lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 päättyessä




Kohta vaihtuu uusi vuosi. Taas on yksi vuosi mennyt, nopeasti. Ihme ja kumma, kun mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu, vuosikin.

Ennen uuteen vuoteen 2017 siirtymistä taidan katsastaa, mitä vuosi 2016 piti sisällään.


Vuosi 2016

Tammikuu

Vuosi alkoi opiskelujen ja paukkupakkasten myötä. Kuka vielä muistaa jopa -30 asteen pakkaset tammikuussa ? Jopa täällä saaristossa, yleensä meren lämmittävän vaikutuksen alaisena, pakkaset paukkuivat. Muistan hyvin, kuinka juuri aloittamaani kouluun menin aamuisin karvalakki päässä.



Helmikuu - huhtikuu

Alkuvuoteen mahtui treenejä ja kisoja, ja siten myös hotellielämä tuli tutuksi.




Lenkkeilyt sumppuisessakin säässä tuli tehtyä. Hyvät ruoat siihen perään ja vähän luksusta tuoksujen myötä - mitä muuta voi nainen toivoa.





Toukokuu


Keväällä opintotahti kiihtyi, väsymyskin meinasi vallata mieltä. Luonnon kaunis olomuodon muutos auttoi jaksamaan, mm. omenapuut kukkivat valtoimenaan. Taisin itsekin herätä, kun ostin kosmetiikkaa ostoähkyyn ja morkkikseen saakka.





Kesäkuu


Kesäkuussa tämän koululaisen, eli minun, kesäloma alkoi. Sen sain viettää täysillään kahden kuukauden (kesä-heinä) ajan.

Kesäkuussa olin kauhuissani hiuspulmineni, jotka eivät ole vieläkään ratkenneet, vaan ehkä oli hetki, että se laantui. Tällä hetkellä odotan, että mitä loppuvuoden stressi tekee hiuksilleni... (Hiuspulmia kerrakseen, Törmäsin pommiin, Hiuskosmetiikan sulfaatit ja silikonit). 

Kesäkuun alussa olimme vuoden ensimmäisellä purjehduksella. Sunnuntaina 5.6.2016 aamupäivällä aamiaisen aikaan satoi rakeita. Yhtäkkiä ykskaks. Silti juhannus vietettiin normaalisti saaristossa purjeveneellämme hyvässä säässä.





Heinäkuu

Mieheni kesäloma alkoi heinäkuun alussa. Silloin alkoi myös kova piharemonttimme, jota tuntui jatkuvan ikuisesti, vaikka se rupeama kestikin vain viikon. Koko sen viikon ajan paiskimme jopa 14 tuntisia päiviä. Minä olin muonamestarina ja kun päästiin pihakivetyksen tekoon, olin siinä apuna. Muutama kymmenen neliötä kiveystä tuli tehtyä.







Lopussa kiitos seisoi, ja päästiin kuin päästiinkin purjehdusreissullemme, joka tehdään joka kesä.

Jotenkin kesä 2016 jäi myös mieleen eläinkesänä, sillä milloin olin lenkillä peuran kanssa, milloin jänisten. Kerran meinasin uida jopa käärmeen kanssa. Punkin kanssakin otin yhteen.





Elokuu - Syyskuu

Kun lomat oli lusittu, alkoi paluu arkeen. Minulla opinnot jatkuivat, samoin treenit alkoivat toden teolla. Myös naamajumppa. Syksy toi mukanaan hyvän kelin ja kauniin ruskan. Päästiin jopa kerran sienimetsäänkin. 






Lokakuu

Lokakuussa käväisimme I Love Me 2016 - messuilla, joihin olin hingunnut koko vuoden. Lähtö sinne ei onnistunut ihan heti suunnitellusti, sillä olin flunssassa ja oli pelko, etten pääsisikään messuille lainkaan. Lähtöä piti siirtää yhdellä päivällä, mutta onneksi se siirto riitti.





Blogini syntymäpäivä osui lokakuulle. Meinasin vallan unohtaakin koko jutun...






Marraskuu

Synkistä synkin ajanjaksoni osui marraskuulle, kun muutenkin on pimeää ja synkkää. Yleensä en välitä marraskuun pimeydestä tai synkkyydestä, se ei mua haittaa. Eikä itse marraskuun pimeys ja synkkyys haitannut nytkään, vain tapahtumat marraskuun aikana olivat ikäviä. Näyttötutkinto ei sujunutkaan suunnitellulla tavalla, ja stressi kerkesi uppoamaan kroppaan saakka. Stressireaktiosta pois pääseminen vie aikaa. Luonnossa kävely ja vaeltaminen auttaa aina ja kaikessa, kuten olen niiiiin monta kertaa jo sanonutkin.




Joulukuu

Itsenäisyyspäivään mennessä aloin pääsemään normaaliin olotilaan stressireaktioista. Itsenäisyyspäivänä mieli oli silti vielä herkässä, mutta Tuntematonta Sotilasta katsoessa kieltämättä ajattelin, että on niitä suurempiakin murheita, kuin yhden (tai kahden) tutkinnon epäonnistunut suoritus.


Ampumahiihto alkoi myös. Me tykätään seurata sitä ihan hullun lailla. Mikäli meillä on harkat juuri ampumahiihdon tullessa tv:stä, me tallennetaan se ja katsotaan myöhemmin, heti harkkojen päätyttyä. Myös Saara Aallon hieno ja mahtava menestys XFactorUK:ssa oli meillä tapetilla ja kovasti kannustettiin Saaraa taipaleellaan.


Tämän kaiken jälkeen toivon, että uusi vuosi 2017 olisi tasaisempi, silti täynnä ihania tapahtumia, joita voi muistella hyvillä mielin. Tai jollain mielin, kunhan voi ja on jotain, mitä muistella.



******

perjantai 23. joulukuuta 2016

Toivotan kaikille Oikein Ihanaa Joulunaikaa !






Ei huolta,
murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on !

-Alpo Noponen-






Onnellinen, onnellinen joulu,
joka voi viedä meidät takaisin
lapsuudenpäiviemme kuvitelmiin,
palauttaa vanhukselle hänen nuoruutensa ilot,
siirtää merenkulkijan ja matkamiehen
tuhansien peninkulmien päähän,
takaisin oman lietensä ääreen,
rauhalliseen kotiinsa !

-Charles Dickens-



*******

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Tämän vuoden viimeinen hotelliarvostelu



Sarjassamme hotellielämää, vuoden viimeinen hotelliarvostelu tässä. Harrastuksemme vuoksi yövymme toisinaan hotelleissa. Jos kisojen eka kierros osuu aamupäivälle, ollaan katsottu järkevämmäksi lähteä kisapaikkakunnalle jo edellisenä päivänä. Tahtoo sanoa, että mahdollisesti työpäivän ja muutaman tunnin ajomatkan jälkeen ollaan hotellissa klo 18-20 kieppeillä. Ja kun aamulla on yleensä aikainen herätys, kun täytyy ehtiä valmistautua, niin ei montaa tuntia keritä viihtymään hotelleissa. Tämän takia emme myöskään ole valmiita ihan mitä tahansa maksamaan yhdestä pikaisesta yöstä. 

Tällä kertaa meillä oli suuntana Tampere. Tampereen keskustan hotelliyöpymisen hintoja katsottiin olevan jopa 149 euroa, joka on aivan liian kallista. Aiemminkin olemme törmänneet netissä Mango Hotelliin, ja tällä kertaa tarkastelimme sitä vieläkin tarkemmin, sillä yöpyminen mainostettiin olevan 69 euroa. 



Tutkailimme myös arvosteluja, mitä muut yöpyjät olivat kertoilleet tästä hotellista. Ainahan muiden kokemukset kiinnostavat. Kyllä niistä ainakin suuntaa-antavasti saa tietoa, että kannattaako itse kokeilla. No me päätettiin kokeilla, vaikkakin oli lukenut, että:

  • hotelli sijaitsee keskellä kolkkoa tehdasaluetta
  • lähin paikka, josta sai edes jotain ruokaa, oli kävelymatkan päässä, vaikka ei ihan vieressä ollutkaan
  • aamiainen hiukan suppea ja oli vain pussikaurapuuroa sekä kahviautomaattikahvia.


Joku kyllä kehui hotellihuoneen siisteyttä, ja toinen sanoi aamiaisen olevan ihan riittävä.

No ei siinä mitään, me tarvittiin yöpymispaikka, joten varattiin huone ajatuksella, että kokeillaan nyt tämäkin. Sen verran varattu hotelli oli, että saatiin ns. sviitti, jossa oma parveke ja joka oli hiukan kalliimpi, 79 euron hintainen. Mutta onhan se nyt huomattavasti halvempi, kuin 149 euroa. Lisäksi nykyään hotellit veloittavat pysäköinnistäkin minimissään 20 euroa, mikä on kyllä jo kohtuutonta ! Luulisi pysäköinnin sisältyvän huonehintaan. Mango Hotellilla ylipäätänsä oli pysäköinti ja sekin ilmainen, kun vain tulosti pysäköintiluvan, joka lähetettiin varauksen ja maksun yhteydessä.

Eli, tämän vuoden viimeinen hotelliyöpyminen tapahtui viime viikonloppuna. Olimme Tampereella Mango Hotellissa. Hotelli on ns. itsepalveluperiaattella toimiva hotelli. Mango Hotelli (www.mangohotel.fi) itse kertoo toiminnastaan omilla nettisivuillaan seuraavasti:

Mango Hotelli tarjoaa mieluisan yösijan itämaisella kosketuksella sekä alhaisimmilla hinnoilla Tampereella. Kaikki huoneemme ovat sisustettu klassisilla antiikki-tyylisillä huonekaluilla. Hotellimme innovatiivinen itsepalvelukonsepti mahdollistaa sen, että voit varata huoneesi helposti internetistä vuorokauden ympäri. Saat henkilökohtaisen koodin oviin, joten voit saapua hotelliin ilman erillistä sisäänkirjautumista vastaanotossa. Vastaanotto sijaitsee alakerrassa, ja on avoinna 07.00-23.00 joka päivä. Varaukset on mahdollista tehdä myös vastaanotossa.

Kun pääsimme hotellin pihaan, olin yllättynyt, sillä ei se ainakaan kovin kolkolla alueella tuntunut olevan. Vieressä oli asuinkerrostaloja, uusiakin tulossa, okei, olihan siinä automyymälöitä, mutta ei haitannut. Ehkä johtui siitä, että oli varautunut todella kolkkoon ympäristöön. Ruokapaikka oli lähellä, nimittäin Hesen Drive-in, josta haettiin iltapalaksi salaatit. Kieltämättä, onhan se helpompaa, kun on auto, jolla pörrätä ympäriinsä, kuin lähteä muutaman sadan metrin päähän kävellen. Hotellin vieressä oli kyllä jokin ruokapaikka, mutta se ei tainnut olla auki, kuin vain päiväsaikaan.

Kun menimme itse hotelliin sisään, käytimme ovikoodia, jonka saimme nettivarauksen yhteydessä, sillä eihän siellä ollut respaa (tai siis oli, mutta sitä kautta ei ollut pakko mennä), oltiinhan itsepalveluhotellissa. Ensivaikutelma rappukäytävän perusteella oli, että onpas siistiä. Hissiä ei ollut ja huoneemme oli 2. kerroksessa. Huoneeseen pääsy vaati myös koodin. Hotellihuonekin oli yllättävän siisti. Eli positiivinen yleisvaikutelma kesti. Huoneessa oli tv, oma wc, kunnon jääkaappi. 





Se, mitä itse jännitin, oli se, että kummoisia remuajia siellä saattaisi yöpyä. No niitähän siellä ei ollut, eli saimme nukuttua sen puolesta rauhassa. Mieheni nukkui kuulema todella hyvin sen yön, itse nukuin huonommin, kuten yleensäkin vieraassa paikassa ja ylipäätänsäkään en viime aikoina ole saanut aivan kunnolla nukuttua. Mutta kaikki edellytykset hyvään yöuneen olivat olemassa.

Aamiainen oli klo 8.00 alkaen. Me olimme kuin kärppänä heti tasan kahdeksalta aamiaishuoneessa, jonne myös mentiin ovikoodilla. Joo, oli siellä Elovena-kaurapuuropussit ja automaattikahvia, mutta muuten olimme positiivisesti yllättyneitä aamiaisesta. Meille kelpasi oikein hyvin. Aamiasiastiat pystyi jättämään pöytään, ne korjattiin puolesta.

Itsepalveluhotelli oli positiivinen kokemus. Vetää vertoja hotelliketjuille, jotka veloittavat pysäköinnistäkin. Oli edullinen, ihan siisti, aaminen riittävä.


******

perjantai 16. joulukuuta 2016

Hiusten kananmunapesu eli nopoo-hiustenpesu


Jo muutamakin vuosi sitten on eri medioissa kirjoitettu nopoosta ja mä herään siihen vasta nyt. Noh, olenhan myöhäissyntyinen (osa 1, osa 2). Nopoo tulee sanoista no shampoo tarkoittaen ei shampoota eli shampooton hiustenpesu. Menetelmä ei ilmeisesti ole vain pelkällä vedellä pesemistä, vaan shampoon sijaan voi käyttää ruokasoodaa, etikkaa, olutta, kananmunaa. Itse päädyin kananmunaan. Ruokasooda ja etikka kuulostaa turhan rajulta. Olutta voisin kokeilla...




Itseasiassa ajatus, että käyttäisin ylipäätänsä ruoka-ainetta, elintarviketta, hiusten pesuun, oli kimmoke äidiltäni. Tosin tämä tapahtui jo kesällä, jolloin hän soitti eräänä iltana ja meidän keskustelu meni jotenkin näin:

- "Kuinka sä voit ?" kysyy äiti, varovaisella äänensävyllä.

- "Hyvin. Kuinka niin ?" 
Minä, ihmettelevällä äänensävyllä.

- "No kun mä luin sun blogia... Kauheeta...!" Se oli äiti se.

- "Jaa, niin..." Minä vastasin hiukan hakotiellä olevana.


Ja sitten kerroin tietynlaisen referaatin postauksistani Hiuspulmia kerrakseen sekä Törmäsin pommiin. Kuten sanottu, tämä tapahtui jo kesällä, kun tuskailin hiusteni kanssa tai oikeastaan niiden lähdön takia.

Keskustelumme jatkui.

Äiti, heurekaintonaatiolla:


- "Mutta sähän voisit pestä oluella tai kananmunalla, kuten ennenkin on tehty !"

Johon suuresti ihmettelin:

- "Kananmunalla ?"

- "Niin !"

- "Siis se kananmuna on ihan raaka, ei mitenkään paistettu tai keitetty ?"

Äiti alkaa nauramaan oikein hersyvästi:

"Heh heh heh heh hee...Niin tietysti - ei keitetyllä voi oikein pestä hiuksia !"


No hiukan olin närkästyvinäni, kun moisen vastauksen/naurunpurskahduksen sain kysymykseeni, mutta pakkohan se oli varmistaa ! Että kananmuna olisi raaka.

Heti puhelun jälkeen menin nettiin ja löysin uskomattoman paljon asiaa nopoosta. Ja hiusten pesemisestä ruokasoodalla, kananmunalla, jne. Ruokasoodalla pesua ei sittenkään suositeltu, ja kyllähän se sen verran omituiselta kuulostaa, että todellakin päädyin kananmunapesuun. Ja kuulostaahan sekin vähintään eksoottiselta...

Kananmunapesuakin oli montaa eri tapaa. Toiset teki sen pelkällä keltuaisella, toiset pesi koko kananmunalla valkuaisineen ja keltuaisineen. Toiset käyttivät yhden kananmunan, toiset peräti kaksi kananmunaa hiustensa pesuun. Kananmunan määrään kaiketi vaikutti hiusten pituus.

Päädyin siis pesemään hiukseni kananmunalla. Hiusteni pituus on puolipitkä, ei olkapäille, mutta ainakin kaulan puoleen väliin ulottuva.



Koko kananmuna valkuaisineen ja keltuaisineen.

Kananmunaa vatkattuna.



Ensimmäinen kananmunapesu oli jännittävä. Kahden kananmunan taktiikalla aloitin. Erottelin valkuaiset keltuaisista, jotka rikoin rikki vispilällä. Tämähän alkoi tuntui leipomiselta. Suihkussa kastelin hiuskuontaloni, jonka jälkeen pyrin levittämään kananmunan tasaisesti pikku hiljaa joka paikkaan päätäni. Hieroin kananmunan kaikkialle hiuksiini ja huuhtelin sen pois. Pyyhekuivina hiukset tuntuivat lievästi narskuuntuvilta, mutta ei pahasti. Oli tainnut jäädä hiukan valkuaista keltuaisen joukkoon, sillä pari valkoista nöyhtämäistä ainetta oli hiuksissa pesun jäliltä. Nöyhtät sain helposti nypittyä pois. Jokainenhan tietää, että valkuainen sisältää proteiineja, joka lämmön vaikutuksesta kovettuu eli kypsyy, joten estääkseni valkoista nöyhtää ilmaantumasta, ajattelin huuhdella vaahdon pois haalealla vedellä. Hiusten muotoilu pesun jäljiltä oli jännää. Hiukset olivat jotenkin ryhdikkäämmät, eikä päänahkaa kutissut saatika kihelmöinyt. Hieno juttu siis !


Toinen kananmunapesu tapahtui siten, että ennen pesua tein kookosöljystä ja sokerista kuorintavoiteen, jonka levitin kuivaan päänahkaani kauttaaltaan. Sen jälkeen käärin pääni tuorekelmulla ja annoin seoksen vaikuttaa puoli tuntia. Kuorinnan pitäisi poistaa kököt päänahasta ja silti olla kosteuttava hoito kookosöljyn vuoksi. Otin kaksi kananmunaa ja jotenkin olin muka jo niin rutinoitunut kananmunapesijä, että unohdin erotella valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Mutta toisaalta, olin kunnolla rikkonut kananmunat, joten se oli hiukan vaahtoavassa olotilassa. Vasta suihkussa alkaessani laittaa kananmunavaahtoa päähäni pestäkseni kuorintaseoksen pois, muistin, että valkuaiset olisi ollut hyvä erotella keltuaisista. Noh, ajattelin sitten tehdä pesun kokeellisesti koko kananmunalla valkuaisineen. Mietin vain, että kuinkahan paljon sitä valkoista nöftää mahtaa olla tämän pesukerran jäljiltä...


No ei sitä nöftää ollut paljoakaan, kiitos ehkä haalealla vedellä huuhtelulle. Mutta johtuiko kookosöljyn paljoudesta vai huonosta pesusta, päälakeni ja hisuten juuriosa oli rasvainen ja raskas kuin mikä. Mielestäni siihen oli jäänyt turhan paljon öljyä. Ajattelin ensin, että eipä tuo haittaa, mutta koska se haittasikin hiusten muotoilemista siinä määrin, etten saanut hiuksiani mihinkään kunnolliseen malliin, päätin pestä hiukseni vielä kerran kananmunalla. Tuumasin, että onpahan kananmunapesua tullut tehtyä kokeellisesti kerrakseen.

Siispä tuumasta toimeen. Otin jälleen yhden kananmunan, erotin keltuaisen valkuaisesta ja vispilöin niin perusteellisesti. Pää lavuaariin (en enää jaksanut kokonaan mennä suihkuun), hiusten kastelu, kananmunan keltuaisvaahdon levitys kauttaaltaan päänahkaan ja etenkin päälaelle, hieronta, huuhtelu haalealla vedellä. Hiusten pyyhekuivaus ja niiden ilmapörröttely. Koska alkoi olemaan kiire harkkoihin, kuivasin föönillä kutrini, suoristimella etuhiusten käsittelyä, hiukan myös tupeerausta, muutama suihkaus hiuslakkaa, joka ei sisällä metyyli- tai metyylikloori-isotiatsolinonia tai sulfaatteja, sekä itsetehtyä suolasuihketta. A vot, sano. Hiukset olivat yllättävän yhteistyöhaluiset ja nyt luonnonkiharani tulivat paremmin esille. Hiukset olivat ilmavat, paksut, terveen näköiset.

Se vain, että kun suljin ulko-oven ja oli lämpimän kosteassa ulkoilmassa, ihmettelin hajua, mikä oli ulkona. Sama haju seurasi mennessäni autolle, jonka sisällä mieheni jo odotti. Haju oli kuin märän koiran karvoitus. Sama haju oli nenässäni istuutuessani autoon. Ehdin kysäistä mieheltänikin, että mikä täällä haisee. Johon hän ei tietenkään pahemmin reagoinut, kun ei haistanut muka mitään. Kunnes tajusin, että haju tulee mun hiuksista. Jotka olin juuri pessyt kananmunan keltuaisella. Kahdesti saman päivän aikana. Haju oli kananmunalla pestyt hiukseni.



Kananmunashampoota.

Kolmas kananmunapesukerta sujui sitten mallikkaasti, rutiinilla, varman naisen tehokkuudella. Mielestäni. Eikä hajuakaan tuntunut olevan.

Tämä tapa on tullut jäädäkseen, vaikka välillä pesenkin ihan oikeallakin shampoolla hiukseni. Onpahan vaihtoehtoja ! Kesällä oli helppo olla ilman hiustenmuotoilutuotteita ja siten myös ilman shampoita ja hoitoaineita. Monen monta kertaa suihkussa käydessäni kastelin hiukseni kunnolla ja suihkusta tullessani annoin hiusten olla ja kuivua omaan tahtiinsa. Välittämättä siitä, että ne eivät olleet "puhtaat". Jos tuntui, että olisi tarpeen pestä shampoolla, käytin kananmunaa. Mielestäni päänahkani ja hiukseni myös tykkäsivät tästä nopoo-käsittelystä.

Yhä vieläkin esimerkiksi viikonloppuisin, jos tiedän, etten ole menossa minnekään, vaan lusmuilen vain kotosalla, en pese hiuksiani shampoilla, vaan jos ne niin sanotusti ovat puhtaat muotoilutuotteista, riittää pelkkä kunnon kastelu hiuksilleni. Toki se vaatii totuttelua alkuun, sillä ovathan ne eri tuntuiset verrattuna shampookäsittelyn jäljiltä, mutta hiukset ja päänahka tottuvat nopeasti tähänkin rutiiniin.

Näin joulun kynnyksellä sopii kokeilla nopoota tai pesua kananmunalla.


*******

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Toupinkia, toupinkia


Tilasin Mass Nutritionilta tuotteita maanantaina ja jo keskiviikkona hain ne postista käyttöön. Tosin tästä on jo muutama viikko aikaa, mutta eihän viikonpäivät miksikään mene.




Osa tilaamistani tuotteista olikin jo meiltä tyystin loppunut. Sopivasti mitoitettu kuitenkin, seuraava treenikerta olisikin jo ollut ilman treenilaturia, Maltohan olikin jo loppunut aiemmin, joten treenilaturilla mentiin viimeisimmät treenit. Jotkut kevyemmät treenit vedetään ihan veden voimallakin, mutta pidemmät ja tiedossa olevat raskaat treenivedet kannattaa treenin laadun ja keston takia maustaa urheilujuomalla, kuten Maltolla. Tai tämä on ainakin meidän kokemus ja meidän tarpeeseen tosiasia.

Niin, siis, tilasin tuotteita. Tällä kertaa olin laittanut tilauslistalle:

Hyväksihavaittua Pump-treenilaturia, sitruunanmakuisena, viimeksi ostin Tutti Frutti-makuisena (kuvassa takana oikealla).
Mitä voin siitä sanoa ? Ainakin sen, että tämä sitruunanmakuinen on paaaaaljon paremman makuista verrattuna Tutti Fruttiin. Tutti Frutti oli jotenkin ällöttävän kirpeän tai pisteliään makuista, että mulla teki aina tiukkaa juoda sitä. Miehelleni se maistui, se oli kuulema "ihan ok". Mutta kyllä hänkin tuumasi sitruunanmakuisesta, että se on parempaa.
 Perusmaltoa, joka onkin Leaderin mallistosta (kuvassa takana keskellä). 
Mitä voin siitä sanoa ? Sen, että Massin oma on parempaa ja saatavilla isossa pussissa (5 kg). Luulisi, että kun maun sanotaan olevan maustamaton, se ei maistu miltään. Väärin ! Kyllä se maistuu joltain, mutta ei voi sanoa, miltä se maistuu, kun siinä ei ole mitään lisättyä makua. Mutta kun maustamattomienkin tuotteiden kohdalla on makueroja, niin miltä se sitten maistuu ? En osaa kuvailla, mutta selkeä ero on Leaderin ja Massin oman Malton välillä. Massin Malto on jotenkin vielä maustamattomampaa, neutraalimpaa, siten parempaa. Jopa mieheni huomasi tämän ja laittaa nyt Leaderin Malton joukkoon iBCAA-jauhetta peittääkseen maustamattoman Leaderin Malton maun. Ja yleensä mieheni ei välitä laittaa iBCAA:ta lainkaan...
 My Protein-proteiinipatukoita, juuri näitä emme ole aiemmin kokeilleet.
Mitä voin sanoa patukoista ? Ihan ok-makuisia. Omena-kaneli-maku tuli valittua, mutta ainahan nämä maut ei oikein kohtaa todellisuutta. Silti ihan ok. Tosin musta tuntuu, että näistä patukoista mun maha alkaa turpoamaan... Hyvin silti vie nälän.
 Vähän vitskumateriaaleja, kuten omegaa ja D-vitamiinia.
Mitä voin sanoa ? Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että en ole vielä aloittanut kumpaakaan. Ensin kulutan aiemmin I Love Me-messuilta ostamani loppuun.
iBCAA:ta limenmakuisena, viimeksi ostin vesimeloninmakuista (kuvassa takana vasemmalla).
Mitä voin siitä kertoa ? Alkuun oli tyrmistynyt vesimelonin mausta, mutta kummasti siihen totuin. Se alkoikin olemaan maultaan tietyllä tavalla neutraali, silti antoi ihan kivaa makua. Nyt tilaamani sitruunanmaku voi olla ehkä liikaa sikäli, että kun ensin ottaa sitruuna-Pumpia ja sen päälle sitruuna-iBCAA:ta, voi tuntua, että tulee sitruunamakuyliannostus. Mutta katsotaan, kuinka käy.

Itse tykkään lisätä Malton joukkoon iBCAA:ta. Ohessa netistä imuroitua tietoa BCAA:sta:
BCAA on yhteisnimike välttämättömiin aminohappoihin kuuluville kolmelle haaraketjuiselle aminohapolle L-LeusiiniL-Valiini ja L-IsoleusiiniYhteensä 20 aminohaposta edellä mainituilla kolmella on suurin vaikutus lihasproteiinisynteesin stimuloimiseen. BCAA-lisää nautittuasi aminohapot imeytyvät lihaksistoon välittömästi, ilman, että niiden tarvitsisi ensin kulkea maksan kautta. BCAA tehostaa lihasmassan lisäämistä ja ehkäisee kropan joutumista lihasproteiinia hajottavaan, kataboliseen tilaan. -Koko juttu täällä-
AMINOHAPPOJEN KÄYTTÖ:

Riittävä proteiinin saanti on edellytyksenä lihasmass
an ylläpidolle ja lisäämiselle. Samoin on riittävä aminohappojen saanti, sillä ne ovat hyvin tärkeä osa proteiinisynteesiä. Aminohappoja tarvitaan näin ollen myös sekä lihassolukon uusimiseen, rakentamiseen että korjaamiseen. Aminohappoja on sekä välttämättömiä, että ei-välttämättömiä. Osan aminohapoista saamme ravinnosta, osaa emme saa riittävästi etenkään kovassa kulutuksessa. Tällöin lisäravinteet tulevatkin erityisen tarpeellisiksi ja hyödyllisiksi.

Parhaan hyödyn saavuttamiseksi voit nauttia aminohappoja 1-2 kertaa päivän aikana (tai ohjeistuksen mukaisesti) välittömästi treenin 
jälkeen, treeniä ennen, aamiaisella tai ennen nukkumaan menoa. -Mass Nutrition-sivut-

Mustatuntuu-logiikalla, ihan kuin BCAA auttaisi jaksamaan urheilujuoman lailla. Antaa lisäpotkua tai jotenkin virkistää. Meidän treeneissä lihakset joutuvat kovalle koetukselle, puhumattakaan aerobisesta osuudesta, ja nämä kaksi kun yhdistetään samanaikaiseen liikkeeseen, uskon, että BCAA:sta on meille hyötyä.

Ennen lähtöä treeneihin jo kotona tai 15-30 minuuttia ennen treenejä salilla otamme Pump-treenilaturia. Treenin aikana käytämme Maltoa, minä siis lisään siihen vielä iBCAA:ta. Proteiinipatukat hyvinä välipaloina ja treenin lomassakin tai jälkeen. Vitskut muuten vain normaalissa käytössä päivittäin turvaamassa hyvien rasvojen saantia.

Nämä ovat viimeksi tilatut tuotteet Massilta. Kannattaa tutustua myös blogitekstisuositukseeni.

Treenien jälkeen otamme palautusjuomaa, Recoverya. Sitä  oli vielä meillä jäljellä sen verran paljon, että tällä kertaa ei ollut tarvetta ostaa sitä. Mutta kyllä senkin aika pian koittaa.

Jos olet kiinnostunut tietämään lisää harkkarutiineistamme, kantsii valita blogini tunnisteistani (oikeasta sivupalkista) ravintolisät. Sitä kautta pääsee nopsasti lukemaan aiempia postauksia meidän harkkarutiineista ja käyttämistämme aineista treenien ja harjoitusten saralla.



*******

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kuka on jännittäjätyyppiä pahimmasta päästä


Mietin muutamaan kertaan, kirjoittaako tästä aiheesta vai ei, koska pyrin pitämään blogini enemmän (positiivisena) kiksejä tuovana tahona, en valittaakseni omasta itsestäni. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tämäkin on kikseilyä, vaikkakaan ei ehkä niin kivaa sellaista. Ja koska blogini kertoo mun elämästä kaikkinensa, niin kyllä tällaisetkin, vähemmän positiiviset asiat, pääsevät kuuluville.




Kyse on jännittämisestä. Kun täytyy pitää puhe, esiintyä tai suorittaa näyttötutkinto opintojen saattamiseksi loppuun. Ylipäätänsä, kun on kyse esilläolosta, oman itsensä esilletuomisesta, antautuen kaikelle arvostelulle, jota näyttötutkinnon suorittaminen on.

Olen jännittäjätyyppiä, ja jos voin sanoa, niin siitä pahemmasta päästä. Olen myös tyyppi, joka miettii, mitä muut ajattelevat minusta, etenkin jos mokaan. Ja olen myös sitä tyyppiä, joka jää tuleen makaamaan huonojen asioiden tapahtuessa, ainakin vähäksi aikaa. Ja olen täydellisyyden tavoittelija, mikä sinänsä on ok, mutta täydellisyyden saaminen voi olla, ja usein onkin, mahdotonta tässä maailmassa.

Opiskeluni aikuisopiskelijana on siinä vaiheessa, että kyseeseen tuli näytön paikka, näyttötutkinnon suorittaminen. Hiukan etuajassa opintojen tässä vaiheessa, mutta kaikki merkit viittasivat siihen, että minulla on valmius tehdä näyttö tutkinnon suorittamiseksi. Sain jopa valita, suoritanko ensimmäisen osion kaikki kolme tutkinnon osaa kerralla vai jätänkö jonkin osan ensi vuoden alkuun. Päätin suorittaa kaikki kolme osaa tässä ja nyt. Yhteensä tutkinnon osia on neljä, joista yksi on pienempi, ja josta en siis aloittanut. Ehei, vaan pitää aloittaa suureellisesti suuremmasta ensin.

Näyttötutkinnossa arvostellaan tekemiset ja sanomiset. Hirveästi en viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta suurempaa, 3 osiota sisältävästä tutkinnonosasta sain suoritettua kolmannen, sen, jonka jotkut kokevat vaikeimmaksi enemmän teoreettisen osaamisen vuoksi. Mutta ne kaksi ensimmäistä osiota...voi hyvää päivää ! Vaikka sain niihin kahteen uusintamahdollisuuden lyhyellä aikavälillä, en toisella kertaa päässyt ensimmäistä osiota varmaan edes puoleen väliin jännittämisen vuoksi. En, kun mokasin niin pahasti, että itsekin jo luovutin.

Itse jännittäminen ei ole pahaksi, mutta siinä kohtaa, kun jännittäminen laittaa tekemään vastoin oppimaansa tai vastoin sitä, mitä pitäisi tehdä, saatika, että kun täytyy kertoa, mitä tekee, sitä tekeekin päinvastaista sanomistensa kanssa. Eli tekee ihan toista, mitä sanoo tekevänsä. Mun pää teki tällaisen jäynän jännittämisen yhteydessä. Ja kun tutkintokysymyksiin piti vastata, päähän tuli musta aukko, aivot löi tyhjää, suu aukeni ja sulkeutui vuoron perään kuin kalalla kuivalla maalla. Ei kivaa.

Olen tyyppi, joka suoriutuu eteen annetuista tehtävistä. Olikin järkytys todeta, että nyt en kyennyt suoriutumaan näyttötutkinnosta. Pettymys itseeni on myös ollut valtavan suuri. Olen miettinyt pääni puhki, miksi jännitin niin kovasti ja nyt taidan tietää syyn, miksi niin pääsi käymään. Mutta se ei enää auta. 

Seitsemän viikon aikana stressikäyrä oli koko ajan niin ylhäällä, että kroppakin alkoi oireilemaan. Sydän jäkätti koko ajan, mieli ei saanut lepoa ja rauhaa, ruokahalu katosi, yöunet katosi. Lisäksi aikaset ylösnousut, tunnin automatka aamupimeässä, koko päivän skarppaus, tunnin ajomatka iltapäivällä väsyneenä kotiin, opiskelua iltaisin, valmistautuminen näyttötutkintoon. Siinä resepti jaksamisen ehtymiseen.

Stressin lievittämiseksi pyrin käymään kävelyllä, olemaan luonnossa, saada asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Pitkät kävelylenkit auttoivat aina hetkeksi, vähäksi aikaa lievensivät stressioireita. Onneksi on harrastus, joka yleensä vie treenin ajaksi ajatukset pois ikävistä murheen kryyneistä. Nyt vain oli sen verran kova paikka, että kesken harkkojenkin ajatukset stressitekijöistä putkahteli mieleen. Täyttä rauhaa en saanut kertaakaan.




Tiedän. Tiedän oikein hyvin, että nyt ei ole luovuttamisen paikka. Mutta kun nyt kuulen sanan "näyttö" tai "tutkinnonosa", alkaa kroppa heti oireilemaan. Kaikkineen yhteensä neljästä tutkinnonosasta olen nyt suorittanut yhden. Vuodenvaihteen jälkeen alkaa kolmas ja viimeinen työssäoppimisjakso, jonka aikana pitäisi kaikki muutkin osiot saada suoritettua. No way, sanon mä ! En ole luovuttajatyyppiä, mutta nyt kyllä taidan luovuttaa ja ihan suosiolla.

Mikäli en suorita tutkinnonosia, en saa ammattinimikettä. Se ei silti estä saamasta työpaikkaa alalta, sijaisena, mutta se voi olla esteenä vakituiseen työpaikkaan. Se voi myös vaikuttaa palkkaan, sillä kun on ammattinimike, saa ainakin julkisella sektorilla parempaa palkkaa, ei harjoittelijapalkkaa. Mutta arvaa, lotkautanko tällä mielentilalla tälle asialle korvannipukkaanikaan ? En !

Nyt pitäisi saada kunnon etäisyys ihan konkreettisesti tähän asiaan. Päästää koko opiskeluhommasta irti täysin tykkänään. Antaa asian olla vähän aikaa. Ehkä sitten olen kykeneväinen opiskelujen saattamiseen loppuun, ainakin jollakin tasolla. Joululoma on edessä.




*******

tiistai 6. joulukuuta 2016

Blogger Recognition Award-tunnustus





Elämäni ensimmäinen tunnustus, Blogger Recognition Award-tunnustus  ! Sen sain Kaksi Huonetta-bloggaajalta, jolla on blogi ja instagram, joissa hän kuvaa ja tarinoi luonnosta, kaupungista ja vähän muustakin.

Tämä tunnustus tuli aivan puun takaa ja hetkeen, kun tarvitsinkin ulkopuolista positiivisuutta tähän elämäni hetkeen. Suuri kiitos, tämä on kunnia-asia.

Blogger Recognition Award-tunnustukseen liittyy pelisäännöt, jotka ovat:
  1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
  2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
  3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
  4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
  5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi .

Sääntöjen mukaan tunnustuksen myötä kerron omat vastaukseni:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

Tässäpä tämä tulikin jo tehtyä heti alkuun.

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen


Kuten niin moni muukin bloggaaja, olin mietiskellyt oman blogin perustamista. Kimmokkeena toisten bloggaajien kivat, arkisetkin ja tietysti itseäni miellyttävät tekstit, joissa kerrotaan arkisia tapahtumia ja asioita, joista hyvin tunnistin itseänikin. Tuli tarve kommunikoida kirjoitetuista asioista omalta kannaltani. Pitkään mietin, että pitäisikö "spesialisoitua" johonkin tiettyyn aiheeseen, mutta ajattelin sitten, että aloitan omasta elämästäni, lifestylestäni, antaen itselleni ns. harjoitusaikaa, että jos joskus päätän asettautua johonkin tiettyyn aiheeseen, se aihe selkiytyy bloggausmatkan aikana.

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

Tee blogistasi sinun näköisesi. Meitä on moneksi, ja vaikka tuntuisi, että olisi  jo samanlaisia blogeja olemassa, aina mahtuu sinun blogisi joukkoon. Jos ei halua kaikkea kertoa, ei ole pakko, saa pitää sen itsellään, mutta ole silti oma itsesi, rehellinen, aito. Itse pilkunviilaajana toivon sujuvaa tekstiä, mutta sen ei silti tarvitse olla kirjakieltä, vaan saa olla puhekieltä. Itsellenikin tulee välillä painovihrepaholaisia ja senat menee sakaisin, mutta jos edes pääosin on sujuvaa tekstiä, siedän hyvin pienet virheet :-)

Vaikka itse en ole nyt ehtinyt päivitellä blogiani kovin tiuhaan, olen huomannut, että pidän blogeista, jotka päivittävät edes sen yhden kerran viikossa. Mielellään pari kolme kertaa. Olen sen verran kärsimätön luonne, että kun alan jotakin seuraamaan, haluan tietää lisää ja säännöllisesti. Mutta kuten jo sanoin, tällä hetkellä en itsekään noudata omaa suositustani, joten se ei ole se pääasia, miksi seuraan jotakin blogia. Mutta omaan päivitystahtiini tulee muutos, kunhan saan opiskeluni pois alta.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

Se tulikin heti alussa linkitettyä ja kerrottua, eli Kaksi Huonetta.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Tietyllä tavalla tämä kohta on sekä helpoin, että vaikein. On niin paljon blogeja, joista pidän ja ovat tunnustuksen arvoisia, mutta jotka ovat jo saaneet tämän tunnustuksen, joten saako jo tunnustuksen saaja nimetä, en tiedä. Sitten on blogeja, joista en edes tiedä, ja jotka varmasti ansaitsisivat tällaisen hienon tunnustuksen. Lähdinpä siis etsintämatkalle ja löysin minun mieleeni ihan huikeita blogeja.

Ohessa siis oma listani palkinnon saajaksi:

Olen käsityöihminen, vaikka vime vuosina käsityöt onkin jäänyt nollatasolle.(Käsityö-iita) Noin kahdeksan vuotta sitten innostuin pitkästä aikaa kutomaan. Silloin kudoin muutaman vuoden (meillä päin neulominen on kutomista) sukkia poikineen sekä muutaman kaulurin/huivin. Pari kolma vuotta sitten aloitin tekee miehelleni neulepuseroa. Tapanani ei ole ollut jättää mitään työtä kesken, mutta tämä on jäänyt kesken. Itse asiassa se on jo toiseen kertaan aloitettu, mutta joudun aloittamaan vielä sen kolmannen kerran. Tästä projektista tulen kertomaan myöhemmin.

Tykkään käsityöblogeista, jossa on selkeitä ohjeita, joten alla on heti kärkeen pari käsityöblogia, jotka mielestäni ansaitsevat tunnustuksen minulta.

Iso Gnu
Tästä blogista olen muutaman sukkamallin mukaan kutonut sukkia silloin muutama vuosi sitten.

Annikainen puikoissa
Toinen käsityöblogi, josta löysin selkeitä, ihania käsityöohjeita. Täältä löysin tossujen ohjeet, joita tein muutamia silloin kahdeksisen vuotta sitten. Myös muutama sukkaohje tuli tehtyä täältä löytämieni ohjeiden mukaan. Tämä ansaitsee siis minulta tunnustuksen näin monenkin vuoden takaa.

Mitä se on kun aikuinen nainen hurahtaa liikuntaan ? Pian 50 naisen matka kohti terveempää elämää Ei mikään fitness päiväkirja, ei menestystarina timmiin vartaloon vaan hikisen kivulias kertomus reenaamisesta.

Minua kiinnostaa kaikki liki oman ikäiseni naiset, jotka ovat löytäneet liikunnan ja käyvät treenaamassa/harjoittelevat vaikka sitten epäsäännöllisen säännöllisesti. Itse jumppaa ohjaavana iloitsen kehityksestä, minkä näen jumppaajilla. Ja se riemu, minkä treenaaja itse huomaa omassa harjoittelussaan ja kehittymisessään, siitä ei voi olla iloitsematta toisen puolesta.

Oman ikäiseni naisen ajatuksia kaikesta, mitä elämässä voi olla. Tästä blogista tykkään ihan älyttömästi. Ehkä johtuu siitä, että lähes kaikki tekstit voisivat olla minun suustani. Jos siis haluat tutustua minuun enemmänkin, tutustu tähän blogiin :-)

Kuten sanottu, tykkään seurata blogeja, joissa treenataan. Ja syödään, kuten minä, ainakin suuremmaksi osaksi.

Viidenkympin villitys
Samassa veneessä ollaan.

Kuvien tarinaa
Ihania kuvia !

Haaveena hyvä kuva
Itse saariston pääkaupungissa asuvana rakastan merta, purjehtimista ja kauniita kuvia niistä. Tässä blogissa niitä on.

Tuulta ja tyrskyjä
Täälläkin kauniita kuvia.

Sauvajyvänen
Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kuten saattaa huomata, blogiaiheiden kirjo on aika laaja. Olen kaikkiruokainen, kunhan se miellyttää minua.



*******