Kun 50-vuotias täti alanvaihtajana lähti työnhakuun, millainen CV:n pitää olla




Kesätyöni päättyi jo syyskuun puolessa välissä, ja siitä asti olen ollut vain kotona. Nämä pari kuukautta olen halunnutkin vain olla kotona ja tehdä sitä, mitä huvittaa. Kesätyöni oli fyysisesti raskas, ja kun sen lisäksi kuitenkin treenasin, oli kroppa melko loppu jo elokuun alkuun mennessä. Kroppa alkoi oireilemaan elokuun alussa kuumeen muodossa, ja aivan loppumetreillä syyskuun alussa selkään iski noidannuoli. Minulle, jolle selkä ei ole koskaan ollut ongelmana millään lailla ! (Okei, yksi kerta kolme vuotta sitten selkälihas meni jumiin, mutta sekin oli oma vika ja moka, kun kylmiltään aloitin liian reippaasti tekee terassiamme.) Tämän parin kuukauden aikana toki olen lähetellyt muutaman hakemuksen, mutta en olen hakemuksiin niin palavasti panostanut, että olisin päässyt puusta pitkään eli että olisi tullut yhteydenottoa edes ei kiitos-vastausmuodossa. Tuleekin mieleen, että miksi lähetellä hakemuksia, kun ei niihin edes panosta. Hyvä kysymys !




kuva netistä
Nyt olen kuitenkin palautumassa kesän rasituksesta - niin kivaa, kuin duuni olikin - joten on resursseja satsata hakemuksiin ja ansioluetteloihin. Tässä iässä, 50-vuotiaana, ei kuitenkaan ole enää helppo päästä uusiin töihin. Ei, vaikka päättäjät nostavat eläkeikää ja olettavat kaikkien jatkavan työuriaan hautaan saakka. Sitä paitsi, hiukan ihmetyttää sekin, että kun yrityksissä tulee YT-neuvottelut tai irtisanomisia, on ne vanhemmat työntekijät ensimmäisinä poistettavien listalla, vaikka eivät itse sitä haluaisikaan. Ja vaikka heillä olisikin työkokemusta ja osaamista sekä tietotaitoa, jota nuorilla ei voi millään olla. Toisin sanoen, Suomen päättäjät haluavat vanhusten olevan töissä, mutta yritykset eivät. Ei ihan kohtaa näiden kahden tahon suunnitelmat...

Lisäksi ihmetellään, kun nuoret eivät työllisty. No ei kai, kun vaikka yrityksessä ei käytäisikään YT-neuvotteluja tai muita irtisanomisia läpi, ei nuoria oteta töihin, kun ei heillä ole työkokemusta. No ei kai, kun ei pääse siihen ensimmäiseenkään työpaikkaan saadakseen työkokemusta.

Ehkä liikaa karrikoin, mutta suotaneen se. 




Työelämä on muuttunut jo reilu viiden vuoden sisällä. Tänä päivänä työnhakija ei ole mikään friikki, jos on vaihtanut työpaikkaa useammin, kuin viiden tai kymmenen vuoden välein. Tähän vaikuttaa jo sekin, että määräaikaisia työpaikkoja on tullut markkinoille suuremmin. Määräaikaisista työsuhteista ei siirrytä automaattisesti toistaiseksi olevaan työsuhteeseen, vaan työsuhde  todellakin päättyy määräaikaan mennessä, pisteslut.

Myös osa-aikainen työsuhde on laajentunut useammalle alalle mm. kaupan alan lisäksi. Kun ennen alanvaihto-opintojani työskentelin eräässä suunnittelutoimistossa, oli siellä suuri halu muuttaa mun työ-aika osa-aikaiseksi. Osa-aikaisuus ei vain ihan aina kohtaa oikean tarpeen kanssa, sillä jos tarkoitus on auttaa suunnittelutiimiä taloushallinnon hommien ohella, täytyy olla superhenkilö pystyäkseen tekemään kahden, tai edes puolentoista, ihmisen hommat osa-aikaisena. Minä en ainakaan siihen pysty, enkä halua, ja sen sanoinkin työnantajalleni, ja sain jatkaa kokoaikaisena, pitkin hampain heidän puoleltaan. Mutta se oli ennen alanvaihto-opintojani se.

Verokorttini on tällä hetkellä freelance-tyyppinen, eli voin tehdä työtä useammalle työnantajalle samaan aikaan yhdellä ja samalla veroprosentilla, mikäli työajat sen sallivat. Esimerkiksi voin tehdä kaksi osa-aikaista työtä samaan aikaan mahdollistaen tällä tavalla työllistymistäni myös. Mutta kuten jo totesin, se vaatii työaikojen sopimisen toisiinsa.

Olen tietoinen, että kehitys kehittyy. Olenkin jo jonkin aikaa mietiskellyt, että niin hakemukseni, kuin ansioluetteloni eli CV:ni ovat vanhanaikaisia. Työ- ja elämänkokemusta on 50 vuoden iässä jo sen verran, että jotta CV:stä ei tulisi pitkää, kuin nälkävuosi, vaan olisi suositellut maksimi kahden sivun mittainen, on asiat osattava laittaa paperille tiivistettynä ja silti mielenkiintoisesti tahi kertoen lyhyen ytimekkäästi, mitä on saavuttanut. Ei muuta kuin nettiin etsimään CV-malleja.

Netistä Googletin CV-malleja, joita olikin yllin kyllin, kunnes törmäsin CV-malliin, joka on suunnattu erityisesti yli 50-vuotialle. Että yli 50-vuotiaille olisi oma CV-mallinsa ! Tähän kun netissä törmäsin, ensimmäinen reaktioni oli nauru. Vilpitön nauru, johon purskahdin ja hekottelin aikani itsekseni.



Googletin hiukan.

Tarkemmin ajateltuani totesin, että hei, tämähän on niin tarpeen kuin olla ja voi. Meitä viisikymppisiä on tänä päivänä paljon.
5-kymppiset rulettaa 💪

Tämä päivän viisikymppinen ei ole se, joka se oli vielä itse ollessani parikymppinen, jolloin 50-vuotias tuntui todella v-a-n-h-a-l-t-a. Muistan erinomaisesti mummit ja vaarit, jotka omilla 50-vuotispäivillään istuivat valokuvauksen kohteena sohvalla tai nojatuolissa kukkapuskien ympäröimänä. (Hm...itse asiassa taidanpa ikuistaa itseni siihen malliin...) Tämän päivän viisikymppinen on kieltämättä eri asemassa muutaman vuosikymmenen takaiseen viisikymppiseen verrattuna. Elämänlaatu ja yhteiskunta on muuttunut matkan varrella. Myös asenteet ovat erilaiset.

Mutta työnhakuun. Aikomuksenani on päästä työhön vuoden sisään, mieluummin jo tänä syksynä, mutta aivan viimeistään ensi syksynä. Kyllä ! Nyt sen päätän ja siihen tähtään tosissani. Tiedän aikajakson olevan melko pitkän, vuosi, mutta siihen on varauduttava. Työnhakijoita on paljon ja tässä iässä on vaara, että ensimmäinen hylkäys tapahtuu jo heti iän perusteella. Hakemukseni, ja etenkin ansioluetteloni eli CV:ni, on päivitettävä vastaamaan tätä päivää. Otan siis oppia yli 50-vuotiaille tarkoitetusta CV-mallista.




Ansioluettelossa ei enää pelkästään riitä työpaikkojen luetteloiminen aikamääreineen ja mitä niissä on tehnyt (ns. vanha CV-tyyli). Tänä päivänä haetaan hyvää tyyppiä, jolla on asenne kohdillaan. Siksi ansioluetteloon on laitettava oma profiiliin ja yksilön vahvuuksiin sekä työminään liittyvä kappaleensa (ns. uusi CV-malli). 

Ansioluettelon laatimisessa vaikeinta on löytää omista tekemisistään saavutukset, joita on kertynyt. Mikä se saavutus voi olla työssä, jonka toimenkuvaan on kuulunut toimia projektiassitenttina / toimistosihteerinä laatien tarjouksia, tehden laskuja ja hoitaen osto- ja myyntireskontraa tai avustanut suunnittelutiimiä. Ne kun tuppaan mieltämään perustehtäviin, joita ei oikein voi kutsua saavutuksiksi. Ei, vaikka miten päin pyörittäisi. Esimerkiksi tarjouksen laatiminen etenkin julkiselle puolelle on enemmän sääntöjen noudattamista, koska tarjouksissa ei saa olla mitään ylimääräistä, joten siinä ei voi mitenkään prassailla. Tai että kun laatii laskuja, miten saat siitä glamoorista saavutusta aikaiseksi ? Kysynpä vaan. 

Toinen vaikea asia on oman osaamisensa ja kokemuksensa tuotteistaminen. Tässä kohtaa mun tekee mieli heittää hanskat tiskiin. Ei jaksa. Ei voi. Ei tiedä, miten toisi ne esiin.

Mutta sitten välähtää ! Omat ominaisuudet, jotka ovat tulleet itsellenikin yllätyksenä, että hei, minähän osaan tätä tai tuota tai tehdä nuo tuolla tavalla, on omalle kohdalleni kertynyt esimerkiksi toiminnan kehittämisestä. Vaikkapa ohjeistuksen laatiminen tai työohjeen tekeminen talon sääntöjen mukaisiksi. 

Pointti on se, että miettii oikeasti ne vahvuudet, mitä on oppinut työelämässä. Olenkin miettinyt ja vertaillut omia tekemisiäni kollegoihin nähden, jolloin ainakin huomaan eroavaisuudet omien ja muiden tekemisieni välillä. Sitä kautta olen alkanut tajuamaan, mitä osaan, mitkä ovat saavutukseni ja kokemukseni, joista kannattaa mainita ja jotka ovat vahvuuksiani.

Netistä löytyy vaikka kuinka paljon malleja tehdä hakemus ja ansioluettelo (CV). CV-malleista ns. vanhaa ja uutta käytetään yhä, mutta se uudempi malli on meille viisikymppisille ehkä se tärkeämpi. Se, missä on alkuun oma kappaleensa kertomaan meistä olennaisimman vahvuuksinemme ja saavutuksinemme profiilin lisäksi.

Näillä  määreillä alan laatimaan ansioluetteloani. Toivottavasti se auttaa saamaan työpaikan.


Milloin viimeksi sinä olet laatinut ansioluettelon ?


*******


Kommentit