tiistai 21. maaliskuuta 2017

Nastat jalkaan ja eiku menoksi


Tunnustan, olen joskus hiukan epäillyt liukuesteiden vaikutusta talviliukkaille keleille. En enää.





Äitini oli heittämässä vaatteitaan pois. Oli kerinnyt mokoma jo pari mustaa jätesäkkiä viemään pois, mutta ehdin pariin muuhun säkkiin kurkkaamaan. 

Niistä löytyi mm. liukuesteet, nastat kenkiin. Ensin en edes tunnistanut, mitä ihmeen värkkejä ne olivat, joten mua informoitiin niiden olevan liukuesteet kenkiin. No mähän innostuin kuin hullu puurosta ja päätin omia ne itselleni. Ajattelin, että nyt voisin kyllä kokeilla nastoja ja todeta, onko niistä mihinkään.







Itsekin inhoan liukastelua, mutta mulla on ollut melko hyvät talvisaappaat pohjineen, että olen voinut niiden pitoon luottaa melko satavarmasti. Yleensä talvikenkien ostovaiheessa kokeilen pohjan materiaalia, millainen se on, sillä melko hyvin jo tunnistan, millainen pohjamateriaali pitää, millainen ei. Noin niinku alustavasti ainakin. Sillä muovi-/kumiseoksia, joista pohjat nykyään kaiketi tehdään (???), on monenlaisia. Jotkut kenkien pohjat on liukkaat jo pelkällä myymälän lattialla tai matolla ja toisista huomaa heti, että on pitävää materiaalia. Tosin itse kokeilen ihan käsin, onko materiaali millaista.

Mutta on kelejä, jolloin hyvätkään pohjat eivät riitä, vaan on köpötettävä mummotyyliin ja silti voi lentää rähmälleen.

Toisekseen mua on jo muutaman vuoden kiinnostanut talvihölkällä käynti, mutta en sitä ole tehnyt, kun en luota lenkkareideni pohjiin, ne voivat olla liukasherkät. Enkä ole saanut ostettua kunnollisia nastalenkkareita, joita olen kuullut monen, monen, monen kehuvan ja joita olen suunnitellut hankkivani. 

Eräänä kauniina päivänä päätin mennä kävelylenkille. Laitoin lenkkarit jalkaan ja venytin lenkkareihin liukuesteet, nastat. Keli oli erittäin talvinen, maassa oli lunta, jäätynyttä vettä eli jäätä ja lumen alla oli jäätä, jota ei nähnyt lumen alta. Juuri sellainen keli, jossa nastat olisivat paikallaan.


Aloitin kävelemällä varovaisesti. Oli jännä kävellä nastat alla. Nastat tuntuivat lievästi jalkapohjan alla, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Enemmän mietitytti, miten nastat mahtavat pitää mut pystyssä.

Melko pian huomasin nastojen purevan hyvin lumeen ja jäähän sekä niiden sekoitukseen. Pystyin kävelemään melko reippaastikin ja aloin luottamaan nastojen pitoon. Siispä hölkkää kehiin ja - voi autuus ! Oli niin mahtavaa päästä lönkyttelemään luottaen pitoon - talvella ! Toki juostessa nastat tuntuivat selvemmin, koska painoa tuli enemmän jalan päälle, mutta mua ei yhäkään häirinnyt se tuntemus. Nastat tuntuivat tasaisesti koko jalkapohjaan, kun oikein tunnusteli tuntemuksia. Sitä paitsi taisin tunnustella huomattavan paljon ja herkistellen nastojen tuntumista, koska ne olivat ensimmäistä kertaa alla.

Siitä lenkistä tuli todella hyvä mieli kaiken kaikkiaan: pääsin talviaikaan hölköttelemään pelkäämättä liukastumista. Olin erittäin tyytyväinen nastojen toimivuuteen ja tuumasin, että ei ihme, että äitini niitä on hehkutellut.




Mieheni kokeili liukuesteitä myös. Hän oli pari päivää aiemmin omalla kävelylenkillään liukastunut selälleen, johon hänen siitä mulle kertoessaan ihmettelin, miksi hän ei laittanut nastoja, kun ne kerran olivat vapaina. Siispä tämän kertaisella lenkillään hänkin kokeili nastoja ja kotiin tullessaan kehui niiden pitoa vuolaasti. Hän ei juurikaan tuntenut mitään jalkojensa alla olevankaan. Ja kaipa se on niin, että lenkkareissa voi olla ohuemmat tai taipuisammat pohjat verrattuna vaikkapa talvikenkiin, jolloin tuntemus nastoista voi olla herkempi.

Kenkien päälle laitettavia liukuesteitä on eri kokoisia, meillä nyt olevat, äidiltäni saadut, ovat ilmeisesti kokoa 36-41, koska ne sopivat mun ja mieheni kenkiin. Mun kengän koko on 38 ja mieheni 40-41.

Liukuesteita on olemassa erimallisia ja hintakin vaihtelee mallien mukaan. Äkkiseltään kun googlailin, huomasin, että tämä meillä oleva malli on esimerkiksi XXL-kaupassa 9,90 euroa ja Stadiumissa 19,90 euroa. Pieniä eroja näiden mallien välillä oli, joten mahtaako hintaero johtua näistä pienistä eroista, jotka olivat näennäisesti melko mitättömät: toisessa nastojen juuret olivat keltaiset, toisessa vihreät ja pientä eroa muotoilussa, mutta muuten näyttivät melkoisen samanlaisilta. Yhtään en tiedä, mistä nämä meillä nyt olevat liukuesteet on hankittu, näyttäisi olevan XXL:n mallien kanssa samanlaiset.

Liukuesteiden pukeminen kenkien päälle voi olla hankalaa. Esimerkiksi syy, miksi äitini oli heivaamassa liukuesteet pois, oli se, että hän ei nivelrikkoisin sormin ja käsivoimien ollessa heikot saanut niitä enää venytettyä kenkien päälle. Mutta me kun olemme vielä voimissamme, jaksamme ne kyllä venyttää kenkien päälle.

Kaiken kaikkiaan liukuesteet olivat todella hyvät käytössä, ne pitivät haastavammallakin kelillä pystyssä ja niihin pystyi luottamaan hölkätessäkin. 


******

2 kommenttia:

  1. Mä olen siis niin vannoutunut nastojen käyttäjä. Ollut jo kolmisen talvea. Ne kun on niin helppo laittaa kenkien kuin kenkien päälle. Ja sitten kun menet sisälle (esim. töissä) ne on helppo sujauttaa pussiin ja laittaa laukkuun. Tänä talvena löysin nuo XXL:n 9,90 maksavat nastat ja ne toimivat täydellisesti. Talvisin käytän Salomon GoreTex-kenkiä ja niiden kanssa nastat passaa hyvin. Ensi talvenakin käyn XXL:stä ostamassa muutamat nastat (jo ennakkoon, ennen liukkaita), kun ajatteln pysyä pystyssä. Natsat kunniaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just toi ! Eli ne on kätevät, kun sisälle mentäessä voi sujauttaa kengistä pois ja laittaa vaikkapa laukkuun. Veit sanat suustani ! :-D

      Mietin itsekin, että voisi ostaa miehelleni omat nastat, me kuitenkin usein ulkoillaan myös yhdessä. Talvilenkkarit on tosiaan ne, joita kuolaan.

      Kyllä, nastat kunniaan ! Pysytään yhdessä pystyssä ! <3

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos !

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...