tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kuka muu muka täyttää tänä vuonna 50 vuotta



Tänä samaisena vuonna, kun Suomi täyttää 100 vuotta, minä täytän 50. Eli olen vuonna 1967 syntynyt.

Tässä iässä, kuitenkin vielä ollen 49 vuotias, alkaa väistämättä miettimään omaa terveyttä ja hyvinvointiaan. Omaa hyvinvointiaan tulee väistämättä mietittyä eri tavalla, kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten 40 vuoden iässä, saatika 3-kymppisenä.





Tässä iässä alkaa huomaamaan vaivoja, joita ei ole voinut kuvitellakaan mahdollisiksi itsellään.

Viimeisen vuoden aikana nilkat ovat olleet joka aamu sängystä noustessa erittäin jäykät. Kävely ollut könkkäämistä ainakin ensimmäiset 30 askelta, ennen kuin ne alkavat lämmetä ja toimia normaalisti. Myös ranteet ja niska ovat paikkoja, jotka ovat jäykät, kipeät, suoraan sanottuna omituiset. 

Mitähän sairauksia tässä tulee itselle eteen ? Varsinkin, jos suvussa on nivelrikkoa, kihtiä, kilpirauhasongelmia ja omasta takaa todettu jo astmaa ja allergiaa.

Puhumattakaan hormonitoiminnan ja muista aineenvaihdunnan muutoksista. Kuumat aallot ovat vaivanneet jo muutaman vuoden. Niiden kanssa eläminen on ollut, kauniisti sanottuna, haastavaa. 

Puhumattakaan muutoksista, jotka ilmiintyvät selvästi ulkonäön kautta: 
  • Hiukset harventuvat, ohenevat, harmaantuvat.
  • Kiloja alkaa kertymään niin, ettei huomaakaan.
  • Eräänä päivänä huomaan, että vaatteet eivät yksinkertaisesti enää mahdu päälle. Alusvaatteet tuntuvat pieniltä, puserot/paidat tuntuvat kokoa liian pieniltä, housut kiristävät joka paikasta. Ovatko vaatteet kutistuneet pesussa ?
  • Ryppyjä ja juonteita tulee kasvoihin lisää ja entisetkin syvenevät.
  • Persus roikkuu.
  • Allit roikkuu.
  • Silmäpussit suurenee ja roikkuu.
  • Iho kuivuu ja rapistuu.

Ja silti koen olevani nuori. Kuin mikäkin kaksikymppinen. Olin kahdenkymmenen 1980-luvulla. Aina kun puhutaan kasarista, tulee mieleen omat muistot niiltä ajoilta. Ne muistot, mitkä tulevat mieleen, ovat niin selkeitä, ettei voi ymmärtääkään, että niistä ajoista on kulunut jo 30 vuotta. Mihin hittoon ne vuodet on oikein menneet ?

Puhumattakaan ysäristä. Silloin olin kolmenkympin kieppeillä. Muistan erinomaisen hyvin sinkkuajat, joita silloin elin. Oli työpaikka, asuin vuokra-asunnossa, sinkkuna vietin melkoisesti aikaani viikonloppuisin ravintoloissa. Näistäkin ajoista on kulunut reilu 20 vuotta. Ja taas, mihin hittoon ne vuodet on oikein menneet ?

Jotain on kuitenkin matkan varrella muuttunut.

Kieltämättä elämää jo hiukan nähneenä ei ole enää niin epävarma. Uskaltaa olla oma itsensä. Uskaltaa sanoa oikeasti sen mitä ajattelee. Ja mikäli todellakin huomaa, että nyt ei ole oikea paikka sanoa mielipidettään, osaa olla hiljaa.

Itsensä hyväksyminen sellaisena, kuin on, on tullut tilalle.

Lisäksi tämä temperamenttini mun on hiukan myös laantunut iän myötä, mikä mielestäni on erinomaisen hyvä asia. Nyt ainakin silloin tällöin maltan hiukan pidätellä, ennen kuin räjähdän. Valmentajamme sanoi muutama vuosi sitten, että en ole tyypillinen suomalainen temperamenttini takia. Tämän hän totesi naureskellen...enkä tänäkään päivänä tiedä, mitä juuri sillä hetkellä olin tehnyt ansaitakseni tuon komemntin...heh heh... enkä viitsi edes kysyä...

Koska kuitenkin olen keski-ikäinen ja tänä vuonna täytän 50 vuotta, pidänkin suurena asiana sitä, että pysyn liikkeellä. En jämähdä paikalleni. Harrastan liikuntaa, oli se sitten mitä lajia tahansa. Liikkeellä pysyessä niveliin ei keräänny karstaa, ja jos kerääntyy yön aikana, ne poistuvat liikkumaan päästessä vielä aamun aikana. Ei siis tarvitse koko päivää könkätä jäykin nilkoin. Vaikkakin pitkään paikallaan istuminen tuo saman vaivan uudelleen esiin, hetkeksi.


Aineenvaihduntaa kannattaa pitää liikkeellä juomalla paljon vettä. Aineenvaihduntaa ei kannata pitää säästöliekillä ollen syömättä. Päinvastoin, kannattaa syödä säännöllisin väliajoin. Salaisuus onkin siinä, mitä syö. Eli kasviksia, hedelmiä ja marjoja kehiin, jotain näistä joka aterialle. Sekä hyviä rasvoja.

Kaipa se vain näin on. Nyt on huomannut, että kaikki nämä toimivat: liikkuu, syö järkevästi ja juo vettä. Pysyy paremmin vaivat, kolotukset sun muut ikävät asiat vähintään hallinnassa.

Mutta voinen olla oikeassa ajatellessani, että en todellakaan ole ainoa vuonna 2017 50 vuotta täyttävä ja vuonna 1967 syntynyt keski-ikäinen. Meitä on monta. Me alamme olemaan suurta ikäluokkaa.

Joten, sano HEP, jos olet kanssani samanikäinen.



******

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...