keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Tättärää - töttöröö - täällä ollaan !


Eräs työpaikkani kesän aikana.


Hei oikeesti !

Viime postaukseni tapahtui huhtikuun puolen välin paikkeilla pääsiäisen jälkeen.

Jetsulleen niin.

Lautta saapuu sumun keskeltä.


Aloitin kesätyöt jo maaliskuun lopulla ja tuolloin tein vain pari kolme päivää viikossa. Huhtikuussa aloitin tekee enemmän töitä ja pääsiäisen jälkeen tein jo 7 tuntisia päiviä eli täysiä päiviä. Työni on fyysisesti raskasta, ja kun sen lisäksi treenaan, niin aika ja etenkin jaksaminen ei ole riittänyt mihinkään muuhun. Kuin töihin ja treeneihin. Ikiliikkujaksi mua ei saa, ei varsinkaan tässä iässä, joten olen pyhittänyt olemiseni omaan jaksamiseeni kesätyöni ohella. Mitä nyt Instagramissa olen hillunut... Se onkin ollut lähes ainoa "jokin muu" asia, mitä olen tehnyt työn ja harkkojen lisäksi. Ihan ärsyttävyyteen saakka. Ainakin mitä mies kotona virnuilee...




Lauttarannassa odottamassa lauttaa.


Raskaaseenkin työhön tottuu, ainakin jonkin verran. Fyysisesti kroppa on ollut niin kovilla, että harkatkin on jääneet aika minimiin. Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Palautumiseen ei ole jäänyt aikaa ja sen olen huomannut. Henkisestikin on ollut aika raskasta, kun tämä työ on erilainen, mihin olen tottunut ja mitä aiemmin olen tehnyt, joten silläkin olen ollut - voisin sanoa - äärirajoilla jaksamiseni suhteen. Vaikka kroppa alkoikin tottumaan fyysiseen työhön, on jotkut päivät vain olleet raskaampia, kuin toiset. Mutta ns. helppojen päivien jälkeen ei enää väsyttänyt niin paljon, että heti iltakuuden jälkeen alkaisin torkuttamaan sohvalla, jonka jälkeen menisin kahdeksalta oikeasti nukkumaan. Loppukesästä alkoi työpäivän jälkeen jäämään energiaa vaikkapa pyykin pesemiseen koneella, mutta juju onkin siinä, että jaksoin odottaa sen käymistä loppuun saakka ja laittaa pyykit kuivumaan. Tai jaksoin olla jo hiukan sosiaalinen, mitä en ole jaksanut vielä kesäkuun puolessa välissä tai heinäkuun alussa olla työpäivän jälkeen.

Lauttarannassa odottamassa lauttaa, näkymä tien toiselta puolen.


Paitsi Instagramissa. Miten sitä onkin niin hurahtanut johonkin applikaatioon näin paljon. Välillä oikein naurattaa tämä mun hurahdus. Mutta toisaalta, on hyvä olla jotain muuta mielelle, kuin työ ja treenit. Eikö !

Lautan piippuhyllyltä oli hyvät näkymät.


Täytyy sanoa, että jos edellisestä postauksesta on neljä kuukautta, on tämä kesä mennyt ihan huomaamatta. Ihmettelen suuresti, että mihin kesä jäi. Tässä sen huomaa, että todellakin olen elänyt vain työlleni ja treeneille. Silmälaput lähes kiinni toisissaan silmieni edessä. Onko järkee vai ei, siihen en osaa sanoa, mutta nyt vain on näin.

Eräänä aamuna merellä oli sumuista.


Jos ajattelen millaiset kesäkelit ovat olleet, niin eipä ihanteellisempaa kesää voisi ollakaan ajatellen tätä työtäni mun. Muutenkin kun huhkii kirjaimellisesti hiki hatussa, voin vain kuvitella, mitä se olisi, jos olisi hellekesä. Saattaisin sulaa pois kokonaan. Sikäli siis onni mulle, että kesä oli viileä.

Toinen lautta tulee vastaan toiseen suuntaan.


Kesätyöstäni on jäljellä enää tämä kuluva sekä ensi viikko. Tällä hetkellä kuitenkin olen sairaslomalla. Todella t-y-l-s-ä-ä... Maanantaina aamupäivällä kesken työhommia suoristaessani selkäni, kävi sellainen kipupiikki, että melkein putosin polvilleni. Että minä manasin. Näin loppumetreillä sitten kroppa prakaa. Ei auttanut kuin mennä lääkärille ja sain sairaslomaa kolme päivää. Tänään keskiviikkona olen ottanut yhteyttä lääkäriin ja odotan hänen soittoaan, että mitenkäs jatko. Sillä en todellakaan tunne pystyväni toimimaan työssäni tällä hetkellä, en vielä. Voltaren-särkylääke ja lihasrentouttaja toimivat oman aikansa, mutta kun niiden vaikutus lakkaa, alkaa särky ja jäykkyys. Ja sunnuntaina olisi ollut valmentajan kanssa tunti. Perunpa senkin varmuuden vuoksi.

Saariston bussipysäkki lauttarannassa.


Mutta enpä anna selän pahemmin määrätä mun sairaslomaa muuten. Käyn kävelyllä, joka onkin hyvää lääkettä selkävaivaiselle sekä otan rennosti. Palauttelen itseäni tämän kesän työstä sillee pehmeällä laskulla. Jotta olisin valmis seuraavaan työhön, jos sellaisen sattuisin saamaan. Mulla ei ole ikinä ollut selän kanssa ongelmia. En ole kärsinyt noidannuolista enkä mistään muustakaan, mikä liittyy selkään. Ihme juttu, että nyt sitten piti käydä näin.

Vapaapäivänä kotona.

Niin, mitä tein kesätyökseni ? Toimin saaristohotellin hotellityöntekijänä kerrosvastaavan työssä alaisenani 2,5 henkilöä. Juu, ei ole juuri hankkimani uuden alan työ suoranaisesti. Kun aloitin uuden alan opintoni, olin päättänyt olla tämän kesän töissä, eikä ollut väliä, minkä alan töitä saisin. Juuri kun olin allekirjoittanut hotellille työsopimuksen, olisin saanut uuden alani töitä paikasta, jossa olin ollut opiskeluaikana harjoittelemassa sekä tehnyt näyttötutkinto-osuuden siellä. Se olisi ollut paikka, jossa olisin viihtynyt. Toki kävin sijaistamassa siellä juuri ennen pääsiäistä kolmen päivän ajan, kun kesätyöt eivät vielä rullanneet täysipäiväisesti, ja sieltä olisin saanut heti pitkän sijaisuuden. Mutta kun minulla on tämä mun tuuri, niin eihän siinä sitten niin käynyt. Koska olin jo allekirjoittanut määräaikaisen työsopimuksen, en kehdannut muuttaa mieltäni.


Vapaapäivänä kotona lähes kattojen yllä.


Vaikka kesätyöni olikin rankka, jotenkin tykkäsin siitä ja tykkään edelleen. Olen uutta kokemusta rikkaampi ja mikä sen ihanampaa, kun aina töihin mennessä ja töistä lähtiessä oli aina lähellä merta nähden sen monet muodot ja värit. Tämän postauksen kuvat ovat kesän aikana napsittuja ja jotka on Instagramissanikin julkaistu. Kuvat edustavat kesätyötäni ja siihen liittyvää vapaa-aikaa, jota oli keskellä viikkoakin, kun töitä vastaavasti oli viikonloppuisinkin.



Vapaapäivänä kävelyllä.






Työmatkan varrella nähtyä.



Mitenkä Sinun kesäsi sujui ?


*******


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos !

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...