perjantai 16. joulukuuta 2016

Hiusten kananmunapesu eli nopoo-hiustenpesu


Jo muutamakin vuosi sitten on eri medioissa kirjoitettu nopoosta ja mä herään siihen vasta nyt. Noh, olenhan myöhäissyntyinen (osa 1, osa 2). Nopoo tulee sanoista no shampoo tarkoittaen ei shampoota eli shampooton hiustenpesu. Menetelmä ei ilmeisesti ole vain pelkällä vedellä pesemistä, vaan shampoon sijaan voi käyttää ruokasoodaa, etikkaa, olutta, kananmunaa. Itse päädyin kananmunaan. Ruokasooda ja etikka kuulostaa turhan rajulta. Olutta voisin kokeilla...




Itseasiassa ajatus, että käyttäisin ylipäätänsä ruoka-ainetta, elintarviketta, hiusten pesuun, oli kimmoke äidiltäni. Tosin tämä tapahtui jo kesällä, jolloin hän soitti eräänä iltana ja meidän keskustelu meni jotenkin näin:

- "Kuinka sä voit ?" kysyy äiti, varovaisella äänensävyllä.

- "Hyvin. Kuinka niin ?" 
Minä, ihmettelevällä äänensävyllä.

- "No kun mä luin sun blogia... Kauheeta...!" Se oli äiti se.

- "Jaa, niin..." Minä vastasin hiukan hakotiellä olevana.


Ja sitten kerroin tietynlaisen referaatin postauksistani Hiuspulmia kerrakseen sekä Törmäsin pommiin. Kuten sanottu, tämä tapahtui jo kesällä, kun tuskailin hiusteni kanssa tai oikeastaan niiden lähdön takia.

Keskustelumme jatkui.

Äiti, heurekaintonaatiolla:


- "Mutta sähän voisit pestä oluella tai kananmunalla, kuten ennenkin on tehty !"

Johon suuresti ihmettelin:

- "Kananmunalla ?"

- "Niin !"

- "Siis se kananmuna on ihan raaka, ei mitenkään paistettu tai keitetty ?"

Äiti alkaa nauramaan oikein hersyvästi:

"Heh heh heh heh hee...Niin tietysti - ei keitetyllä voi oikein pestä hiuksia !"


No hiukan olin närkästyvinäni, kun moisen vastauksen/naurunpurskahduksen sain kysymykseeni, mutta pakkohan se oli varmistaa ! Että kananmuna olisi raaka.

Heti puhelun jälkeen menin nettiin ja löysin uskomattoman paljon asiaa nopoosta. Ja hiusten pesemisestä ruokasoodalla, kananmunalla, jne. Ruokasoodalla pesua ei sittenkään suositeltu, ja kyllähän se sen verran omituiselta kuulostaa, että todellakin päädyin kananmunapesuun. Ja kuulostaahan sekin vähintään eksoottiselta...

Kananmunapesuakin oli montaa eri tapaa. Toiset teki sen pelkällä keltuaisella, toiset pesi koko kananmunalla valkuaisineen ja keltuaisineen. Toiset käyttivät yhden kananmunan, toiset peräti kaksi kananmunaa hiustensa pesuun. Kananmunan määrään kaiketi vaikutti hiusten pituus.

Päädyin siis pesemään hiukseni kananmunalla. Hiusteni pituus on puolipitkä, ei olkapäille, mutta ainakin kaulan puoleen väliin ulottuva.



Koko kananmuna valkuaisineen ja keltuaisineen.

Kananmunaa vatkattuna.



Ensimmäinen kananmunapesu oli jännittävä. Kahden kananmunan taktiikalla aloitin. Erottelin valkuaiset keltuaisista, jotka rikoin rikki vispilällä. Tämähän alkoi tuntui leipomiselta. Suihkussa kastelin hiuskuontaloni, jonka jälkeen pyrin levittämään kananmunan tasaisesti pikku hiljaa joka paikkaan päätäni. Hieroin kananmunan kaikkialle hiuksiini ja huuhtelin sen pois. Pyyhekuivina hiukset tuntuivat lievästi narskuuntuvilta, mutta ei pahasti. Oli tainnut jäädä hiukan valkuaista keltuaisen joukkoon, sillä pari valkoista nöyhtämäistä ainetta oli hiuksissa pesun jäliltä. Nöyhtät sain helposti nypittyä pois. Jokainenhan tietää, että valkuainen sisältää proteiineja, joka lämmön vaikutuksesta kovettuu eli kypsyy, joten estääkseni valkoista nöyhtää ilmaantumasta, ajattelin huuhdella vaahdon pois haalealla vedellä. Hiusten muotoilu pesun jäljiltä oli jännää. Hiukset olivat jotenkin ryhdikkäämmät, eikä päänahkaa kutissut saatika kihelmöinyt. Hieno juttu siis !


Toinen kananmunapesu tapahtui siten, että ennen pesua tein kookosöljystä ja sokerista kuorintavoiteen, jonka levitin kuivaan päänahkaani kauttaaltaan. Sen jälkeen käärin pääni tuorekelmulla ja annoin seoksen vaikuttaa puoli tuntia. Kuorinnan pitäisi poistaa kököt päänahasta ja silti olla kosteuttava hoito kookosöljyn vuoksi. Otin kaksi kananmunaa ja jotenkin olin muka jo niin rutinoitunut kananmunapesijä, että unohdin erotella valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Mutta toisaalta, olin kunnolla rikkonut kananmunat, joten se oli hiukan vaahtoavassa olotilassa. Vasta suihkussa alkaessani laittaa kananmunavaahtoa päähäni pestäkseni kuorintaseoksen pois, muistin, että valkuaiset olisi ollut hyvä erotella keltuaisista. Noh, ajattelin sitten tehdä pesun kokeellisesti koko kananmunalla valkuaisineen. Mietin vain, että kuinkahan paljon sitä valkoista nöftää mahtaa olla tämän pesukerran jäljiltä...


No ei sitä nöftää ollut paljoakaan, kiitos ehkä haalealla vedellä huuhtelulle. Mutta johtuiko kookosöljyn paljoudesta vai huonosta pesusta, päälakeni ja hisuten juuriosa oli rasvainen ja raskas kuin mikä. Mielestäni siihen oli jäänyt turhan paljon öljyä. Ajattelin ensin, että eipä tuo haittaa, mutta koska se haittasikin hiusten muotoilemista siinä määrin, etten saanut hiuksiani mihinkään kunnolliseen malliin, päätin pestä hiukseni vielä kerran kananmunalla. Tuumasin, että onpahan kananmunapesua tullut tehtyä kokeellisesti kerrakseen.

Siispä tuumasta toimeen. Otin jälleen yhden kananmunan, erotin keltuaisen valkuaisesta ja vispilöin niin perusteellisesti. Pää lavuaariin (en enää jaksanut kokonaan mennä suihkuun), hiusten kastelu, kananmunan keltuaisvaahdon levitys kauttaaltaan päänahkaan ja etenkin päälaelle, hieronta, huuhtelu haalealla vedellä. Hiusten pyyhekuivaus ja niiden ilmapörröttely. Koska alkoi olemaan kiire harkkoihin, kuivasin föönillä kutrini, suoristimella etuhiusten käsittelyä, hiukan myös tupeerausta, muutama suihkaus hiuslakkaa, joka ei sisällä metyyli- tai metyylikloori-isotiatsolinonia tai sulfaatteja, sekä itsetehtyä suolasuihketta. A vot, sano. Hiukset olivat yllättävän yhteistyöhaluiset ja nyt luonnonkiharani tulivat paremmin esille. Hiukset olivat ilmavat, paksut, terveen näköiset.

Se vain, että kun suljin ulko-oven ja oli lämpimän kosteassa ulkoilmassa, ihmettelin hajua, mikä oli ulkona. Sama haju seurasi mennessäni autolle, jonka sisällä mieheni jo odotti. Haju oli kuin märän koiran karvoitus. Sama haju oli nenässäni istuutuessani autoon. Ehdin kysäistä mieheltänikin, että mikä täällä haisee. Johon hän ei tietenkään pahemmin reagoinut, kun ei haistanut muka mitään. Kunnes tajusin, että haju tulee mun hiuksista. Jotka olin juuri pessyt kananmunan keltuaisella. Kahdesti saman päivän aikana. Haju oli kananmunalla pestyt hiukseni.



Kananmunashampoota.

Kolmas kananmunapesukerta sujui sitten mallikkaasti, rutiinilla, varman naisen tehokkuudella. Mielestäni. Eikä hajuakaan tuntunut olevan.

Tämä tapa on tullut jäädäkseen, vaikka välillä pesenkin ihan oikeallakin shampoolla hiukseni. Onpahan vaihtoehtoja ! Kesällä oli helppo olla ilman hiustenmuotoilutuotteita ja siten myös ilman shampoita ja hoitoaineita. Monen monta kertaa suihkussa käydessäni kastelin hiukseni kunnolla ja suihkusta tullessani annoin hiusten olla ja kuivua omaan tahtiinsa. Välittämättä siitä, että ne eivät olleet "puhtaat". Jos tuntui, että olisi tarpeen pestä shampoolla, käytin kananmunaa. Mielestäni päänahkani ja hiukseni myös tykkäsivät tästä nopoo-käsittelystä.

Yhä vieläkin esimerkiksi viikonloppuisin, jos tiedän, etten ole menossa minnekään, vaan lusmuilen vain kotosalla, en pese hiuksiani shampoilla, vaan jos ne niin sanotusti ovat puhtaat muotoilutuotteista, riittää pelkkä kunnon kastelu hiuksilleni. Toki se vaatii totuttelua alkuun, sillä ovathan ne eri tuntuiset verrattuna shampookäsittelyn jäljiltä, mutta hiukset ja päänahka tottuvat nopeasti tähänkin rutiiniin.

Näin joulun kynnyksellä sopii kokeilla nopoota tai pesua kananmunalla.


*******

2 kommenttia:

  1. Kiitos Heidi jutustasi ! Sain todella makoisat naurut, joten taidetaan tasoissa olla :D Kirjoitus oli kyllä hyvä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi !