyttäisi suutaan mahdollisimman suureksi artikuloiden todella huolella vokaalit läpi (aeiouyäö) ja melko suureen ääneenkin. Yhdellä tai kahdella pitkällä hengenvedolla.

Tätä jumppaa olen todellakin tehnyt lyhyemmilläkin matkoilla ja jotenkin varsinkin aamuisin se toimii. Toimii siis siten, että olen huomannut tekeväni jumppaa nimenomaan aamuisin, ei iltapäivisin. Syytä en tiedä, mutta väliäkös sillä.

Kannattaa kokeilla. Ainakin jos ajaa autoa yksin aamulla. Muista tienkäyttäjistä viis.





Kasvoissakin on lihaksia, joita voi jumppauttaa samalla tavalla, kuin muitakin kehon lihaksia. Jostain olen jopa kuullut, että säännöllinen naamajumppa auttaa kasvojen kiinteytymiseen. Alkuun aaeeiioouuyyääöö-litania voi alkaa kihelmöimään todella napakasti kasvoissa ja tottumattoman leuatkin voivat hiukan väsähtää. Mutta kyllä se kuulkaa jotain tekee, sen litanian läpikäyminen, sillä jotenkin naama tuntuu sen jälkeen aukinaisemmalta, kevyemmältä ja jotenkin skarpimmalta.

Olen jostain kuullut, että moni paljon luentoja pitävä tekee erilaisia naamajumppia äänen avauksen lisäksi ennen luentoaan. Naamajumppa auttaa saamaan sanoja ulos hyvin artikuloiden ja jaksaa puhua pitkään (= päivän luentosarja). Jumppa auttaa äänihuulia, kurkkua ja muita lihaksia rentoutumaan ja siten äänikin tulee helpommin ulos. 

Ja varmasti moni on kuullut, että hymyillessä kasvojen lihaksia on käytössä paljon vähemmän verrattuna siihen, että naama on mytryssä. Kun naama on mytryssä/mutrussa/kurtussa, tulee ryppyjäkin enemmän ja helpommin.

Naamajumpan vastapainoksi iltaisin nukkumaan mennessä valojen jo sammuttua rentoutan naamani suorastaan veltoksi. Kun ajattelen, että naama saa suoraan sanottuna roikkua niin paljon, kuin lystää, toisin sanoen annan naamalleni luvan roikkua, lähes kuulen, kuinka mun rypyt siliävät.

Jostain syystä aloitan rentoutumisen silmistä. Mä olen huomannut siristäväni silmiäni aivan turhaan, joten ehkä siksi aloitan silmistä. Sen päälle heti huomaan yläposkieni rentoutuvan. Sitten jatkan otsaan ja etenkin silmien välissä olevan rytyn yritän saada suoraksi. Sitten loppunaama. Leuan annan valua niskaan tyynyyn saakka. Sitten vain skannaan muutaman kerran naaman läpi, että se olisi kauttaaltaan täysin rento. Yleensä jossain kohtaa mä nukahdan...

 
*******

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...